Kaikilla Suomen hyvinvointialueilla asuu perheitä, joissa rahat eivät riitä arjen välttämättömyyksiin, kuten asumiseen, ruokaan tai lääkkeisiin. Miten alueilla voidaan vastata vähävaraisten perheiden tarpeisiin, ennaltaehkäistä lapsiperheköyhyyttä ja vähentää sen haittoja lasten ja nuorten kehitykselle?
Pitäisi muuttaa, että laskenut asumistuki riittäisi, mutta halpoja asuntoja ei ole lapsen koulun lähellä. Mitä tehdä? Ja vaikka asumiseen rahat juuri ja juuri riittäisi, entä ruoka? Lääkkeet pitää ostaa tuolloin, jos on varaa… Ja olisihan se tosi tärkeää, että lapsi pääsisi harrastamaan kavereiden kanssa, mutta siihen ei nyt ole ollenkaan rahaa.
Näitä asioita mietitään tarkkaan vähävaraisissa perheissä ympäri Suomen.
Juttelimme Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisan sosiaalityöntekijä Tuija Syrjäläisen kanssa siitä, miten alueen vähävaraisilla lapsiperheillä menee, ja millaisia ajatuksia se herättää sosiaalityön ammattilaisessa.
– Hyvinvointialueet tarvitsevat rohkeutta satsata perheiden varhaiseen tukeen. Matalan kynnyksen palvelut ja ennakoiva työ ehkäisevät ongelmien kasaantumista, Syrjäläinen sanoo.
Miltä tuntuu, kun rahat eivät riitä?
– Työssäni lapsiperheiden sosiaalityöntekijänä näen perheiden huolta siitä, miten rahat riittävät välttämättömimpään: ruokaan, vuokraan ja lääkkeisiin. Kaupunkien ulkopuolella huolta aiheuttaa myös auto ja siitä koituvat kulut, Syrjäläinen kertoo.
Perheiden köyhyyden taustalla on monenlaisia tilanteita: työttömyyttä, pienipalkkaisuutta, fyysisiä tai psyykkisiä terveysongelmia. Köyhyys on yleisempää myös perheissä, joissa on erityislapsi tai vain yksi vanhempi.
– Köyhyys aiheuttaa myös häpeää. Moni asiakkaani on kertonut, ettei halua tuoda taloudellista tilannettaan julki häpeän ja stigman vuoksi. Heitä hävettää, etteivät he pysty hankkimaan kaikkea jokapäiväiseen elämään tarvittavaa itse.
Esimerkiksi Syrjäläinen nostaa lääkkeet: joissain perheissä pitää miettiä tarkkaan, missä vaiheessa kuukautta on varaa ostaa lapselle tai vanhemmalle lääkkeitä – vai onko varaa ollenkaan.
– Aineellisen hyvän lisäksi vähävaraisen perheen lapset jäävät herkästi ilman osallisuuden kokemuksia, koska ei ole varaa esimerkiksi harrastaa. Se taas aiheuttaa syrjäytymistä.
Varhainen tuki ennaltaehkäisee tilanteiden vaikeutumista
Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisa on Syrjäläisen mielestä edelläkävijä: alueella pyritään näkemään asiat asiakkaiden näkövinkkelistä, vaikka valtion päätökset ohjaavatkin osin toiseen suuntaan.
– Ennaltaehkäisy on kaikkein tärkeintä. Meidän pitää ehkäistä perheiden ongelmia ennen kuin ne ehtivät kärjistyä. Eloisalla on esimerkiksi matalan kynnyksen talousneuvola, johon voi tulla juttelemaan omista raha-asioista ja pohtimaan ratkaisuja taloushaasteisiin ilman ajanvarausta, Syrjäläinen kertoo.
Alueelta on kuitenkin viime aikoina lopetettu matalan kynnyksen palveluita, kuten Uutta elämää -työllisyyspalvelu. Vuodenvaihteessa ennen maksuton digilääkäri-palvelu muuttui maksulliseksi. Maksuttomat palvelut ovat tärkeitä erityisesti vähävaraisille.
Syrjäläinen toivoo myös, että koko alueen perheet ja lapset huomioitaisiin päätöksissä tasa-arvoisesti. Eloisan alueella palveluita, tapahtumia ja kerhotoimintaa on parhaiten tarjolla kaupunkiseuduilla, erityisesti Mikkelissä. Haja-asutusalueilla asuvat jäävät herkästi näiden ulkopuolelle. Koulujen, päiväkotien ja terveydenhuollon keskittäminen suurempiin yksiköihin vahvistaa eriytymistä.
– Perheet kaipaavat itse erityisesti edullisia tai ilmaisia matalan kynnyksen palveluita, tapahtumia ja harrastuksia. Näissä voimme kääntyä myös järjestöjen puoleen.
Toimiva järjestöyhteistyö tukee perheitä tasa-arvoisesti
Järjestöt tarjoavat palveluita ja tukea myös vähävaraisille perheille. Eloisan sosiaalityöstä ohjeistetaan asiakkaita säännöllisesti esimerkiksi Hope ry:n, Pelastakaa lapset ry:n, Viola ry:n ja Kaikilla mausteilla -hankkeen piiriin. Myös seurakunnat tarjoavat tukea perheille.
Hyvinvointialueiden ja järjestöjen yhteistyö ei ole vielä kaikkialla löytänyt sujuvia toimintatapoja. Syrjäläinen toivoo, että tietoa järjestöjen palveluista annettaisiin työntekijöille ja perheille keskitetysti.
– Olisi tärkeää, ettei asiakkaan saama apu olisi riippuvainen hänen sosiaalityöntekijän tiedoista. Esimerkiksi esihenkilöt voisivat jakaa tietoa lähiseudun järjestöjen palveluista jo aivan työhön perehdyttämisestä alkaen. Tämä lisäisi asiakkaiden tasa-arvoista kohtelua ja takaisi sen, että kaikki saisivat parhaan tarjolla olevan tuen.
Hyvinvointialueen päättäjä, sinä voit vaikuttaa
Ruoka- ja tavara-apu auttaa hetken, mutta ei pysyvästi. Lasten ja nuorten arjen ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien turvaaminen vaatii viisaita poliittisia päätöksiä hyvinvointialueilla.
Tässä Hope ry:n vinkit päätöksentekoon, jolla turvaat lapsiperheiden tilannetta alueellasi:
- Ota selvää oman alueesi lapsiperheiden tilanteesta.
- Mieti aina, miten valmisteltava päätös vaikuttaa lapsiin ja perheisiin.
- Tunnista päätökset, jotka osuvat suoraan perheiden arkeen ja vaikeuttavat sitä.
