”En muista, että olisin ikinä kuullut niin karuja tarinoita asiakasperheiltä kuin nyt, hallituksen viimeisten leikkausten jälkeen”, kertoo Elina Anttila Hopen pääkaupunkiseudun toimipisteeltä. Avuntarve ylittää auttamisen resurssit moninkertaisesti.
Pääkaupunkiseudun Hopen lomake, jolla apua tarvitsevat voivat sitä pyytää, on jouduttu sulkemaan useita kertoja tämän vuoden aikana. Apua pyydetään paljon enemmän kuin sitä on mahdollista vapaaehtoisvoimin tarjota.
Kasvavan avuntarpeen taustalla on lapsiperheiden kiristyvä taloudellinen tilanne. Tukien leikkaukset, työttömyyden kasvu ja jo aiemmin nousseet hinnat ajavat perheitä yhä kurjempaan asemaan.
Hopen järjestötyöntekijä Elina Anttila kertoo, että asiakkaiden tilanteet ovat heikommalla tolalla kuin kertaakaan hänen aikanaan. Anttila on tehnyt töitä Hopen vapaaehtoisena ja järjestötyöntekijänä 14 vuoden ajan.
– Monet joutuvat valitsemaan, ostavatko ruokaa, hygieniatuotteita vai maksavatko sähkölaskun. Pahimmissa tilanteissa asiakkaan tilillä on kolme euroa, kaapeissa ei ole ruokaa, sähköt uhkaavat mennä poikki ja vuokravelkaa on kertynyt, Anttila sanoo.
Tavaraa riittää, mutta vapaaehtoisia ei ole läheskään tarpeeksi
Hope tarjoaa vähävaraisille perheille ja niissä asuville lapsille ja nuorille hyvin konkreettista apua. Yhdistys jakaa tavaralahjoituksina muun muassa vaatteita, harrastusvälineitä ja leluja. Tavaralahjoitusten lisäksi Hope jakaa lahjoitusvaroin tukea lasten ja nuorten harrastuksiin.
– Meille ohjataan ihmisiä yhä enemmän sosiaalitoimesta, maahanmuuttovirastosta ja diakoniatyöstä. Mutta meillä ei riitä aktiivisia vapaaehtoisia auttamaan kaikkia apua tarvitsevia.
Anttila tekee toimipisteellä töitä 24 tuntia viikossa, eli neljän työpäivän verran. Hän vastaa yhdessä tiimin kanssa Hopen pääkaupunkiseudun toimipisteen toiminnasta: varaa asiakkaille käyntiaikoja, koordinoi vapaaehtoisia, vastaa sähköposteihin ja on yhteydessä yhteistyökumppaneihin. Anttilan lisäksi pääkaupunkiseudulla on noin 20 aktiivista vapaaehtoista, jotka tekevät vapaaehtoistyötä vähintään yhden päivän viikossa.
– Jotta voisimme palvella asiakkaita hyvin, meillä pitäisi olla vähintään kahdeksan henkilöä aina, kun asiakkaita on paikalla. Silloin voimme ottaa vastaan jopa 25 perhettä päivässä, Anttila kertoo.
Todellisuudessa vapaaehtoisia on paikalla usein alle puolet tarvittavasta määrästä, eikä asiakkaita voida ottaa koko ajan vastaan. Lahjoitusten, joita saadaan kuukausittain noin sata isoa rullakollista, purkaminen on raskasta ja aikaavievää työtä. Koska lahjoituksia on niin paljon, on niiden vastaanottamista jouduttu rajaamaan pariin päivään kerran kuukaudessa tai puolessatoista.
– Työ on fyysistä, mutta vaikeinta henkisesti. Asiakasperheiden määrä ja tarpeet ovat räjähtäneet aivan käsiin viime aikoina, Anttila kertoo.
Elokuun puoliväliin mennessä Hopen pääkaupunkiseudun toimipisteellä on autettu 1700:a perhettä. Avun tarvitsijoita on paljon enemmän.
Toimitilat rajoittavat avustustyötä, mutta isompaa ei näillä näkymin ole tulossa
Hopen pääkaupunkiseudun toimipiste Pitäjänmäellä on 400 neliön kokoinen. Tilaan on mahdutettu asiakkaiden kauppamainen asiointitila, tila lahjoitusten varastointiin ja lajitteluun sekä työntekijöiden taukohuone. Ahtaus rajoittaa sitä, kuinka monta asiakasta voidaan ottaa vastaan samanaikaisesti ja vaikeuttaa työskentelyä.
– Tarvitsisimme minimissään 600 neliötä, jotta voisimme tarjota asiakkaille edes auttavasti sen, mitä haluaisimme, Anttila kertoo.
Toimipisteen tilan rahoitus tulee Stealta, kaupungeilta ja hyvinvointialueelta. Vuokran 3 000 euron hintakatolla ei löydy tiloja, jonne asiakkaiden olisi helppo päästä ympäri pääkaupunkiseutua, ja jossa olisi tarpeeksi tilaa auttaa mahdollisimman monia.
