Hyvän mielen määrälle vain taivas on rajana, joten sitä kannattaa lisätä runsain mitoin hyvillä teoilla. Tämän tietävät omaa aikaansa toisten auttamiselle antavat Hopen vapaaehtoiset. Tietävät he myös sen, ettei auttaminen aina ole helppoa, eivätkä vaikeat tunteet pysyttele loitolla. Ovat ehkä olleet tilanteissa, joissa ulkopuolelta arvostellaan köyhien toiveita tai ihmisten ymmärtämättömyys alkaa uuvuttaa. Pohtineet, miksi lapsiperheköyhyyden kasvulle ei näy taitekohtaa ja miten ehdimme tarjota apua niin monille tarvitseville seuraavanakin päivänä, viikkona ja vuonna. Ja yhä edelleen he palaavat tekemään arjen pieniä ihmeitä vapaaehtoistoiminnan parissa.
Tänään 3.12. vietetään kansainvälistä Vapaaehtoisten päivää, jonka tarkoituksena on huomioida ja kiittää vapaaehtoisia heidän tekemästään tärkeästä työstä. Ilman vapaaehtoisten panosta yli 22 000 vähävaraisen perheen lasta jäisi vuosittain ilman Hopen apua Suomessa. Ja vaikka luvut ovat suuria – lapsiperheköyhyyden näkökulmasta aivan liian suuria – jo Hopen toiminnan alkuvaiheessa syntynyt ajatus ”lapsi kerrallaan”- auttamisesta on säilynyt. Jokainen lapsi ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi omine tarpeineen sekä elää todeksi unelmiaan ja mahdollisuuksien polkujaan – omana itsenään. Monesti myös haastavissa tilanteissa paras ratkaisu on löytynyt lapsen asemaan asettumisesta, vapaaehtoisten välisissä keskusteluissa. Mutta ennen kuin apu löytää perille, paikallistiimien arkeen mahtuu monenlaisia toimia:
Lahjoitusten vastaanottaminen, lajittelu ja hyllyttäminen. Asiakasperheiden kontaktointi ja
kohtaaminen. Sähköpostin perkaaminen ja kysymyksiin vastaaminen. Viestintä,
yritysyhteistyö, varainhankinta. Harrastustukihakemusten käsittely ja kirjaaminen. Toimipisteen siivous ja järjestyksen ylläpito. Uusien vapaaehtoisten rekrytointi ja perehdytys. Haastavissa tilanteissa tukeminen ja tiimihengen luominen. Budjetointi, tilastointi ja tietotekninen tuki.
Esimerkkeinä nämä ja monet muut tehtävät, jotka jäävät monesti näkymättömiin, mutta joiden lopullinen vaikutus on hymy lapsen kasvoilla tai perheen kokemus toivosta:
”Monta kertaa on itkettänyt, kun on tuntunut, että Hopessa oikeasti välitetään. Aiemmin oli tunne, että olemme kaiken keskellä yksin. Hopen myötä olen saanut toivoa siitä, että elämäntilanne vielä muuttuu, ja muistutuksen, että hyviä ihmisiä on olemassa. Hopelta saadut vaatteet ja tavarat ovat vain osa saamastamme avusta.”
Vapaaehtoisten päivää vietetään erityisesti tänään, mutta myös huomenna, ylihuomenna ja ihan jokaikinen päivä. Kiitos sinulle, joka annat aikaasi hyvän kierteen kasvattamiseksi. Kiitos, kun välität. Kiitos, kun jaksat. Kiitos, kun teet arjesta meille kaikille merkityksellisempää. Ja vain taivas on rajana!
Eveliina Hostila
toiminnanjohtaja
Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry
