Kun koulujen lomat alkavat, alkavat myös monien lasten ja nuorten onnenpäivät – pitkät kesäpäivät täynnä kivaa puuhaa ja vapaata koulusta! Puuha vaatii usein kuitenkin rahaa. 

Pienetkin asiat tuovat suuresti iloa

– Rannalle pääsee ilmaiseksi, mutta esimerkiksi ilman viikkorahaa nuori ei voi ostaa samalla vaikka jätskiä tai eväitä, kertoo Anni Pirnetkoski, Lappeenrannan Hopen tiiminvetäjä.

Hopen toimipisteissä ympäri Suomea on huomattu, kuinka pieniä kesäiset toiveet voivat olla. Esimerkiksi uimalelut ja jalkapallot ovat toiveiden top-listoilla.

– Toiveet voivat olla myös monelle tavanomaisia kokemuksia. Eräskin vanhempi kirjoitti hakemuksessa, että haluaisi tarjota nuorelleen mahdollisuuden päästä kavereiden kanssa Mäkkäriin. Sosiaalisesta tekemisestä ulos jääminen on kurjaa, Pirnetkoski kuvailee.

Yhteistä tekemistä koko perheelle

Sekä Pirnetkoski että Hopen Oulun tiiminvetäjä Teija Hanhela kertovat, että perheet toivovat myös yhteistä tekemistä. 

– Olemme saaneet lahjoituksina ja ostaneet rahalahjoitusten avulla perheille lippuja esimerkiksi sirkukseen, vesipuisto Jukuparkiin ja Powerparkiin. Retki voi olla koko kesän kohokohta. Kaikilla perheillä ei ole rahaa kustantaa useamman lapsen ja aikuisen lippuja näihin kohteisiin, Hanhela kertoo.

Myös ravintola-ateriat ovat monille saavuttamattomissa. Perheen kanssa ulkona ateriointi voi olla lapselle ainutlaatuinen kokemus. Lappeenrannassa onkin annettu myös ravintolalahjakortteja perheille.

Lahjoita ja auta!

Ole mukana luomassa lapsille ja nuorille ilon hetkiä lahjoittamalla Hopen Iloa ja elämyksiä -kesäkampanjaan! Osallistu lahjoittamalla lähimmän Hopen paikallistoimijan toimipisteelle kesäisiä leikki- tai harrastusvälineitä tai lippuja paikallisiin kohteisiin. Voit lahjoittaa helposti myös rahaa.

Rahalahjoituksella tuet lapsia ja nuoria heidän kesähaaveissaan. Lahjoitettua rahaa käytetään mm. perheiden piknikeväisiin, lahjakortteihin esimerkiksi jäätelökioskille ja muuhun kivaan lasten ja nuorten kesätekemiseen. Voit auttaa sinulle sopivalla summalla.

Voit osallistua jo muutamalla eurolla. Pirnetkoski kannustaa osallistumaan myös ystäväporukalla tai yhdessä työkavereiden kanssa. 

– Pienistä puroista kertyy isot virrat, Hanhela tiivistää.

Lahjoita leikki- ja pelivälineitä paikallistoimijan toimistolle: Löydä lähin paikallistoimijasi täältä!

Lahjoita rahaa: Iloa ja elämyksiä -kampanjan lahjoituslomake

Lahjoita rahaa tilisiirrolla suoraan paikallistoimijallesi: Löydä paikallistoimijoiden viitenumerot täältä.

Harrastaminen on ryhmään kuulumista

Harrastamisen idea perustuu itsensä kehittämiselle omista lähtökohdista, muistakin kuin taloudellisista. Valintoihin vaikuttavat myös kaverit ja laaja valikoima viihdeteollisuuden pelureita. Harrastusta ei voi valita oman lompakon mukaan tyhjiössä, koska lapset eivät toimi tyhjiössä. Eivätkä lapset, yksin tai ryhmässä, katso maailmaa budjettiraamin läpi. Siksi harrastus voi olla omassa lähipiirissä mitä tavallisinta ja normaaleinta lapsuutta – ja samalla kallis. 

Yhdeksällä lapsella kymmenestä on jokin harrastus. Lapsilla on usein myös kavereita. On hyvin todennäköistä, että nämä kaverit harrastavat jotain.  Harrastaminen on myös ryhmään kuulumista ja harrastamatta jättäminen siitä pois jäämistä.

”Ei sitä rahan takia tahtoisi kieltää”, kuten eräs jututtamani äiti asian ilmaisi. 

Harrastus on kuin turvavyö

Kun vanhemmat katsovat lapsiaan ja harrastuksia, he katsovat myös vaihtoehtoihin. Oli se aiheellista tai ei, harrastus nähdään ohjattuna, turvattuna ja kehittävänä toimintana. Sen vaihtoehto ajatuksissa on ostarilla notkuminen tai jengissä kulkeminen. 

Mitä lähemmäs murrosikää tullaan, sitä tärkeämpänä tämä harrastuksen tuoma “turva” nähdään. Asian totesi Tommi Hoikkala jo edellisen sukupolven kohdalla, mutta ei ajattelumalli ole kadonnut. Jos lapsi näyttää pysyvän jossain harrastuksessa yli murrosiän, se saa maksaa vaikka vähän enemmän kuin olisi varaa. 

Pelko huonoille teille joutumisesta voi olla aivan turha, ja enimmäkseen onkin. Nykyisin ostarilla pyörimisen rinnalle huonoksi vaihtoehdoksi on asettunut tietokonepelaaminen. Sekin murhe voi olla turha, tai sitten ei. Harrastus on silti monelle kuin turvavyö kuoppaisella osuudella matkalla aikuisuuteen.

Identiteetti ja haaveet eivät seuraa budjettia – siksi tuki on tärkeää

Sitten on vielä se mahdollisuus, että lapsi on todella motivoinut ja innostunut jostain, ehkä hirveän hyväkin siinä. Lapsi voi olla niin innostunut, että näkee itsensä pianistina, vasempana laitahyökkääjänä tai elokuvaohjaajana. Harrastuksesta irtoaminen ei ole silloin vain kalenterin järjestelyasia, se ottaa pois jotain olennaista lapsen tavasta hahmottaa itsensä. 

Harrastusten hinnat kohoavat nopeasti lapsen kasvaessa. Se, mikä oli kukkarolle sopivaa aloittaessa, voi olla jotain muuta myöhemmin. On liikaa vaadittu, että lapset osaisivat innostua ja kehittyä budjettirajoitteiden mukaan. 

Elämä ilman harrastusta ei ole pilalla, eivätkä edulliset harrastukset ole huonoja. Silti jotkut tarvitsevat taloudellista tukea lasten harrastamiseen, monet useasta paikasta pieninä erinä. On hyviä syitä pysyä mukana ja aloittaa harrastuksia silloinkin, kun ne aiheuttavat taloudellista päänvaivaa. Ja on yhtä hyviä syitä tukea perheitä tässä. 

Järjestöt tukevat harrastuksissa lähinnä siksi, että muut eivät tue. Ja siksi, että aina ei ole mahdollista valita harrastusta kukkaron mukaan. 

Lue myös: 

Harrastaminen on sekä kallista että arvokasta

Hope auttoi kaikkia harrastustuen hakijoita Tampereella

Miltä minusta tuntuisi, jos joutuisin kertomaan lapselleni, ettei meillä ole enää varaa hänen harrastukseensa?

Haluatko auttaa? Lahjoittamalla tuet lasten harrastusmahdollisuuksia

Merkittävä osa Hopen asiakasperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Hopen vuoden 2021 asiakaskyselyssä luku oli 52 %, mikä tarkoittaa lähes viittä tuhatta perhettä ympäri Suomen. 

Yksinhuoltajaperheissä taloudellinen vastuu on yhden vanhemman harteilla. Jos rahat ovat jo valmiiksi tiukilla, voi pienikin muutos elämässä aiheuttaa tilanteen, jossa ulkopuolista apua tarvitaan. Lahjoituksina saadut lastenvaatteet ja -tarvikkeet tai harrastustuki voivat tarjota perheelle tärkeää helpotusta arkeen.

Hintavat ulkoiluasut talouden kipukohtana

Pääkaupunkiseudulla asuva Veera elää kotihoidon tuella. Veeran lisäksi perheeseen kuuluvat 1,5-vuotiaat kaksoset ja 12-vuotias tytär. 

– Kotihoidon tukea maksetaan kaksosista sama summan kuin yhdestä lapsesta. Sitä olen ihmetellyt kovasti, Veera kertoo.

Reilu vuosi sitten Veeran ystävä vinkkasi, että Hopelta saisi lapsille sesonkivaatteita. Vinki oli arvokas, koska ulkoiluasut ovat perheen talouden kipukohta. 

– Talous on senttien pyörittelyä, kun kotihoidon tuki on niin pieni. Kenkien, haalarien ja muiden ulkovaatteiden ostaminen kolmelle lapselle olisi meille liian kallista. Ruoankin hinta on noussut, joten pitää miettiä tarkkaan, mitä voi ostaa. 

Vapaaehtoisten ystävällisyys ja avun nopeus ilahduttavat

Veera on kokenut, että Hopelta saatu tuki on ollut lähestyttävää ja konkreettista.

– Hopen vapaaehtoiset ovat olleet hyvin ystävällisiä ja meidän hakemukset on käsitelty todella nopeasti. Tapaaminen toimipisteellä on onnistunut jopa parissa päivässä.

Ensimmäisellä kerralla Hopen kanssa asioidessa Veera ja tytär saivat mukaansa vaatteiden lisäksi myös rannekkeet Linnanmäelle.

– Tukeen on selkeästi panostettu. Rannekkeetkin ovat nykyisin niin kalliita. Oli tosi kivaa, kun saattoi huoletta mennä Linnanmäelle ja pitää tyttären kanssa hauskaa.

Hope pyrkii vaikuttamaan yksinhuoltajien asemaan

Eduskunnassa, hyvinvointialueilla ja kunnissa tehdään jatkuvasti päätöksiä, jotka vaikuttavat myös lapsiperheiden tilanteisiin. Yksi Hopen keskeisimmistä vaikuttamistyön kärjistä kaikilla päätöksenteon tasoilla on tuen kohdentaminen yksinhuoltajaperheille ja heidän huomioiminen päätöksenteossa erityisen haavoittuvana ryhmänä. 

Vapaaehtoisemme kontaktoivat eduskuntavaalien jälkeen uusia kansanedustajia. Olemme olleet yhteydessä myös aluevaltuustoihin niiden toiminnan alkaessa. Aktiivisella vaikuttamistyöllä Hope pyrkii tuomaan perheiden ääntä sinne, missä heitä koskevia päätöksiä tehdään.

Lisää Hopen vaikuttamistyöstä voit lukea täältä: Hope vaikuttaa.

Kaipaatko apua tai haluatko auttaa?

Kaipaan apua – ota yhteyttä Hopeen

Haluan auttaa – lahjoita tai anna aikaasi

Koronan aiheuttama ahdistus ja epävarmuus saivat jatkoa Ukrainan sodan syttyessä. Nuo tunteet vaikuttavat edelleen lapsiperheiden elämään. Vähävaraisuudessa jo aiemmin eläneet kohtasivat hintojen noustessa entistäkin niukemman arjen. Myös aivan uudet perheet joutuvat miettimään pärjäämistään. 

Ahdistusta ja jopa kestämätöntä puutetta

Kysyimme uusimmassa asiakaskyselyssämme hintojen nousun vaikutuksia perheisiin. Vaikka kaikkiin perheisiin tilanne ei ole radikaalisti vaikuttanut, liian moni on joutunut todella ahtaalle:

”Hintojen nousu on aiheuttanut suurta ahdistusta ja epätoivon tunnetta tulevasta. Niin
paljon, etten meinaa jaksaa kirjoittaa edes tätä palautetta, kun olisi niin paljon sanottavaa.
Tyydyn siis vain sanomaan, että elämä on enää selviytymistä ja miettimistä, miten pärjää
seuraavaan viikkoon”

Osa perheiden tilanteista on täysin kestämättömiä eikä henkistä toiveikkuutta ruokita, jos ruokaa ei ole tarjolla edes pahimpaan nälkään:

  ”On kamalaa estää ja rajoittaa syömisiä ja menemisiä harrastuksiin.”

Viime aikoina keskustelu lapsiperheköyhyydestä on onneksi saanut sävyjä ymmärryksestä ja empatiasta, toivon ainesosista. Ehkäpä jo tiedostamme paremmin, että toiselle sopivat neuvot ja toimenpiteet eivät toimi kaikille. Pienten lasten yksinhuoltajan on mahdotonta lähteä ostamaan punalaputettuja tuotteita illan myöhäisinä tunteina, ja syrjäseudulla töihin kulkeminen ei ole itsestään selvää:

”Elämme lahjoitus- ja aleruuilla. Rahat ei riitä kaikkiin laskuihin. Ennen kävin
osa-aikatyössä, mutta lopetin työt, koska en pystynyt maksamaan auton korjausta.”

Järjestöjen ja päättäjien pitää kannatella hiljaisimpien ääntä 

Elämän myrskyjen keskellä on tärkeää ohjata kanssaihmisiä kohti toivon horisonttia. Yhdelle seuraava askel tarkoittaa leipää ja vaatteita, toiselle tunnekuorman purkamista. Monesti molempia. Yhtä tärkeää on muistaa, että kovimman kuohun keskellä elävällä ei välttämättä riitä voimavaroja oman äänensä esiin tuomiseen ja hätänsä sanoittamiseen. Siksi järjestöjen on konkreettisen avustustyön ohessa kannateltava hiljaisimpien ääntä yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Sillä vaikka haasteet jo paremmin tiedostetaankin, riittävät toimenpiteet uupuvat edelleen. 

Hope tekee töitä muutoksen eteen:

• Lue lisää Hopen vaikuttamistyöstä kunta- ja hyvinvointialuetasolla (hope.fi)
• Lue lisää Anna ääni lapselle -kampanjasta, johon Hope osallistuu (lskl.fi)

Päättäjiltä tarvitaan pikaisia, pitkäjänteisiä ja vaikuttavia toimia lapsiperheköyhyyden kitkemiseksi. Samalla on hyvä muistaa, että jokaisen kansalaisen pienillä teoilla on monesti suurempi merkitys kuin osaamme ajatellakaan:

”Olemme saaneet hyvää mieltä ja tunteen, että yksin ei tarvitse rämpiä hankalana aikana.”

Toivoa ja toiveikkuudesta kiinni saavia lapsia kyllä on, kunhan meillä aikuisilla on riittävästi tahtoa.


*Hopen asiakaskysely toteutettiin kuuden paikallistiimin asiakasperheille 7.-20.11.2022 ja siihen saatiin yhteensä 927 vastausta. 

“Joulu on meidän työssämme vuoden kohokohta, kaikki vapaaehtoiset odottavat joulukeräystä
aina innolla”, kertoo Tiina Saarelainen, toinen tiiminvetäjä Joensuun Hopesta. Vaikka hän ei
itse tunnustaudukaan kovin kovaksi jouluihmiseksi, on toisten auttaminen antoisaa ja
palkitsevaa.

Joensuussa Saarelainen aloittaa keräyksestä keskustelun oman tiiminsä kanssa varovasti jo
kesällä, mutta saa vielä silloin tyrmäyksen kollegoiltaan: liian aikaisin!
Toivepallojen, eli keräyspisteiden joulukuusiin ripustettavien pallojen, joissa lahjatoiveet ovat,
askartelu alkoi jo syksyllä. Lasten ja nuorten lahjatoiveita tiedusteltiin lokakuun lopussa.

Joensuussa jokainen Hopen asiakasperheen lapsi sai toivoa kahta lahjaa. Viime vuonna toivojia
oli noin 600. He saivat kaikki molemmat toivomansa lahjat sekä pientä ekstraa, kuten suklaata.

Pääkaupunkiseudulla joulukeräyksen valmistelu lähti toden teolla käyntiin jo lokakuun
puolivälissä, kun perheille lähetettiin sähköpostilla kyselyä lasten lahjatoiveista, kertoo
puolestaan pääkaupunkiseudun Hopessa “jokapaikanhöylänä” häärivä Johanna Tikkanen.
Toiveita on tullut vuosittain lähemmäs 10 000.

Keräys on vapaaehtoisten, lahjoittajien ja perheiden yhteinenponnistus

Hopen joulukeräykseen liittyvän vapaaehtoistyön voi jakaa kolmeen vaiheeseen: toiveiden
keräämiseen ja käsittelyyn, itse keräykseen sekä lahjojen järjestelyyn ja välittämiseen
asiakasperheille.

Lasten ja nuorten lahjatoiveita välitetään esimerkiksi kauppakeskuksiin pystytettäviin
keräyspisteisiin ja yrityksille, jotka pyytävät toiveita. Kauppakeskuksissa toiveet ripustetaan
toivepalloissa joulukuuseen, josta lahjoittaja voi valita toiveen toteutettavaksi.

Pääkaupunkiseudulla keräyspisteitä on muun muassa Itiksessä 3. – 18.12. ja Lippulaivassa sekä Isossa
Omenassa 19.11. – 16.12. Joensuussa avoimia keräyspisteitä on 14.11.–9.12. EasyFitissä,
LadyLine Joensuussa, Pihlajalinnassa, Elisan liikkeessä, ThermoFisherissä, Abloy:n tiloissa
sekä Terveystalossa. Lastenvaateliike Päivänsäteessä ja Ylämyllyn Tokmannilla keräyspiste on
auki 14.11.–11.12. Prismassa Hopen vapaaehtoiset päivystävät keräyspisteellä 10.12. klo 9–18.

Kun lahjoittajat ovat toteuttaneet lasten ja nuorten toiveita, vapaaehtoiset kuljettavat lahjat
paikallistiimin toimipisteelle, jossa lahjat lajitellaan ja jaetaan asiakasperheille. Tikkanen kertoo,
että heillä lahjoja ei paketoida, jotta perhe pääsee osallistumaan lahjan antamiseen.
Hopen tämän vuoden teema, yhdessä tekeminen, on keskeistä myös joulukeräyksen
toteuttamisessa.

“Yhdessä tekeminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yksin Hopellakaan ei saisi aikaan juuri
mitään, mutta yhdessä voimme tehdä töitä yhteisen päämäärän eteen”, Tikkanen tiivistää.

Lasten toiveet kertovat monenlaisia tarinoita

Millaisia lasten ja nuorten toiveet sitten ovat?

“Lapset ja nuoret saavat toivoa, mitä haluavat. Toiveille ei ole esimerkiksi asetettu hintarajaa.
Useimmat toiveet ovat silti hyvin tavallisia: leluja, pelejä ja vaatteita sekä vapaa-ajan elämyksiä,
kuten leffalippuja tai lahjakortti pikaruokaravintolaan”, Tikkanen luettelee pääkaupunkiseudun
lasten ja nuorten toiveita.

Toisaalta lapset voivat toivoa jouluna myös sellaisia lahjoja, joita he eivät perheen taloudellisen
tilanteen vuoksi muuten saisi, kuten uusia puhelimia tai pelikonsoleita. Tikkanen arvioi, että
samanlainen puhelin kuin kaverilla voi luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Joensuussa lahjojen arvo saa olla korkeintaan 50 euroa. Saarelainen kertoo, että pienemmät
toiveet toteutetaan varmemmin, ja siksi lapset voivat saada molemmat toiveensa toteutettua.
Hän korostaa sitä, että toiveita tehneet lapset ja nuoret voivat olla tyytyväisiä jo pieneen lahjaan;
esimerkiksi teinipojat saattavat toivoa vain suklaata.

Suurien ja pienien toiveiden rinnalla näkyy perheiden hätä. Toiveissa on esimerkiksi
alusvaatteita, tavallisia hygieniatuotteita ja kylpypyyhkeitä. On hälyttävää, jos perustarpeiden
saaminen jää lasten toiveiden varaan.

Toiveita voi toteuttaa myös pikkurahalla, porukalla tai aikaa antamalla

Merkittävä osa lasten ja nuorten toiveista on edullisia: sukkia, herkkuja, lahjakortti millä tahansa
summalla. Suurempia toiveita voi toteuttaa yhdessä esimerkiksi perheen, ystävien tai
työkavereiden kanssa.

Tavaran lisäksi voit lahjoittaa myös rahaa. Rahalahjoituksia käytetään mm. Hopen
harrastustukeen. Tukemalla harrastustoimintaa annat lahjan, josta on iloa pitkään.
Jos taas haluat lahjoittaa aikaasi, Tikkanen kehottaa ottamaan yhteyttä lähimpään Hopen
paikallistoimijaan.

“Ainakin pääkaupunkiseudulla otamme kaiken vapaaehtoisten ajan kiitollisina vastaan.
Esimerkiksi Itiksessä on tarkoitus, että keräyspisteellämme olisi jatkuvasti vapaaehtoisia
auttamassa lahjoittajia. Sinne toivomme lisää porukkaa. Toimipisteellemme kaivataan myös
lisäkäsiä lahjoitusten järjestelyyn ja pakkaamiseen”, hän kertoo.

“Aika on kaikkein tärkein, arvokkain ja kallein lahjoitus”, Tikkanen tiivistää.

Yleinen hankala taloustilanne voi vaikuttaa tämän vuoden keräykseen

Kulunut vuosi on syössyt perheitä ja jopa 30 000 lasta lapsiperheköyhyyteen. Epävakaa
taloustilanne on vaikuttanut lähes kaikkien kulutustottumuksiin, kun kallistunut ruuan ja energian
hinta on pakottanut tarkastelemaan omaa rahankäyttöä.

Tikkanen pelkää, että tilanne vaikuttaa myös lahjoittajiin.

“Lahjojen toivojia voi olla tänä vuonna tavallista enemmän ja lahjoittajia kenties vähemmän. Osa
lahjoittajista on lahjoittanut säännöllisesti jo vuosia, mutta oma taloudellinen tilanne voi vaikuttaa
lahjojen hintaan. Tietenkään kaikkiin kiristynyt taloustilanne ei ole iskenyt yhtä kovaa. Aina on
ihmisiä, jotka pystyvät osallistumaan toisia enemmän”, Tikkanen pohtii.

Joensuussa ollaan toiveikkaampia.

“Ennustimme viime vuotta heikoksi keräysvuodeksi, mutta lahjoittajat olivatkin yllättävän
avokätisiä. Voisi kuvitella, että myös tänä vuonna yllätymme positiivisesti. Toivon ainakin niin”,
Saarelainen sanoo positiivisesti.

Miten voin osallistua keräykseen?

Hopen paikallistoimijoiden keräyspisteet löydät seuraamalla Facebookia marras–joulukuun
aikana. Voit osallistua myös lahjoittamalla rahaa. Rahalla tarjotaan mm. harrastustukea
vähävaraisissa perheissä asuville lapsille ja nuorille.

Lahjoittamisen lisäksi voit osallistua toimintaan vapaaehtoisena. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi
ottamalla yhteyttä lähimpään paikallistoimijaasi.

Löydät paikallistoimijoiden yhteystiedot ja Facebook-tilit Yhteystiedot-sivultamme klikkaamalla
paikallistoimijan nimeä.

Lahjoita Hopen lahjoituslippaaseen

Haluan auttaa ja Lue Hopen ajankohtaisia juttuja

Valitettavasti tällainen tilanne on ollut ja on edelleen edessä monella perheellä, etenkin nyt arjen kallistuessa kiivaasti. 

Hintojen nousu on syössyt yli 30 000 lasta lisää lapsiperheköyhyyteen, noin 120 000:n aiemmin samassa tilanteessa olleen joukkoon. Kurjimmin hintojen nousu on kurittanut yhden huoltajan lapsiperheitä. Näistä kotitalouksista jo 22 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. 

Yksinhuoltajien haasteet näkyvät myös Hopen arjessa; asiakkaistamme yli puolet on yksinhuoltajaperheitä. Taloudellisten haasteiden ohella lasten kuljettaminen harrastuksiin työssäkäynnin ohella voi olla ajankäytöllisesti mahdotonta. Eivätkä haasteet rajoitu todellakaan vain harrastuksiin. Monessa perheessä ei ole varaa riittävään, terveelliseen ruokaan, lääkkeisiin ja Suomen sään vaatimaan vaatetukseen. Sellaisiin arjen perustarpeisiin, joiden puuttumista ei voi väheksyä meistä jyrkimminkään ajatteleva.

Me Hopessa autamme taloudellisessa ahdingossa eläviä lapsia, nuoria ja lapsiperheitä konkreettisella, vapaaehtoisvoimin tehtävällä avustustyöllä. Tämän kansalaisauttamisen arvo on arkea helpottavissa avustuksissa, kohtaamisissa ja paikallisen yhteisöllisyyden luomisessa. Sen arvo on myös tässä ajassa kovin tärkeän tulevaisuustoiveikkuuden vahvistamisessa. 

Avustustyön ohessa olemme koonneet ja lähettäneet sekä kunta- että hyvinvointialuepäättäjille vinkkejä siitä, miten vähävaraiset perheet kannattaisi huomioida päätöksenteossa. Erityisesti yksinhuoltaja- ja eroperheiden tilanteeseen on juuri nyt syytä kiinnittää huomiota välittömästi ja pitkäjänteisesti, sillä yksin pärjääminen ja taloudellinen ahdinko on kestämätön yhdistelmä! 

Pelin alkua odottaessani ja nuorten reipasta lämmittelyä seuratessani toivon, ettei kenenkään tarvitsisi olla siinä tilanteessa, jossa lapsen ja nuoren arjesta viedään rahanpuutteen vuoksi pois eniten iloa tuottava tekeminen. Tai tilanteessa, jossa jääkaapin sisältö ei vastaa kasvavan lapsen tarpeita ja talvi pääsee yllättämään, koska ei ole ollut varaa ostaa lapselle tarpeeksi lämmintä takkia. 

Toivon myös, että jokainen perheitä koskevia päätöksiä tekevä lisäisi ymmärrystään päätösten vaikutuksista ja asettuisi perheen asemaan miettien, miltä minusta tällaisissa tilanteissa tuntuisi. Empatialla tavoittaa sellaista viisautta, jota tilastot ja luvut eivät koskaan kerro.

Ja entäpä jos tahtoa, tekoja ja hyviä päätöksiä olisi niin paljon, että toivon kipinä syttyisi jälleen useiden lasten silmiin. Miltä se tuntuisi?

Haluatko mahdollistaa lasten harrastuksia? Hope tukee vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastuksia harrastustuella. Lahjoita nyt.

Lue lisää:

Harrastaminen on sekä kallista että arvokasta

Hope auttoi kaikkia harrastustuen hakijoita Tampereella, vapaaehtoinen harrstustuen käsittelijä kertoo

Lukuisissa selvityksissä on todettu, että harrastamisen hinnat ovat nousseet nopeasti. Nykyinen bensan, sähkön ja elintarvikkeiden hintojen nousu herättää ansaittua huomiota ja huolta. Harrastamisen, tai lähinnä kilpailullisen urheilun, hinnat ovat nousseet vastaavaa tahtia jo vuosia.Kymmenessä vuodessa se on tarkoittanut hintojen kaksinkertaistumista. 

Harrastuksiin liittyy asioita, jotka erottavat ne tavallisesta tuotteesta – sellaisesta, jota ostetaan ja myydään sovittuun hintaan. Tiukkana aikana voi vaihtaa niin sanotusti Dominon Pirkkaan ilman, että elämä siitä menee aivan raiteiltaan. Harrastuksiin sen sijaan liittyy paljon muutaman siellä vietetyn tunnin lisäksi. Siksi vaihtaminen ei samalla tavalla onnistu.

Osa harrastuksista ei ole erityisen kalliita, osa on. Lisäksi on joukko sikakalliita harrastuksia. Uutta on juuri se, että harrastamisen hinnalle ei tahdo löytyä ylärajaa. Hinta on euroja ja helppo ymmärtää. Mutta harrastukset ovat myös arvokkaita monin erin tavoin, lapsille ja vanhemmille.

Nykymaailmassa mahdollisuus kehittää ja toteuttaa itseään vapaa-ajalla on osa tavanomaista peruslapsuutta. Ja vanhemmat yleensä haluavat tarjota sellaista lapsilleen. Harrastaminen on arvokasta, koska se on ihmisarvokasta.

Monen silmissä harrastus on arvokas, koska sen vaihtoehto olisi epätoivottu. Toiset näkevät vaihtoehtona ostarilla notkumisen, toiset pelikonsolit. Kummin vain, harrastus on arvokas, koska se on ohjattua ja aktiivista toimintaa. 

Harrastamiseen voi liittyä myös unelmia ja tavoitteita. Niistä nähdään ja toivotaan muodostuvan tuleva ura ja ammatti, tai sitten osaamisen kehittyminen on päämäärä itsessään ilman ulkoisia mittareita. Hinnan ei haluta asettuvan lapsen ja hänelle tärkeän asian väliin, mikä on hyvin ymmärrettävää.

Harrastuksesta syntyy joillekin keskeinen osa itseymmärrystä ja -arvoa. Partiolaisen tai futistytön identiteetti määrittävät persoonaa. Harrastusten mukana tulee usein myös toivottu kaveripiiri. Siksi harrastuksia pidetään arvokkaina, vaikka ne olisivat kalliitakin. Matkat ja leirit yhdistävät. Ja maksavat. 

Jotkut voivat vaihtaa Dominon Pirkkaan, jotkut eivät. Ja Pirkkakin maksaa, siihenkin tarvitaan joskus tukea. Hopen harrastustuki mahdollistaa monille sen, että kalleus ei erota lapsia jostain heille arvokkaasta. Se on hyvä. 

Toivottavaa on siitä huolimatta, että harrastusten hinta kääntyisi laskuun. Silloin tukea ja harrastusten tuomaa arvoa riittäisi useammalle. 

Kirjoittaja Petri Paju on tehnyt selvityksen ”Kuljeta, kannusta ja konkurssi – Lasten harrastamisen kustannukset ja Hopen harrastustuki’ (Lastensuojelun keskusliitto).

Lahjoita Hopen toimintaan ja lue blogi Hopen harrastustuesta.