Se, mitä useimmat tekevät ja voivat tehdä muodostuu odotusarvoksi ja normiksi niin aikuisille kuin lapsille. On luontevaa ajatella, että ihmiset yleensä ja lapset erityisesti pitävät oikeutettuna päästä osalliseksi asioista, joista ihmiset ympärillä näyttävät pääsevän. Me olemme parempia havaitsemaan arjen asioita kuin sitä, että ginikertoimessa (eriarvoisuuden vakiintunut mittari) ei ole tapahtunut dramaattista nousua 90-luvun lopun jälkeen.
Me pääsemme parempaan hammaslääkäriin, kuin kuninkaat sata vuotta sitten. Olen siitä iloinen, mutta myönnetään, että tämän faktan avulla en ihan koko aikaa jaksa olla tyytyväinen.
Eivät jaksa olla lapsetkaan siitä, että joskus leikit olivat käpylehmien varassa.
Miten tuntea itsensä tarpeeksi tavalliseksi
Ei riitä, että keskimäärin menee hyvin, niin kuin esimerkiksi Esa Iivonen on todennut . Tähän lisään, että perheitä on kuitenkin taloudellisesti paremmat mahdollisuudet auttaa, jos edes keskimäärin menee hyvin. Lasten sosiaaliset suhteet tekevät auttamisen käytännöistä mutkikkaita. Ei riitä, että saa jotain mikä on tavallista. Pitäisi myös tuntea itsensä kyllin tavalliseksi, siinä on haastetta kylliksi. Ne, jotka aikanaan saivat koulussa saappaat köyhäinapuna, saivat kyllä saappaat, mutta myös koko lailla kestävän kokemuksen erikoisuudestaan. Tavallisissa saappaissa oli jotain syvästi tavallisuudesta poikkeavaa.
Tämän päivän normit – ulkona syömistä ja matkailua
Mikä sitten nykyisin on niin tavallista, että suurimmalla osalla perheistä on siihen varaa, mutta merkittävälle osalle harvinaista ylellisyyttä tai saavuttamatonta. Esitän seuraavassa muutamia havaintoja tällaisista asioista, tai hyödykkeistä. Kaikki luvut perustuvat teettämäämme tuoreeseen tutkimukseen, jossa haastateltiin 1000 lapsiperheen vanhempaa. Äärimmäisen rikkauden ja niukkuuden sijasta etsin siis asioita, jotka jakavat perheet ja lapset niin, että molemmille puolille linjaa jää suurehko osa ja jotka samalla ovat helposti havaittavia erityisesti lapsille.
Tällaisia asioita ovat ulkona syöminen ja matkailu lähelle ja kauas. Kyselyn perusteella ulkona syöminen on mahdollista 85% perheistä. Huvipuistossa tai kylpylässä käyminen on 76% ulottuvilla ja lomailu ulkomailla sekin mahdollista kahdelle kolmasosalle.
Vastaavasti vähemmistölle, mutta suurelle osalle ne ovat taloudellisista syistä tavoittamattomissa.
Nämä ovat asioita, jotka ovat näkyviä ja helppoja ymmärtää. Ne ovat myös hyödykkeitä, joissa eri perhemuotojen väliset erot ovat suurimmillaan. Se tarkoittanee käytännössä sitä, että näistä asioista tingitään ensimmäisenä ja sitä mukaa ne tekevät elintasoerot näkyviksi. Ne vanhemmat, jotka kertovat, että heillä ei ole varaa matkustella, syödä ulkona tai käydä kylpylöissä, ovat myös niitä vanhempia, jotka eniten kertovat tinkineensä omasta kulutuksestaan lasten hyväksi.
Tässä esitetyt hyödykkeet ovat esimerkkejä, joita satuimme kysymään ja joiden kaltaisia on varmasti paljon. Ne ovat siinä mielessä hankalia, että niissä eriarvoisuuden kokemus ottaa hahmonsa, mutta ne eivät ole perusoikeuksien ytimessä. Nämä hyödykkeet ovat jossain mielessä ja jonkun mielestä ylellisyyksiä, mutta niihin liittyvä eriarvoisuus suhteessa toisiin on lapsille todellista. Tämän päivän lapset eivät tunne aikaa, jolloin ruotsinlaiva oli tunnetun maailman raja. Minullakin oli aikanaan, vuonna hevonen ja heinäseiväs, kaikki syy olettaa, että tuhkarokkoa sairastavat luokkakaverit palaavat kouluun, vaikka aiemmilla sukupolvilla tilanne oli olennaisesti toinen.
Lapset elävät tätä päivää ja niin on elettävä auttajienkin, jos mielivät todella olla avuksi.
Onnea kymmenvuotiaalle!
Onnea juhlavuonna HOPE. Kymmenen vuotta ei ole sinällään pitkä aika, mutta tässä sarjassa todistaa sen puolesta, että olette onnistuneet vaikeassa tehtävässä tavallisuudesta poikkeavalla tavalla.
Petri Paju
Hankepäällikkö Kaikille eväät elämään -ohjelma
