Ensimmäinen yhteys Hopeen syntyi, kun lahjoitin vaatteita hallituksen puheenjohtajan, Tiinan aiemmin kirjoittamassa blogissa mainittuun ”rekka-ralliin”. Samalla Hopen nimi jäi mieleeni. Tuohon aikaan kaipailin jotain ”omaa” kotiäitiyden lisäksi ja Hopen päivittäiseen toimintaan lähdinkin mukaan 21.10.2010 pidetystä info-illasta.
Vapaaehtoistyö imaisi nopeasti mukaansa ja olin pian Hopen arjessa kiinni hyvin aktiivisesti: hoidin sähköpostia, järkkäilin varastoa, pakkailin ja kuskasin vaateapua perheisiin, järjestelin virkistyksiä lapsille ja nuorille. Tein kaikkea mitä eteen tarjoutui.
Alkuaikoina se omankin kodin alakerta täyttyi lajiteltavista lahjoituksista… joka tietysti tuntuu nyt niin kaukaiselta ja mahdottomalta ajatukselta! Näistä kotona lajitelluista vaatteista ja tavaroista pakkasin avustuskasseja, joita kuljetin perheille kotiin hakemalla silloiselta Herttoniemen varastolta täydennystä.
Perheiden huolet & murheet ovat tulleet tutuiksi jo aivan ensi metreiltä alkaen, samoin myös onneksi ilonhetket ja helpotukset. Alkuaikoina silloisen toiminnanjohtajan Kirsi Salon kanssa vietimme monet illat sähköpostien ääressä. Opin kuinka suuri merkitys on, että ihminen kokee, että häntä kuullaan. Vaikkei aina konkreettista ratkaisua tilanteeseen löytyisikään, jo pelkästään tunne siitä, että joku välittää, merkitsee valtavan paljon!
Työ joka antaa valtavasti
Puhtaan auttamistyön antaman hyvän mielen lisäksi olen saanut arvokkaita kohtaamisia ihmisten kanssa, tuttavuuksia ja aitoja ystävyyksiä oman elinpiirin ulkopuolelta ja kokemuksen, että ”ihan tavallinen ihminen” voi kuin voikin vaikuttaa mittavastikin asioihin. Hope on toiminut myös tavallaan turvasatamana, kun omassa elämässä on ollut vaikeaa.
Se mikä Hopesta tekee erityisen on, että kaikki ovat samanarvoisia titteleistä & taustoista välittämättä. Myös omat lapseni ovat omaksuneet kuin itsestään tämän saman välittämisen kulttuurin.
Hope on siis vahvasti osa elämääni ja edelleen otan myös lahjoituksia vastaan kotiini – tosin huomattavasti pienemmissä määrin.
Lahjoitukset kulkevat mukanani, kun käyn Pitäjänmäen toimipisteellämme keskimäärin neljänä arkipäivänä viikossa. Pääasiassa lajittelen tulleita lahjoituksia, mutta olen myös läsnä toimiston väelle, kontaktoin laitoksia lähinnä virkistysten merkeissä ja olen mukana tiimissä, joka jakaa harrastustukea. Lisäksi saan olla mukana kehittämässä Hopen toimintaa hallituksessa.
Olen todella kiitollinen omasta tilanteestani, kun olen voinut luoda ”uraputkeni” Hopessa ja saan olla edelleen mukana tässä tärkeässä työssä.
– Hanna Ahlblad
Hopen vapaaehtoinen
Hopen hallituksen jäsen