Ahdistus ja puute korostuvat asiakaskyselyssämme – yhdessä luomme toivoa

Kun maailmassa myrskyää, on asetuttava kaikin mahdollisin voimin pienimpien suojaksi, sillä lapset ovat maailman toivo. Viime vuodet ovat koetelleet toiveikkuutta tavalla, joka ei ole säästellyt lapsia ja nuoria.

Koronan aiheuttama ahdistus ja epävarmuus saivat jatkoa Ukrainan sodan syttyessä. Nuo tunteet vaikuttavat edelleen lapsiperheiden elämään. Vähävaraisuudessa jo aiemmin eläneet kohtasivat hintojen noustessa entistäkin niukemman arjen. Myös aivan uudet perheet joutuvat miettimään pärjäämistään. 

 

Ahdistusta ja jopa kestämätöntä puutetta


Kysyimme uusimmassa asiakaskyselyssämme hintojen nousun vaikutuksia perheisiin. Vaikka kaikkiin perheisiin tilanne ei ole radikaalisti vaikuttanut, liian moni on joutunut todella ahtaalle:

”Hintojen nousu on aiheuttanut suurta ahdistusta ja epätoivon tunnetta tulevasta. Niin
paljon, etten meinaa jaksaa kirjoittaa edes tätä palautetta, kun olisi niin paljon sanottavaa.
Tyydyn siis vain sanomaan, että elämä on enää selviytymistä ja miettimistä, miten pärjää
seuraavaan viikkoon”

Osa perheiden tilanteista on täysin kestämättömiä eikä henkistä toiveikkuutta ruokita, jos ruokaa ei ole tarjolla edes pahimpaan nälkään:

  ”On kamalaa estää ja rajoittaa syömisiä ja menemisiä harrastuksiin.”

Viime aikoina keskustelu lapsiperheköyhyydestä on onneksi saanut sävyjä ymmärryksestä ja empatiasta, toivon ainesosista. Ehkäpä jo tiedostamme paremmin, että toiselle sopivat neuvot ja toimenpiteet eivät toimi kaikille. Pienten lasten yksinhuoltajan on mahdotonta lähteä ostamaan punalaputettuja tuotteita illan myöhäisinä tunteina, ja syrjäseudulla töihin kulkeminen ei ole itsestään selvää:

”Elämme lahjoitus- ja aleruuilla. Rahat ei riitä kaikkiin laskuihin. Ennen kävin
osa-aikatyössä, mutta lopetin työt, koska en pystynyt maksamaan auton korjausta.”

 

Järjestöjen ja päättäjien pitää kannatella hiljaisimpien ääntä 

 

Elämän myrskyjen keskellä on tärkeää ohjata kanssaihmisiä kohti toivon horisonttia. Yhdelle seuraava askel tarkoittaa leipää ja vaatteita, toiselle tunnekuorman purkamista. Monesti molempia. Yhtä tärkeää on muistaa, että kovimman kuohun keskellä elävällä ei välttämättä riitä voimavaroja oman äänensä esiin tuomiseen ja hätänsä sanoittamiseen. Siksi järjestöjen on konkreettisen avustustyön ohessa kannateltava hiljaisimpien ääntä yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Sillä vaikka haasteet jo paremmin tiedostetaankin, riittävät toimenpiteet uupuvat edelleen. 

 

Hope tekee töitä muutoksen eteen:


Päättäjiltä tarvitaan pikaisia, pitkäjänteisiä ja vaikuttavia toimia lapsiperheköyhyyden kitkemiseksi. Samalla on hyvä muistaa, että jokaisen kansalaisen pienillä teoilla on monesti suurempi merkitys kuin osaamme ajatellakaan:

”Olemme saaneet hyvää mieltä ja tunteen, että yksin ei tarvitse rämpiä hankalana aikana.”

Toivoa ja toiveikkuudesta kiinni saavia lapsia kyllä on, kunhan meillä aikuisilla on riittävästi tahtoa.


*Hopen asiakaskysely toteutettiin kuuden paikallistiimin asiakasperheille 7.-20.11.2022 ja siihen saatiin yhteensä 927 vastausta.