”Harrastaminen on arvokasta, koska se on ihmisarvokasta”, pohtii Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Petri Paju. Harrastustuki on yksi Hopen avustamisen muodoista. Harrastustuen osuus koko avustustoiminnasta on kasvussa, arvioivat vapaaehtoiset Hopessa.
Lukuisissa selvityksissä on todettu, että harrastamisen hinnat ovat nousseet nopeasti. Nykyinen bensan, sähkön ja elintarvikkeiden hintojen nousu herättää ansaittua huomiota ja huolta. Harrastamisen, tai lähinnä kilpailullisen urheilun, hinnat ovat nousseet vastaavaa tahtia jo vuosia.Kymmenessä vuodessa se on tarkoittanut hintojen kaksinkertaistumista.
Harrastuksiin liittyy asioita, jotka erottavat ne tavallisesta tuotteesta – sellaisesta, jota ostetaan ja myydään sovittuun hintaan. Tiukkana aikana voi vaihtaa niin sanotusti Dominon Pirkkaan ilman, että elämä siitä menee aivan raiteiltaan. Harrastuksiin sen sijaan liittyy paljon muutaman siellä vietetyn tunnin lisäksi. Siksi vaihtaminen ei samalla tavalla onnistu.
Osa harrastuksista ei ole erityisen kalliita, osa on. Lisäksi on joukko sikakalliita harrastuksia. Uutta on juuri se, että harrastamisen hinnalle ei tahdo löytyä ylärajaa. Hinta on euroja ja helppo ymmärtää. Mutta harrastukset ovat myös arvokkaita monin erin tavoin, lapsille ja vanhemmille.
Nykymaailmassa mahdollisuus kehittää ja toteuttaa itseään vapaa-ajalla on osa tavanomaista peruslapsuutta. Ja vanhemmat yleensä haluavat tarjota sellaista lapsilleen. Harrastaminen on arvokasta, koska se on ihmisarvokasta.
Monen silmissä harrastus on arvokas, koska sen vaihtoehto olisi epätoivottu. Toiset näkevät vaihtoehtona ostarilla notkumisen, toiset pelikonsolit. Kummin vain, harrastus on arvokas, koska se on ohjattua ja aktiivista toimintaa.
Harrastamiseen voi liittyä myös unelmia ja tavoitteita. Niistä nähdään ja toivotaan muodostuvan tuleva ura ja ammatti, tai sitten osaamisen kehittyminen on päämäärä itsessään ilman ulkoisia mittareita. Hinnan ei haluta asettuvan lapsen ja hänelle tärkeän asian väliin, mikä on hyvin ymmärrettävää.
Harrastuksesta syntyy joillekin keskeinen osa itseymmärrystä ja -arvoa. Partiolaisen tai futistytön identiteetti määrittävät persoonaa. Harrastusten mukana tulee usein myös toivottu kaveripiiri. Siksi harrastuksia pidetään arvokkaina, vaikka ne olisivat kalliitakin. Matkat ja leirit yhdistävät. Ja maksavat.
Jotkut voivat vaihtaa Dominon Pirkkaan, jotkut eivät. Ja Pirkkakin maksaa, siihenkin tarvitaan joskus tukea. Hopen harrastustuki mahdollistaa monille sen, että kalleus ei erota lapsia jostain heille arvokkaasta. Se on hyvä.
Toivottavaa on siitä huolimatta, että harrastusten hinta kääntyisi laskuun. Silloin tukea ja harrastusten tuomaa arvoa riittäisi useammalle.
Kirjoittaja Petri Paju on tehnyt selvityksen ”Kuljeta, kannusta ja konkurssi – Lasten harrastamisen kustannukset ja Hopen harrastustuki’ (Lastensuojelun keskusliitto).
Lahjoita Hopen toimintaan ja lue blogi Hopen harrastustuesta.
