Lue toiminnanjohtaja Eveliina Hostilan blogista, miten aktiiviset vapaaehtoiset mahdollistavat laajan avustustyön tekemisen.
Hope syntyi vuosien 2008-09 aikana aivan tavallisten ihmisten auttamishalusta. Halusta tehdä jotakin konkreettista lähellä asuvien lapsiperheiden hyväksi. Tämä auttamishalun kanavointi on edelleen Hopen toiminnan ytimessä. Mutta kaikkein syvimmällä ytimessä ovat apua tarvitsevat lapset sekä lapsiperheet, joiden hyväksi me toimimme.
Hope on rakenteeltaan kevyt, mutta toiminnaltaan vahva. Toimintamme on rakennettu 20 paikallistiimin varaan. Tiimit eivät ole muodoltaan yhdistyksiä, vaan joustavia ja kevyesti hallinnoitavia paikallisia toimintaryhmiä. Vapaaehtoisia on mukana paikallistasolla liki 600.
Tällä joukolla pystyimme viime vuonna tarjoamaan apua noin 9500 perheelle, ja niissä eläville lähes 23 000 lapselle ja nuorelle. Melkoinen saavutus! Lisäksi toimintamme tulokset on arvioitu erittäin hyviksi.
“Vahva brändi” vai joukko ihan tavallisia ihmisiä?
Pitkäjänteistä ja suunnitelmallista vapaaehtoistoimintaa ei kuitenkaan ole ihan ilman tukitoimia ja koordinointia. Siksi Hopessa toimii kaksi vakituista työntekijää, toiminnanjohtaja Eveliina sekä tuore toiminnanohjaaja Sanni, sekä kaksi määräaikaista työntekijää, jotka saavat palkkatukea. Sujuvan arjen tukena on myös monia eri alojen osaavia ammattilaisia eri sidosryhmistämme, kuten taloushallinnon ja it-alan kumppanimme Ovidoor ja Cloudpoint.
Hope liittää yhteen avuntarvitsijoita, auttamishaluisia ihmisiä sekä muita organisaatioita. Auttamisen verkosto on laaja ja vankka.
Meistä kuulee puhuttavan vahvana brändinä, mikä ei tahdo oikein sopia omaan suuhumme. Me kun omasta mielestämme olemme vain joukko aivan tavallisia ihmisiä, jotka tekevät ruohonjuuritason työtä vapaaehtoisvoimin – ja työntekijät vapaaehtoisia tukien.
Vapaaehtoiset ympäri Suomen ovat yli kymmenen vuoden Hope-taipaleellaan nähneet monenlaista. He ovat olleet vahvana osana perheiden arkea, kokeneet kiitollisuutta, iloa ja onnistumisia. He ovat luoneet ja vahvistaneet sosiaalisia verkostoja, mutta myös joutuneet keskelle kohtuuttomia kriisejä.
Tämän kaiken keskellä vapaaehtoiset ovat toistuvasti kehittäneet avustustyötä, sopeutuneet muutoksiin ja uudistaneet käytäntöjä – nopeasti ja vahvalla tahdolla. Ja ennen kaikkea he ovat jaksaneet auttaa.
Olkoon tämä toiminnanjohtajan julkinen kiitos ihmisille, jotka Hopen kautta lapsiperheitä auttavat. Sillä kuka auttaisi ja kanavoisi auttamishalua, jos ette te?
Jos emme me?
Eveliina Hostila, toiminnanjohtaja
