Tässä toisessa esittelyjaksossa suuntaamme kurkistamaan Hopen paikallistoimintaan Poriin, Tampereelle, Hämeenlinnaan ja kierroksen päätteeksi vielä Lappeenrantaan. Vaikka toimintamme perusydinkohdat ovatkin yhtenäisiä, on toimintaan muotoutunut aina oma paikallinen leimansa – ja se onkin Hopen toiminnan yksi tärkeä rikkaus.
HOPE – PORI
Hopen toi Poriin marraskuussa 2015 tiiminvetäjä Susanna Suominen. Ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa tyhjää toimitilaa oli katsomassa myös Taru Karppinen, joka aloittikin toisena tiiminvetäjänä 2017. Tiiminvetäjän vastuualueet on tänä päivänä hyvin jaettu.
Porissa toimitaan pienellä, mutta hyvin toimivalla tiimillä. Tiimiin kuuluu seitsemän henkilöä, joilla jokaisella on vastuualue toimitiloissa. Asiakasmäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta ja viime vuonna apua sai 143 perhettä, joissa lapsia/ nuoria 328. Tänä vuonna apua on saanut 32 perhettä, joissa 69 lasta/ nuorta. Porissa autetaan 0-17 vuotiaita vaate-, lelu- ja harrastusvälinelahjoituksin.
”Pieniä arjen/ loman ilahdutuksia pyrimme lahjoittamaan kaikille perheille. Lause ”me ei olla koskaan oltu/ meillä ei ole varaa”….on hyvinkin tuttu ja siksi on erittäin mukava saada lahjoituksina pieniä lahjakortteja (leffa, Leos -leikkimaa jne), joita voimme perheille jakaa.” kertoo Taru.
Toimipiste sijaitsee osoitteessa Ratakatu 2, neliöitä on noin 100 ja myös Porin pienten tilojen vuoksi vastaanottotarpeet ilmoitetaan erikseen Facebookissa.
”Viime vuonna järjestetty hygieniatarvikekeräys sai suuren suosion ja tieto levisi muuallekin Suomeen. Saimme kerättyä yhteensä noin 7000 hygieniatarviketta, joita jaamme perheille edelleen. Tänä vuonna on tulossa muutama uusi keräys, joten olethan kuulolla. Ja Kiitokset vielä kerran teille keräyksiin osallistujille! Tänä vuonna järjestämme myös asiakasperheillemme yhteisiä perhehetkiä, niistä perheet kuulevat myöhemmin lisää. ” mainitsee Taru.
”Olin jo aikaisemmin päättänyt, että jos Hope joskus tulee Poriin, sinne menen vapaaehtoiseksi, sillä tiesin, että tää on mun juttu!” kertoo Taru Hope Porin alkumetreistä.
Ja Susanna jatkaa: ”Olin pitkään seurannut Hopen toimintaa muualla ja muistan, että minua ärsytti ettei toimintaa ollut Porissa. Niinpä ajattelin syksyllä 2014, että miksipä en sitten itse laittaisi rattaita pyörimään? Meni runsas vuosi ennenkuin toiminta saatiin käyntiin sillä prosessia hidasti toimivan tilan löytäminen. Marraskuussa 2015 saimme sitten vihdoin ovet auki. Muistan ikuisesti sen, kun seisoimme jännittäen tyhjässä toimitilassa odottaen, mahtaako lahjoittajia tulla lainkaan. Innostuneita lahjoittajia ja yhteistyökumppaneita on onneksemme riittänyt ja heidän sekä meidän uskomattoman tiimin ansiosta toimintamme kukoistaa.”
HOPE – TAMPERE
Tampereen Hopetiimi löytyy sinisen oven takaa Lielahdesta. Monta kertaa koko kahdeksanvuotisen olemassaolonsa aikana Hope on pakattu muuttolaatikoihin, ja nyt Hope on kotiutunut yli 500 neliön tilaan. Arkipäivisin Lielahdessa ahertavat yhdessä vapaaehtoiset, työkokeilijat, harjoittelijat ja kuntoutujat järjestötyöntekijän ja tiiminvetäjän johdolla.
”Meidän vahvuutemme on mutkaton yhdessä tekeminen, positiivisuus ja ilo; haluamme, että Hopessa on kaikkien hyvä olla.” kertovat Tampereen Hopen vapaaehtoiset.
Asiakkaita on joka vuosi enemmän. Viime vuonna perheitä oli 1338 ja näissä lapsia 3004. Sininen ovi avautuu tiuhaan, sillä asiakaskäyntejä on kuukausittain noin 300. Perheet saavat arkisen vaate- ja varusteavun lisäksi tukea harrastuksiin ja lippulahjoituksia leffasta lätkään. Asiakkaat asioivat ajanvaruksella ja voivat itse valita hyllyistä ja rekeistä tarvitsemansa. Vaikka asiakasmäärät kasvavat koko ajan, Tampereen Hope pystyy auttamaan nopeasti, ja asiakasajan saa vaikka jo seuraavalle päivälle. Pienikin apu on suurta silloin, kun se tulee isoon tarpeeseen ja oikealla hetkellä.
Vapaaehtoisia Tampereella on noin 80. Osa ehtii mukaan arkipäivisin, osa käy kerran viikossa iltasella, osa talkoilee kuukausittain, ja osa hoitelee Hopen asioita omiensa ohessa aina kaupungilla liikkuessaan ja loput tekevät hopetuntejaan kotikoneen äärellä. Kirsi Stenvall aloitti tiiminvetäjänä vuoden 2012 alussa. ” Hopen idea oli niin hienon yksinkertainen, että se vei minut kokonaan. Minulle tiiminvetäjyys on elämäntapa, arvovalinta ja harrastus – kaikki yhdessä! Tärkeintä on se, mitä teemme, mutta melkein yhtä tärkeää on se, miten sen teemme! Olen saanut olla rakentamassa tamperelaista Hopea, vaikka en sen syntyhetkiin ihan mukaan ehtinytkään. Alkuvuosina työtunteja kertyi melkoisesti, kun rakennettiin tunnettavuutta ja luotiin tärkeitä kontakteja esimerkiksi kaupunkiin ja yrityksiin. Nyt voimme jo luottaa siihen, että tehty työ kertoo meistä sen tärkeimmän.” Valaisee Kirsi Tampereen Hopen toiminnan kasvusta.
”Hopeen on aina mukava tulla, olokin paranee. Näin totesi joskus joku asiakkaistamme, ja se on täyttä totta myös meille, joilla on Hopen nimikyltti rinnassa.” Kirsi jatkaa.
Hope Tampere on juuri avannut myös oman blogin >
HOPE – HÄMEENLINNA
Hämeenlinnassa toiminta käynnistettiin vuonna 2011. Tänä vuonna avun piirissä arvioidaan olevan noin 550 perhettä ja 1200 lasta. Hope on toiminut reilun vuoden ajan Hämeenlinnan rautatieasemalla. Sijainniltaan tila onkin erinomainen ja rakennus on kaunis. Vaikka toimitila on suurempi kuin edellinen, ovat neliöt myös Hämeenlinnassa hieman tiukoilla.
Hämeenlinnassa jaetaan apua lapsille ja nuorille – vaatteille on eniten kysyntää. Lahjoittajat ovat löytäneet Hope Hämeenlinnan hienosti ja lahjoituksia tulee mukavasti. Yhteistyötä tehdään mm. vaateliike Viola&Maxin sekä Parolan ja Kaurialan Kotipizzojen kanssa, jotka ottavat myös lahjoituksia vastaan. Lahjoittajien on helppo viedä yhteistyökumppaneille lahjoituksia ja vapaaehtoiset voivat hakea ja purkaa lniitä omaan tahtiin. Nämä keräyspisteet auttavat myös joululahjojen ja tälläkin hetkellä pian lähestyvän Pääsiäisen vuoksi esim. pääsiäismunien keräämisessä.
Toimintaa pyörittää noin viitisenkymmentä vapaaehtoista, joista aktiivisia on noin 10. Vapaaehtoistiimi koostuu erilaisista ja eritaustaisista ihmisistä, joilla on halua auttaa muita. ”Meidän vapaaehtoisista löytyy eläkeläisiä, opiskelijoita, työttömiä, yrittäjiä jne. Vapaaehtoishommia tehdään hyvällä mielellä ja uusi pääsee ryhmään helposti mukaan.”, kertoo tiiminvetäjä Kati Sipilä.
Kati on ollut Hopen toiminnassa mukana jo 2,5 vuotta. Kati tuumii, että viralliselta titteliltään hän on päivästä ja mielialasta riippuen yrittäjä, ravintolapäällikkö, kotiäiti tai opiskelija. Kotoa löytyy mies, 2 lasta ja 3 kissaa. Kati tiivisti ajatuksiaan Hopen vapaaehtoistyöstä näin: ”On ihanaa tehdä vapaaehtoistyötä, jossa konkreettisesti näkee sen arvon, mitä omalla tekemisellä on. Ilo ja innostus lasten silmissä on jotain korvaamatonta.”
HOPE – LAPPEENRANTA
Lappeenrannan Hope on aloittanut toimintansa marraskuussa 2017 ja vapaaehtoisia on yli 50 ja viikoittain heistä hommissa käy 15-20. Hyvien kulkuyhteyksien päässä Kaukaalla sijaitsevalla pienellä varastolla pakataan aina lahjoitukset valmiiksi perheiden toiveiden mukaan ja järjestetään lisäksi erilaisia penkojaisia ja teemailtoja muutaman kerran vuodessa. Esimerkiksi urheiluvälineillassa perheet pääsivät itse sovittamaan luistimia ja monoja.
Vuoden 2018 tilastoa:
– Perheitä 210
– Lapsia 433
– Apukasseja noudettu yhteensä 312 kertaa
– Keskimäärin perheille pakattiin 5 kassia, joten kokonaismäärä on noin 1560 apukassia.
”2019 vuoden puolella olemme pakanneet jo 78:lle perheelle yhteensä yli 270 apukassia. 2018 loppuvuodesta aloitimme myös harrastustukien maksamisen. Olemmekin hyvin aktiivinen ja aikaansaava porukka eri ikäisiä, nuoresta opiskelijasta eläkeläisiin. Hyvän asian parissa viihtyy hyvinkin erilaisissa elämäntilanteissa olevat eri-ikäiset naiset. Samanlaiset arvot ohjaavat toimintaamme ja moni on saanutkin Hopelta uusia ystäviä. Meillä on viikossa kolmena päivänä sekä aamu-, että iltavuoro ja jokainen osallistuu niihin kuten haluaa ja pystyy. Monet ”hopeilu” on vienyt täysin mennessään ja Hopen ovi aukeaa lähes joka vuorolla!” mainitsevat Lappeenrannan Hopen tiimiläiset.
Hope Lappeenranta auttaa vähävaraisia lapsiperheitä koko Etelä-Karjalan alueella, Parikkalasta Luumäelle. Apua perheet voivat pyytää neljä kertaa vuodessa. Myös lahjoittajat ovat löytäneet Hope Lappeenrannan hyvin. Ruoka-avusta oli suuri apu perheille ja ruokaa onkin jaettu säännöllisesti ajalla 01/2018-02/2019. Jouluksi on kerätty,pääosin yksityisten lahjoittajien avulla, perheille kuiva-ainekassit. Positiivista on ollut myös yhteistyö paikallisen ammattiopiston kanssa. Äidit ja isät ovat päässeet hiustenleikkuuseen ja värjäyspäivään. Tällä hetkellä kaksi opiskelijaa Saimialta ovat tekemässä mm. hygieniatarvikekeräyksiä.
Anni Pirnetkoski on toiminut tiiminvetäjänä syksystä 2018 ja Riitta Tamminen aloitti helmikuussa 2019 Tiina Kervisen siirryttyä Hopen viestintään. Riitta vastaa enemmän varastosta ja vapaaehtoisista paikan päällä ja Anni hoitelee sähköpostia ja toimistopuolen hommia.
Riitta kiteyttää matalankynnyksen toimintaa: ”Hienoa Hopen toiminnassa on sen konkreettisuus. Näkee hyvin miten apu menee perille. Yhteiskunnan auttamisjärjestelmä on hyvin byrokraattinen ja hidas. Täällä apua voidaan kohdistaa joustavasti ja nopeasti.”
”Olen hyvin ylpeä meijän tiimistä! Lyhyessä ajassa on tehty isoja asioita. Ollaan rakennettu varasto, muutettu sitä moneen kertaan, löydetty perheet, saatu luottamus lahjoittajilta, pystymme maksamaan jo harrastuksiakin ja ennen kaikkea meillä on hieno ryhmä naisia täydellä sydämellään mukana. Paras muisto viime vuodelta on ehdottomasti joulun järjestäminen asiakasperheille. Emme voineet kuvitellakaan työmäärää ja etenkään pakettimäärää, minkä saimme. Lahjojen ja ruokien organisoiminen ahtaissa tiloissa oli todella haastavaa, mutta se ehdottomasti kannatti. Perheet olivat kiitollisia kaikesta ja moni oli helpottunut, lapsille tuli joulu sittenkin. Kiireestä huolimatta myös vapaaehtoisille tuli hyvä joulumieli.” Anni kertoo.
Hope Lappeenrannalta löytyy myös oma blogi >
Vapaaehtoiset panottavat aina, että parasta työssä on perheiltä tullut palaute ja lasten vilpitön ilo. Tässä vielä loppuun erään Hope Lappeenrannan perheen kommentti apukassin noutamisen jälkeen:
”Haluaisin vielä antaa palautetta niin lahjoittajille, kuin teille vapaaehtoisillekin. Apukassin saannin jälkeen Hope on luonut todella paljon toivoa epätoivoiseen elämänvaiheeseen, jossa ennen itsestään selvät asiat ovat muuttuneet jokapäiväiseksi selviytymistaisteluksi. Keskiviikkoisista ruoka-avuista olemme todella kiitollisia. Lapset kyselevät usein, että montako yötä on vielä siihen, kun päästään käymään Hopella. Apukassien sisältö sai meidät kaikki hihkumaan riemusta, ja lapset kiljahtelivat innoissaan aina lelun tai vaatekappaleen otettuaan kassista ja huusivat ”Olen aina toivonut tällaista”. Lelut ja vaatteet ovat tarpeellisia ja meillä jokapäiväisessä käytössä.
Jouluinen apu loi meille erityisen paljon toivoa. Ajatus siitä, että on olemassa taho, josta saa apua, auttaa jaksamaan ja antaa voimaa tehdä lapsille näissä mittapuissa paras mahdollinen lapsuus. He ovat sen ansainneet.
En onnenkyyneliltäni löydä edes sanoja, kuinka voisin riittävästi kiittää kaikkia teitä, niin lahjoittajia kuin Hopen väkeäkin, jotka haluatte auttaa. SYDÄMELLINEN KIITOS.”
