Keitä Hopen asiakkaat ovat?

Elämässä voi tulla vastaan suuria ja pieniä vastoinkäymisiä. Ne voivat olla yllättäviä tai niiden syntymiseen ovat vaikuttaneet monet tekijät pitkällä aikavälillä. Hyvän elämän perusta voi järkkyä kenellä tahansa, eikä siihen aina edes löydy yksittäisiä syitä. Tämän takia apua saattaa joutua hakemaan kuka tahansa, taustasta riippumatta.

Voisimme tehdä yhteenvetoa asiakaskyselyiden pohjalta ja kuvailla tyypillistä Hopen asiakasta. Se ei kuitenkaan kertoisi mitään siitä moninaisesta ihmisjoukosta, joka kerran – tai kerta toisensa jälkeen – joutuu turvautumaan apuumme. Me ajattelemme, että avun hakemiseen ei saa olla kynnystä kenelläkään.

Meillä asioi niin työttömiä kuin työssäkäyviä, kahden huoltajan perheitä ja yksinhuoltajaperheitä, isoja ja pieniä perheitä, sairaita ja terveitä, kriisin kokeneita ja niiltä säästyneitä. Kaikki ovat arvokkaita ja erilaisia, mutta kaikille asiakasperheille yhteistä kuitenkin on, että elämä on tuonut eteen taloudellisia huolia, joiden takia lasten tasavertainen arki ei toteudu.

 

Autamme, emme tutki tulotietoja

Meiltä voi hakea apua Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat perheet, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias huollettava. Jokainen asiakas esiintyy omalla nimellään ja hakee apua vain omalle perheelleen. Me emme tarkista kenenkään tulotietoja, mutta useimmiten näemme ja kuulemme perheiden hädän ilman tiliotettakin. Avunpyynnöistä luettu ja kohtaamisissa kuultu kertoo meille sen tärkeimmän – köyhyys koskettaa liian monia perheitä.

Meidän tarjoamamme tuki ei korvaa sosiaalitoimelle kuuluvaa vastuuta, mutta sosiaalitoimi usein vinkkaa meistä asiakkailleen. Tällainen tiedon jakaminen on tärkeää, jotta apua tarvitsevat perheet löytävät myös meidät. Silloin, kun tilanne on huono, on hyvä ottaa kaikki apu rohkeasti vastaan.

Apu, jota jaamme, on pääsääntöisesti lahjoituksena saatuja vaatteita ja tavaroita, joiden rahallinen arvo ei ole suuren suurta. Niiden merkitys vähävaraisen perheen arkeen voi kuitenkin olla iso. Avun pyytäminen on monelle vaikeaa, mutta siinä ei ole mitään hävettävää – päinvastoin!

 

”Hopella olemme saaneet tunteen siitä, että emme ole yksin, ihmiset välittävät.”*

Vaikka asiakkaillemme konkreettinen vaateapu on tärkeää, on Hopen toiminnalla myös toinen puoli. Monesti kohtaamiset Hopen toimipisteillä ovat täynnä merkityksellisyyttä – niin avun saajalle kuin sen antajalle. Me emme kysele asiakaskohtaamisissa kenenkään elämäntilanteista, mutta joskus asiakkaalle lyhyt juttutuokio vapaaehtoistyöntekijän tai toisen paikalla olevan avuntarvitsijan kanssa tuo tunteen siitä, että yksin ei tarvitse olla. Ihmiset välittävät.

Lahjoittajien avulla ja vapaaehtoistyöntekijöiden korvaamattomalla työpanoksella pystymme auttamaan asiakkaitamme. Juurikin niitä, jotka ovat aivan tavallisia ihmisiä.

 

Kiitos, kun autat meitä auttamaan.

 

Sanni Kallioinen, toiminnanohjaaja

 

(*Lainaus syksyllä 2023 tehdyn asiakaskyselyn vastauksista.)


Talousahdinko ja jopa nälkä näkyvät lapsiperheiden arjessa

Hopen asiakaskysely lähetettiin 2239:lle asiakasperheelle seitsemällä eri alueella ympäri Suomen. Vastausprosentti oli ennätyksellisen korkea, 55 prosenttia. Perheiden vastauksissa näkyi huoli elämisen perustarpeista, taloudellisen tiukkuuden heijastuminen mielialaan sekä suoranainen nälkä.

Hope kantaa huolta lapsiperheiden tilanteesta, kaavailluista tukien leikkauksista ja niiden vaikutuksista erityisesti vähävaraisiin lapsiperheisiin. Vapaaehtoisemme ovat säännöllisesti yhteydessä päättäjiin, jotta voimme välittää heille tietoa perheiden tilanteesta. Välitämme eteenpäin myös asiakaskyselyidemme tuloksia päätöksenteon tueksi.

 

Puutetta on jopa ruuasta

Moni vastaajista on joutunut karsimaan ruuan laadusta ja määrästä. Punalaputetut tuotteet, jos nekään, ovat monille ainoita kukkarolle sopivia ruokia. Vanhemmat kertovat jopa jättävänsä aterioita väliin, jotta lapsille riittäisi ruokaa. 

”Ennenkin elimme tiukasti, mutta nyt elämme todella tiukalla budjetilla. Jätän itse syömättä aterioita, jotta ruoka riittää pidemmälle. Ostan nyt jo kaikki lastenvaatteet kirpputorilta, mutta kohta ei ole siihenkään varaa.”

”Hintojen nousu on ajanut leipäjonoon, mistä ei välttämättä edes aina saa mitään. On ollut päiviä, jolloin lapsi on pitänyt viedä kyläilemään, että hän saisi päivällisen.”

 

Rahan puute aiheuttaa myös toivon puutetta

Nousseet hinnat ja huoli tulevasta toimeentulosta rasittavat perheiden taloudellista ja henkistä kantokykyä. Kulutuksen karsimisen lisäksi niukat rahat lisäävät ahdistusta, epävarmuutta ja elämän kuormittavuutta.

”Epävarmuus tulevaisuudesta on pelottavaa ja ahdistavaa.”

Kaavaillut leikkaukset etuuksiin kauhistuttavat jo valmiiksi äärimmäisen tiukasti eläviä. Hopen asiakkaista yli puolet (56 %) on yksinhuoltajia, jolloin koko perheen tulot ovat yhden vanhemman varassa. 

Yhden vanhemman perheistä yli 10 prosenttia saa toimeentulotukea ansiotulon rinnalla. Pienenevät tuet vaikuttavat kaikkeen perheen asuinpaikasta ruoan määrään ja vaatetukseen. 

”Hintojen nousu on vaikuttanut kamalalla tavalla. Tuntuu, että rahat eivät enää ikinä riitä mihinkään, eikä enempää töitä pysty tekemään. Pienipalkkaiselle kamalaa. Leikkaukset hirvittävät, toivon, että asumistukea ei leikattaisi.”

”Tulevat leikkaukset tulevat koskettamaan meitä todella paljon. Muutenkin todella pienet tulot putoaa noin 300-400 euroa kuukaudessa.”

 

Anna joulun paras lahja – toivoa

Joulu on useissa perheissä tiukka paikka: perinteisiin kuuluu yltäkylläinen joulupöytä, mutta rahat eivät aina riitä edes välttämättömimpään ravintoon koko perheelle. Lapset taas kuulevat ystäviltään toiveista ja joulun jälkeen vertaillaan lahjoja, mutta kaikissa perheissä ei ole varoja yhdenkään lahjan ostamiseen. 

”Saimme jouluksi ruokaa ja lapsille muutaman lahjan. Se on jäänyt ikuisesti sydämeeni lämmittämään.”

Aktiivisten lahjoittajien ansiosta voimme tänäkin vuonna täyttää lasten toiveita ja perheiden tarpeita yhdessä. Lahjoittamalla joulukeräykseemme fyysisen lahjan tai rahaa tuet lähialueesi vähävaraisen perheen joulua, tai annat lahjan koko ensi vuodeksi harrastustuen muodossa.

”On suloista, miten lapsetkin viime jouluna mietti, kuka on mahtanut mahdollistaa heidän lahjansa jota toivoivat.”

 

Sinä voit olla joulun mahdollistaja!

 

Lahjoita virtuaaliseen keräyslippaaseemme tai tuo paketti lähimmälle Hopen toimipisteelle. Toimipisteiden yhteystiedot löydät täältä.

 

Lainaukset Hopen asiakaskyselystä. Kysely toteutettiin seitsemän paikallistiimin asiakasperheille 23.10.-5.11.2023 ja siihen saatiin yhteensä 1232 vastausta.


Hope on yhteydessä päättäjiin, jotta perheiden ääni saadaan kuuluviin

Hope ry haluaa tuoda perheiden äänen sinne, missä heitä koskevia päätöksiä tehdään. Erityisen tärkeää on kuulua silloin, kun päätöksiä vasta valmistellaan.

Hopen vapaaehtoiset ovat yhteydessä päättäjiin ja välittävät heille ajantasaista tietoa lapsiperheiden arkitodellisuudesta päätöksenteon tueksi. Tiedon lisäksi pyrimme tarjoamaan konkreettisia ratkaisuja, joiden avulla heikossa asemassa olevien lapsiperheiden tilannetta voidaan parantaa.

 

Joensuun toimipisteellä esitellään Hopen toimintaa

Joensuun tiimin toinen tiiminvetäjä Sanna Räsänen kertoo, että tiimi on aktiivisesti ottanut yhteyttä päättäjiin ja päässyt kertomaan Hopen toiminnasta.

Kansanedustaja Seppo Eskelinen (SDP) kävi toimipisteellä marraskuun alussa ja muutama muukin kansanedustaja on luvannut tulla pian vierailulle toimipisteelle. Aiemmin Joensuun toimipisteellä ovat vierailleet kansanedustaja ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen (SDP) sekä Joensuun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jere Nuutinen (Kesk.). 

“Vierailut ja muut yhteydenotot ovat tulleet aina kontaktointikierrosten jälkeen”, Räsänen kertoo.

 

Tarjoamme päättäjille tietoa perheiden tilanteista 

Moni päättäjä ei ole ennen vierailua tiennyt, mitä Hope tekee, Räsänen kuvailee. Toiminnan esittely on lähtenyt liikkeelle perusasioista: keitä Hopen asiakkaat ovat, millaisia auttamisen keinoja Hopella on ja mistä lahjoitukset tulevat. Hopen avustustyön laajuus on hämmästyttänyt päättäjiä. Esimerkiksi vaatelahjoituksia ja harrastustukea jaetaan sadoille lapsille ja nuorille Joensuussa ja lähialueilla. 

“Vaikuttamistyön tavoitteemme on lisätä päättäjien tietoisuutta vähävaraisten lapsiperheiden asemasta. Aivan lähellä, jopa omassa naapurissa, voi olla perheitä, joilla menee taloudellisesti huonosti ja jotka tarvitsevat apua”, Räsänen kertoo.

Hopen vapaaehtoiset tapaavat asiakasperheitä toimipisteillä ja näkevät perheiden arkea. Tätä ymmärrystä halutaan välittää myös päättäjille. Vapaaehtoiset kuulevat myös sellaisista tarpeista, joita ei Hopen toiminnan piirissä voida täyttää, kuten ruoka-avun tarpeesta. Myös näitä terveisiä välitetään eteenpäin.

“Päättäjät ovat tervetulleita meidän toimipisteellemme. Esittelemme mielellämme Hopen toimintaa ja kerromme arjesta, jotta päättäjät pääsevät kärryille siitä, mitä alueella lapsiperheiden näkökulmasta tapahtuu”, Räsänen kannustaa.

 

Vaikuttamisviestintää tehdään siellä, missä päätöksiäkin

Lapsiperheiden asemaan vaikuttavia päätöksiä tehdään kunnissa ja hyvinvointialueilla sekä valtakunnallisesti eduskunnassa. Useiden peruspalveluiden, kuten opetuksen ja liikuntapalveluiden, saatavuus ja saavutettavuus on kuntien vastuulla. Hyvinvointialueet vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluista. Eduskunnassa päätetään suurista linjoista, kuten sosiaaliturvasta sekä alueiden rahoituksesta ja kuntien valtionosuuksista.

Sekä vapaaehtoiset tiimit että Hopen toiminnanjohtaja pitävät yhteyttä päättäjiin. Viimeksi olemme kontaktoineet kaikki keväällä työnsä aloittaneet kansanedustajat. Viestissä tarjosimme tietoa päätöksenteon tueksi, muistutimme lapsiperheitä koskevien päätösten vaikuttavuudesta ja kutsuimme kansanedustajia tutustumaan paikallistiimien toimintaan.

Jotta voimme tarjota ajankohtaista tietoa, keräämme tietoa asiakasperheidemme tilanteista vuosittaisilla asiakaskyselyillä. Kyselyistä saaduista tiedoista kokoamme tilastoja ja infograafeja, joita tarjoamme päättäjien käyttöön. Lisäksi vapaaehtoisemme saavat arvokasta arjen tietoa ja ymmärrystä perheiden tilanteista asiakaskohtaamisissa. 

Hope ry vaikuttaa myös EAPN Finlandin Lapsiperheköyhyys-työryhmässä ja Lastensuojelun keskusliiton Anna ääni lapselle -kampanjassa.


Hope on kokoaan suurempi auttaja. Kiitos vapaaehtoiset!

Hope syntyi vuosien 2008-09 aikana aivan tavallisten ihmisten auttamishalusta. Halusta tehdä jotakin konkreettista lähellä asuvien lapsiperheiden hyväksi. Tämä auttamishalun kanavointi on edelleen Hopen toiminnan ytimessä. Mutta kaikkein syvimmällä ytimessä ovat apua tarvitsevat lapset sekä lapsiperheet, joiden hyväksi me toimimme.

Hope on rakenteeltaan kevyt, mutta toiminnaltaan vahva. Toimintamme on rakennettu 20 paikallistiimin varaan. Tiimit eivät ole muodoltaan yhdistyksiä, vaan joustavia ja kevyesti hallinnoitavia paikallisia toimintaryhmiä. Vapaaehtoisia on mukana paikallistasolla liki 600.

Tällä joukolla pystyimme viime vuonna tarjoamaan apua noin 9500 perheelle, ja niissä eläville lähes 23 000 lapselle ja nuorelle. Melkoinen saavutus! Lisäksi toimintamme tulokset on arvioitu erittäin hyviksi

 

“Vahva brändi” vai joukko ihan tavallisia ihmisiä? 

Pitkäjänteistä ja suunnitelmallista vapaaehtoistoimintaa ei kuitenkaan ole ihan ilman tukitoimia ja koordinointia. Siksi Hopessa toimii kaksi vakituista työntekijää, toiminnanjohtaja Eveliina sekä tuore toiminnanohjaaja Sanni, sekä kaksi määräaikaista työntekijää, jotka saavat palkkatukea. Sujuvan arjen tukena on myös monia eri alojen osaavia ammattilaisia eri sidosryhmistämme, kuten taloushallinnon ja it-alan kumppanimme Ovidoor ja Cloudpoint.

Hope liittää yhteen avuntarvitsijoita, auttamishaluisia ihmisiä sekä muita organisaatioita. Auttamisen verkosto on laaja ja vankka. 

Meistä kuulee puhuttavan vahvana brändinä, mikä ei tahdo oikein sopia omaan suuhumme. Me kun omasta mielestämme olemme vain joukko aivan tavallisia ihmisiä, jotka tekevät ruohonjuuritason työtä vapaaehtoisvoimin – ja työntekijät vapaaehtoisia tukien. 

Vapaaehtoiset ympäri Suomen ovat yli kymmenen vuoden Hope-taipaleellaan nähneet monenlaista. He ovat olleet vahvana osana perheiden arkea, kokeneet kiitollisuutta, iloa ja onnistumisia. He ovat luoneet ja vahvistaneet sosiaalisia verkostoja, mutta myös joutuneet keskelle kohtuuttomia kriisejä.

Tämän kaiken keskellä vapaaehtoiset ovat toistuvasti kehittäneet avustustyötä, sopeutuneet muutoksiin ja uudistaneet käytäntöjä – nopeasti ja vahvalla tahdolla. Ja ennen kaikkea he ovat jaksaneet auttaa.

Olkoon tämä toiminnanjohtajan julkinen kiitos ihmisille, jotka Hopen kautta lapsiperheitä auttavat. Sillä kuka auttaisi ja kanavoisi auttamishalua, jos ette te? 

Jos emme me?

 

Eveliina Hostila, toiminnanjohtaja




Hopen harrastustuki auttaa, kun rahat ovat tiukilla

Hopen harrastustuki kattaa osan harrastuksen kustannuksista ja mahdollistaa sen, että lapset saavat jatkaa rakasta harrastustaan – tai aloittaa sen ensimmäisen – kun perheen rahat ovat tiukilla.

 

Harrastus kehittää, opettaa ja jopa suojelee

Harrastus tuo mielekästä sisältöä monen lapsen ja nuoren elämään. Uuden oppimisen ja vaikkapa liikunnan lisäksi harrastus voi olla merkittävä osa identiteettiä ja sosiaalista maailmaa.

Helsingissä asuva Natalia kertoo, että harrastus on myös suojellut hänen 13-vuotiasta poikaansa.

– Harrastus on pitänyt lapsen pois pahoilta teiltä. Hän on kertonut, kuinka tutut koulussa kokeilevat alkoholia, tupakkaa ja huumeitakin. Harrastus kuitenkin tuo mielekästä tekemistä lähes joka illalle ja suojaa huonolta seuralta, Natalia kertoo.

Espoolainen Katja taas kertoo, että hänen 9-vuotias poikansa on luonut harrastuksessaan uusia ihmissuhteita.

– Jalkapallotreenit ovat Helsingin puolella ja pelikaverit käyvät toista koulua. Lapseni on saanut harrastuksesta uusia kavereita. Kunnon lisäksi hänen sosiaaliset taidot kehittyvät. Ja lapsesta paistaa ilo, kun saa harrastaa mieleistään lajia.

 

Perheen tiukentuva rahatilanne voi vaarantaa lapsen harrastuksen

Harrastaminen voi kuitenkin muuttua liian kalliiksi useista syistä. Huoltaja voi esimerkiksi jäädä työttömäksi, perheessä voi olla työkykyä alentavaa sairautta tai vanhemmat voivat erota.

– Jouduin taloudellisiin ongelmiin, kun erosin väkivaltaisesta suhteesta. Ex-kumppanini oli ottanut velkaa minun nimiini. Maksoimme aiemmin lasten harrastuksia yhdessä, mutta yksinhuoltajana on lähes mahdotonta kustantaa harrastuksia itse, Natalia kertoo.

Monissa harrastuksissa myös kulut voivat kasvaa, mitä vanhemmaksi lapset kasvavat. Esimerkiksi kuukausimaksujen lisäksi rahaa voi kulua varusteisiin, pelimatkoihin ja kuljetuksiin.

–Meille erityisesti turnaukset ovat kalliita. Sen takia kuukausimaksuihin saatu tuki on todella tärkeää. Ilman tukea jalkapallo olisi pidemmän päälle pitänyt lopettaa kokonaan, Katja toteaa.

 

Hope jakaa harrastustukea, jotta kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa

Sekä Katja että Natalia kannustavat hakemaan tukea lapsen harrastukseen.

– Kunpa kaikki lapset saisiva mahdollisuuden harrastukseen, se on lasten tulevaisuuden kannalta niin tärkeää. Harrastus antaa mielenrauhaa sekä lapselle että vanhemmalle, ja opettaa lapselle vastuuta, Natalia sanoo.

– Harrastus rikastuttaa lapsen elämää. Tukea kannattaa hakea rohkeasti, jos taloudellinen tilanne ei salli harrastusta, Katja kannustaa.

Hopen myöntämän harrastustuen suuruus vaihtelee. Tuella mahdollistetaan harrastuksen jatkaminen tai aloittaminen ja annetaan ilon hetkiä. Kaikilla lapsilla ja nuorilla pitäisi olla oikeus mukavaan harrastukseen perheen rahatilanteesta riippumatta.

 

Kun haluat auttaa, lahjoita!

Hopen avustustyötä ja harrastustukia rahoitetaan lahjoitusvaroin. Kun haluat tukea lasten ja nuorten harrastamista, voit tehdä Hopelle lahjoituksen. Löydät ohjeet siihen täältä.

Kun tarvitset tukea, ota yhteyttä!

Tarvitsetko tukea lapsesi harrastukseen? Voit ottaa yhteyttä sinua lähimpään Hopen paikallistiimiin. Löydät tiimien yhteystiedot täältä.


Iloa ja elämyksiä kesälomalle – lahjoita kivaa kesätekemistä!

Kun koulujen lomat alkavat, alkavat myös monien lasten ja nuorten onnenpäivät – pitkät kesäpäivät täynnä kivaa puuhaa ja vapaata koulusta! Puuha vaatii usein kuitenkin rahaa. 

 

Pienetkin asiat tuovat suuresti iloa

– Rannalle pääsee ilmaiseksi, mutta esimerkiksi ilman viikkorahaa nuori ei voi ostaa samalla vaikka jätskiä tai eväitä, kertoo Anni Pirnetkoski, Lappeenrannan Hopen tiiminvetäjä.

Hopen toimipisteissä ympäri Suomea on huomattu, kuinka pieniä kesäiset toiveet voivat olla. Esimerkiksi uimalelut ja jalkapallot ovat toiveiden top-listoilla.

– Toiveet voivat olla myös monelle tavanomaisia kokemuksia. Eräskin vanhempi kirjoitti hakemuksessa, että haluaisi tarjota nuorelleen mahdollisuuden päästä kavereiden kanssa Mäkkäriin. Sosiaalisesta tekemisestä ulos jääminen on kurjaa, Pirnetkoski kuvailee.

 

Yhteistä tekemistä koko perheelle

Sekä Pirnetkoski että Hopen Oulun tiiminvetäjä Teija Hanhela kertovat, että perheet toivovat myös yhteistä tekemistä. 

– Olemme saaneet lahjoituksina ja ostaneet rahalahjoitusten avulla perheille lippuja esimerkiksi sirkukseen, vesipuisto Jukuparkiin ja Powerparkiin. Retki voi olla koko kesän kohokohta. Kaikilla perheillä ei ole rahaa kustantaa useamman lapsen ja aikuisen lippuja näihin kohteisiin, Hanhela kertoo.

Myös ravintola-ateriat ovat monille saavuttamattomissa. Perheen kanssa ulkona ateriointi voi olla lapselle ainutlaatuinen kokemus. Lappeenrannassa onkin annettu myös ravintolalahjakortteja perheille.

 

Lahjoita ja auta!

Ole mukana luomassa lapsille ja nuorille ilon hetkiä lahjoittamalla Hopen Iloa ja elämyksiä -kesäkampanjaan! Osallistu lahjoittamalla lähimmän Hopen paikallistoimijan toimipisteelle kesäisiä leikki- tai harrastusvälineitä tai lippuja paikallisiin kohteisiin. Voit lahjoittaa helposti myös rahaa.

Rahalahjoituksella tuet lapsia ja nuoria heidän kesähaaveissaan. Lahjoitettua rahaa käytetään mm. perheiden piknikeväisiin, lahjakortteihin esimerkiksi jäätelökioskille ja muuhun kivaan lasten ja nuorten kesätekemiseen. Voit auttaa sinulle sopivalla summalla.

Voit osallistua jo muutamalla eurolla. Pirnetkoski kannustaa osallistumaan myös ystäväporukalla tai yhdessä työkavereiden kanssa. 

– Pienistä puroista kertyy isot virrat, Hanhela tiivistää.

 

Lahjoita leikki- ja pelivälineitä paikallistoimijan toimistolle: Löydä lähin paikallistoimijasi täältä!

Lahjoita rahaa: Iloa ja elämyksiä -kampanjan lahjoituslomake

Lahjoita rahaa tilisiirrolla suoraan paikallistoimijallesi: Löydä paikallistoimijoiden viitenumerot täältä.


Miksi kaikki eivät vain voi harrastaa lompakon mukaan?

Harrastaminen on ryhmään kuulumista

Harrastamisen idea perustuu itsensä kehittämiselle omista lähtökohdista, muistakin kuin taloudellisista. Valintoihin vaikuttavat myös kaverit ja laaja valikoima viihdeteollisuuden pelureita. Harrastusta ei voi valita oman lompakon mukaan tyhjiössä, koska lapset eivät toimi tyhjiössä. Eivätkä lapset, yksin tai ryhmässä, katso maailmaa budjettiraamin läpi. Siksi harrastus voi olla omassa lähipiirissä mitä tavallisinta ja normaaleinta lapsuutta – ja samalla kallis. 

Yhdeksällä lapsella kymmenestä on jokin harrastus. Lapsilla on usein myös kavereita. On hyvin todennäköistä, että nämä kaverit harrastavat jotain.  Harrastaminen on myös ryhmään kuulumista ja harrastamatta jättäminen siitä pois jäämistä.

”Ei sitä rahan takia tahtoisi kieltää”, kuten eräs jututtamani äiti asian ilmaisi. 

 

Harrastus on kuin turvavyö

Kun vanhemmat katsovat lapsiaan ja harrastuksia, he katsovat myös vaihtoehtoihin. Oli se aiheellista tai ei, harrastus nähdään ohjattuna, turvattuna ja kehittävänä toimintana. Sen vaihtoehto ajatuksissa on ostarilla notkuminen tai jengissä kulkeminen. 

Mitä lähemmäs murrosikää tullaan, sitä tärkeämpänä tämä harrastuksen tuoma “turva” nähdään. Asian totesi Tommi Hoikkala jo edellisen sukupolven kohdalla, mutta ei ajattelumalli ole kadonnut. Jos lapsi näyttää pysyvän jossain harrastuksessa yli murrosiän, se saa maksaa vaikka vähän enemmän kuin olisi varaa. 

Pelko huonoille teille joutumisesta voi olla aivan turha, ja enimmäkseen onkin. Nykyisin ostarilla pyörimisen rinnalle huonoksi vaihtoehdoksi on asettunut tietokonepelaaminen. Sekin murhe voi olla turha, tai sitten ei. Harrastus on silti monelle kuin turvavyö kuoppaisella osuudella matkalla aikuisuuteen.

 

Identiteetti ja haaveet eivät seuraa budjettia – siksi tuki on tärkeää

Sitten on vielä se mahdollisuus, että lapsi on todella motivoinut ja innostunut jostain, ehkä hirveän hyväkin siinä. Lapsi voi olla niin innostunut, että näkee itsensä pianistina, vasempana laitahyökkääjänä tai elokuvaohjaajana. Harrastuksesta irtoaminen ei ole silloin vain kalenterin järjestelyasia, se ottaa pois jotain olennaista lapsen tavasta hahmottaa itsensä. 

Harrastusten hinnat kohoavat nopeasti lapsen kasvaessa. Se, mikä oli kukkarolle sopivaa aloittaessa, voi olla jotain muuta myöhemmin. On liikaa vaadittu, että lapset osaisivat innostua ja kehittyä budjettirajoitteiden mukaan. 

Elämä ilman harrastusta ei ole pilalla, eivätkä edulliset harrastukset ole huonoja. Silti jotkut tarvitsevat taloudellista tukea lasten harrastamiseen, monet useasta paikasta pieninä erinä. On hyviä syitä pysyä mukana ja aloittaa harrastuksia silloinkin, kun ne aiheuttavat taloudellista päänvaivaa. Ja on yhtä hyviä syitä tukea perheitä tässä. 

Järjestöt tukevat harrastuksissa lähinnä siksi, että muut eivät tue. Ja siksi, että aina ei ole mahdollista valita harrastusta kukkaron mukaan. 

 

Lue myös: 

Harrastaminen on sekä kallista että arvokasta

Hope auttoi kaikkia harrastustuen hakijoita Tampereella

Miltä minusta tuntuisi, jos joutuisin kertomaan lapselleni, ettei meillä ole enää varaa hänen harrastukseensa?

 

Haluatko auttaa? Lahjoittamalla tuet lasten harrastusmahdollisuuksia

 

 


Yhden vanhemman perheessä arki voi olla senttien pyörittelyä

Merkittävä osa Hopen asiakasperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Hopen vuoden 2021 asiakaskyselyssä luku oli 52 %, mikä tarkoittaa lähes viittä tuhatta perhettä ympäri Suomen. 

Yksinhuoltajaperheissä taloudellinen vastuu on yhden vanhemman harteilla. Jos rahat ovat jo valmiiksi tiukilla, voi pienikin muutos elämässä aiheuttaa tilanteen, jossa ulkopuolista apua tarvitaan. Lahjoituksina saadut lastenvaatteet ja -tarvikkeet tai harrastustuki voivat tarjota perheelle tärkeää helpotusta arkeen.

 

Hintavat ulkoiluasut talouden kipukohtana

Pääkaupunkiseudulla asuva Veera elää kotihoidon tuella. Veeran lisäksi perheeseen kuuluvat 1,5-vuotiaat kaksoset ja 12-vuotias tytär. 

– Kotihoidon tukea maksetaan kaksosista sama summan kuin yhdestä lapsesta. Sitä olen ihmetellyt kovasti, Veera kertoo.

Reilu vuosi sitten Veeran ystävä vinkkasi, että Hopelta saisi lapsille sesonkivaatteita. Vinki oli arvokas, koska ulkoiluasut ovat perheen talouden kipukohta. 

– Talous on senttien pyörittelyä, kun kotihoidon tuki on niin pieni. Kenkien, haalarien ja muiden ulkovaatteiden ostaminen kolmelle lapselle olisi meille liian kallista. Ruoankin hinta on noussut, joten pitää miettiä tarkkaan, mitä voi ostaa. 

 

Vapaaehtoisten ystävällisyys ja avun nopeus ilahduttavat

Veera on kokenut, että Hopelta saatu tuki on ollut lähestyttävää ja konkreettista.

– Hopen vapaaehtoiset ovat olleet hyvin ystävällisiä ja meidän hakemukset on käsitelty todella nopeasti. Tapaaminen toimipisteellä on onnistunut jopa parissa päivässä.

Ensimmäisellä kerralla Hopen kanssa asioidessa Veera ja tytär saivat mukaansa vaatteiden lisäksi myös rannekkeet Linnanmäelle.

– Tukeen on selkeästi panostettu. Rannekkeetkin ovat nykyisin niin kalliita. Oli tosi kivaa, kun saattoi huoletta mennä Linnanmäelle ja pitää tyttären kanssa hauskaa.

 

Hope pyrkii vaikuttamaan yksinhuoltajien asemaan

Eduskunnassa, hyvinvointialueilla ja kunnissa tehdään jatkuvasti päätöksiä, jotka vaikuttavat myös lapsiperheiden tilanteisiin. Yksi Hopen keskeisimmistä vaikuttamistyön kärjistä kaikilla päätöksenteon tasoilla on tuen kohdentaminen yksinhuoltajaperheille ja heidän huomioiminen päätöksenteossa erityisen haavoittuvana ryhmänä. 

Vapaaehtoisemme kontaktoivat eduskuntavaalien jälkeen uusia kansanedustajia. Olemme olleet yhteydessä myös aluevaltuustoihin niiden toiminnan alkaessa. Aktiivisella vaikuttamistyöllä Hope pyrkii tuomaan perheiden ääntä sinne, missä heitä koskevia päätöksiä tehdään.

Lisää Hopen vaikuttamistyöstä voit lukea täältä: Hope vaikuttaa.

 

Kaipaatko apua tai haluatko auttaa?

Kaipaan apua – ota yhteyttä Hopeen

Haluan auttaa – lahjoita tai anna aikaasi




Ahdistus ja puute korostuvat asiakaskyselyssämme – yhdessä luomme toivoa

Koronan aiheuttama ahdistus ja epävarmuus saivat jatkoa Ukrainan sodan syttyessä. Nuo tunteet vaikuttavat edelleen lapsiperheiden elämään. Vähävaraisuudessa jo aiemmin eläneet kohtasivat hintojen noustessa entistäkin niukemman arjen. Myös aivan uudet perheet joutuvat miettimään pärjäämistään. 

 

Ahdistusta ja jopa kestämätöntä puutetta


Kysyimme uusimmassa asiakaskyselyssämme hintojen nousun vaikutuksia perheisiin. Vaikka kaikkiin perheisiin tilanne ei ole radikaalisti vaikuttanut, liian moni on joutunut todella ahtaalle:

”Hintojen nousu on aiheuttanut suurta ahdistusta ja epätoivon tunnetta tulevasta. Niin
paljon, etten meinaa jaksaa kirjoittaa edes tätä palautetta, kun olisi niin paljon sanottavaa.
Tyydyn siis vain sanomaan, että elämä on enää selviytymistä ja miettimistä, miten pärjää
seuraavaan viikkoon”

Osa perheiden tilanteista on täysin kestämättömiä eikä henkistä toiveikkuutta ruokita, jos ruokaa ei ole tarjolla edes pahimpaan nälkään:

  ”On kamalaa estää ja rajoittaa syömisiä ja menemisiä harrastuksiin.”

Viime aikoina keskustelu lapsiperheköyhyydestä on onneksi saanut sävyjä ymmärryksestä ja empatiasta, toivon ainesosista. Ehkäpä jo tiedostamme paremmin, että toiselle sopivat neuvot ja toimenpiteet eivät toimi kaikille. Pienten lasten yksinhuoltajan on mahdotonta lähteä ostamaan punalaputettuja tuotteita illan myöhäisinä tunteina, ja syrjäseudulla töihin kulkeminen ei ole itsestään selvää:

”Elämme lahjoitus- ja aleruuilla. Rahat ei riitä kaikkiin laskuihin. Ennen kävin
osa-aikatyössä, mutta lopetin työt, koska en pystynyt maksamaan auton korjausta.”

 

Järjestöjen ja päättäjien pitää kannatella hiljaisimpien ääntä 

 

Elämän myrskyjen keskellä on tärkeää ohjata kanssaihmisiä kohti toivon horisonttia. Yhdelle seuraava askel tarkoittaa leipää ja vaatteita, toiselle tunnekuorman purkamista. Monesti molempia. Yhtä tärkeää on muistaa, että kovimman kuohun keskellä elävällä ei välttämättä riitä voimavaroja oman äänensä esiin tuomiseen ja hätänsä sanoittamiseen. Siksi järjestöjen on konkreettisen avustustyön ohessa kannateltava hiljaisimpien ääntä yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Sillä vaikka haasteet jo paremmin tiedostetaankin, riittävät toimenpiteet uupuvat edelleen. 

 

Hope tekee töitä muutoksen eteen:


Päättäjiltä tarvitaan pikaisia, pitkäjänteisiä ja vaikuttavia toimia lapsiperheköyhyyden kitkemiseksi. Samalla on hyvä muistaa, että jokaisen kansalaisen pienillä teoilla on monesti suurempi merkitys kuin osaamme ajatellakaan:

”Olemme saaneet hyvää mieltä ja tunteen, että yksin ei tarvitse rämpiä hankalana aikana.”

Toivoa ja toiveikkuudesta kiinni saavia lapsia kyllä on, kunhan meillä aikuisilla on riittävästi tahtoa.


*Hopen asiakaskysely toteutettiin kuuden paikallistiimin asiakasperheille 7.-20.11.2022 ja siihen saatiin yhteensä 927 vastausta. 




Hopen joulukeräys rakennetaan vapaaehtoisten voimin – osallistu keräykseen toteuttamalla lasten ja nuorten toiveita

“Joulu on meidän työssämme vuoden kohokohta, kaikki vapaaehtoiset odottavat joulukeräystä
aina innolla”, kertoo Tiina Saarelainen, toinen tiiminvetäjä Joensuun Hopesta. Vaikka hän ei
itse tunnustaudukaan kovin kovaksi jouluihmiseksi, on toisten auttaminen antoisaa ja
palkitsevaa.

Joensuussa Saarelainen aloittaa keräyksestä keskustelun oman tiiminsä kanssa varovasti jo
kesällä, mutta saa vielä silloin tyrmäyksen kollegoiltaan: liian aikaisin!
Toivepallojen, eli keräyspisteiden joulukuusiin ripustettavien pallojen, joissa lahjatoiveet ovat,
askartelu alkoi jo syksyllä. Lasten ja nuorten lahjatoiveita tiedusteltiin lokakuun lopussa.

Joensuussa jokainen Hopen asiakasperheen lapsi sai toivoa kahta lahjaa. Viime vuonna toivojia
oli noin 600. He saivat kaikki molemmat toivomansa lahjat sekä pientä ekstraa, kuten suklaata.

Pääkaupunkiseudulla joulukeräyksen valmistelu lähti toden teolla käyntiin jo lokakuun
puolivälissä, kun perheille lähetettiin sähköpostilla kyselyä lasten lahjatoiveista, kertoo
puolestaan pääkaupunkiseudun Hopessa “jokapaikanhöylänä” häärivä Johanna Tikkanen.
Toiveita on tullut vuosittain lähemmäs 10 000.

 

Keräys on vapaaehtoisten, lahjoittajien ja perheiden yhteinenponnistus

Hopen joulukeräykseen liittyvän vapaaehtoistyön voi jakaa kolmeen vaiheeseen: toiveiden
keräämiseen ja käsittelyyn, itse keräykseen sekä lahjojen järjestelyyn ja välittämiseen
asiakasperheille.

Lasten ja nuorten lahjatoiveita välitetään esimerkiksi kauppakeskuksiin pystytettäviin
keräyspisteisiin ja yrityksille, jotka pyytävät toiveita. Kauppakeskuksissa toiveet ripustetaan
toivepalloissa joulukuuseen, josta lahjoittaja voi valita toiveen toteutettavaksi.

Pääkaupunkiseudulla keräyspisteitä on muun muassa Itiksessä 3. – 18.12. ja Lippulaivassa sekä Isossa
Omenassa 19.11. – 16.12. Joensuussa avoimia keräyspisteitä on 14.11.–9.12. EasyFitissä,
LadyLine Joensuussa, Pihlajalinnassa, Elisan liikkeessä, ThermoFisherissä, Abloy:n tiloissa
sekä Terveystalossa. Lastenvaateliike Päivänsäteessä ja Ylämyllyn Tokmannilla keräyspiste on
auki 14.11.–11.12. Prismassa Hopen vapaaehtoiset päivystävät keräyspisteellä 10.12. klo 9–18.

Kun lahjoittajat ovat toteuttaneet lasten ja nuorten toiveita, vapaaehtoiset kuljettavat lahjat
paikallistiimin toimipisteelle, jossa lahjat lajitellaan ja jaetaan asiakasperheille. Tikkanen kertoo,
että heillä lahjoja ei paketoida, jotta perhe pääsee osallistumaan lahjan antamiseen.
Hopen tämän vuoden teema, yhdessä tekeminen, on keskeistä myös joulukeräyksen
toteuttamisessa.

“Yhdessä tekeminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yksin Hopellakaan ei saisi aikaan juuri
mitään, mutta yhdessä voimme tehdä töitä yhteisen päämäärän eteen”, Tikkanen tiivistää.

 

Lasten toiveet kertovat monenlaisia tarinoita

Millaisia lasten ja nuorten toiveet sitten ovat?

“Lapset ja nuoret saavat toivoa, mitä haluavat. Toiveille ei ole esimerkiksi asetettu hintarajaa.
Useimmat toiveet ovat silti hyvin tavallisia: leluja, pelejä ja vaatteita sekä vapaa-ajan elämyksiä,
kuten leffalippuja tai lahjakortti pikaruokaravintolaan”, Tikkanen luettelee pääkaupunkiseudun
lasten ja nuorten toiveita.

Toisaalta lapset voivat toivoa jouluna myös sellaisia lahjoja, joita he eivät perheen taloudellisen
tilanteen vuoksi muuten saisi, kuten uusia puhelimia tai pelikonsoleita. Tikkanen arvioi, että
samanlainen puhelin kuin kaverilla voi luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Joensuussa lahjojen arvo saa olla korkeintaan 50 euroa. Saarelainen kertoo, että pienemmät
toiveet toteutetaan varmemmin, ja siksi lapset voivat saada molemmat toiveensa toteutettua.
Hän korostaa sitä, että toiveita tehneet lapset ja nuoret voivat olla tyytyväisiä jo pieneen lahjaan;
esimerkiksi teinipojat saattavat toivoa vain suklaata.

Suurien ja pienien toiveiden rinnalla näkyy perheiden hätä. Toiveissa on esimerkiksi
alusvaatteita, tavallisia hygieniatuotteita ja kylpypyyhkeitä. On hälyttävää, jos perustarpeiden
saaminen jää lasten toiveiden varaan.

 

Toiveita voi toteuttaa myös pikkurahalla, porukalla tai aikaa antamalla

Merkittävä osa lasten ja nuorten toiveista on edullisia: sukkia, herkkuja, lahjakortti millä tahansa
summalla. Suurempia toiveita voi toteuttaa yhdessä esimerkiksi perheen, ystävien tai
työkavereiden kanssa.

Tavaran lisäksi voit lahjoittaa myös rahaa. Rahalahjoituksia käytetään mm. Hopen
harrastustukeen. Tukemalla harrastustoimintaa annat lahjan, josta on iloa pitkään.
Jos taas haluat lahjoittaa aikaasi, Tikkanen kehottaa ottamaan yhteyttä lähimpään Hopen
paikallistoimijaan.

“Ainakin pääkaupunkiseudulla otamme kaiken vapaaehtoisten ajan kiitollisina vastaan.
Esimerkiksi Itiksessä on tarkoitus, että keräyspisteellämme olisi jatkuvasti vapaaehtoisia
auttamassa lahjoittajia. Sinne toivomme lisää porukkaa. Toimipisteellemme kaivataan myös
lisäkäsiä lahjoitusten järjestelyyn ja pakkaamiseen”, hän kertoo.

“Aika on kaikkein tärkein, arvokkain ja kallein lahjoitus”, Tikkanen tiivistää.

 

Yleinen hankala taloustilanne voi vaikuttaa tämän vuoden keräykseen

Kulunut vuosi on syössyt perheitä ja jopa 30 000 lasta lapsiperheköyhyyteen. Epävakaa
taloustilanne on vaikuttanut lähes kaikkien kulutustottumuksiin, kun kallistunut ruuan ja energian
hinta on pakottanut tarkastelemaan omaa rahankäyttöä.

Tikkanen pelkää, että tilanne vaikuttaa myös lahjoittajiin.

“Lahjojen toivojia voi olla tänä vuonna tavallista enemmän ja lahjoittajia kenties vähemmän. Osa
lahjoittajista on lahjoittanut säännöllisesti jo vuosia, mutta oma taloudellinen tilanne voi vaikuttaa
lahjojen hintaan. Tietenkään kaikkiin kiristynyt taloustilanne ei ole iskenyt yhtä kovaa. Aina on
ihmisiä, jotka pystyvät osallistumaan toisia enemmän”, Tikkanen pohtii.

Joensuussa ollaan toiveikkaampia.

“Ennustimme viime vuotta heikoksi keräysvuodeksi, mutta lahjoittajat olivatkin yllättävän
avokätisiä. Voisi kuvitella, että myös tänä vuonna yllätymme positiivisesti. Toivon ainakin niin”,
Saarelainen sanoo positiivisesti.

 

Miten voin osallistua keräykseen?

Hopen paikallistoimijoiden keräyspisteet löydät seuraamalla Facebookia marras–joulukuun
aikana. Voit osallistua myös lahjoittamalla rahaa. Rahalla tarjotaan mm. harrastustukea
vähävaraisissa perheissä asuville lapsille ja nuorille.

Lahjoittamisen lisäksi voit osallistua toimintaan vapaaehtoisena. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi
ottamalla yhteyttä lähimpään paikallistoimijaasi.

Löydät paikallistoimijoiden yhteystiedot ja Facebook-tilit Yhteystiedot-sivultamme klikkaamalla
paikallistoimijan nimeä.

Lahjoita Hopen lahjoituslippaaseen

Haluan auttaa ja Lue Hopen ajankohtaisia juttuja


Miltä minusta tuntuisi, jos joutuisin kertomaan lapselleni, ettei meillä ole enää varaa hänen harrastukseensa?

Valitettavasti tällainen tilanne on ollut ja on edelleen edessä monella perheellä, etenkin nyt arjen kallistuessa kiivaasti. 

Hintojen nousu on syössyt yli 30 000 lasta lisää lapsiperheköyhyyteen, noin 120 000:n aiemmin samassa tilanteessa olleen joukkoon. Kurjimmin hintojen nousu on kurittanut yhden huoltajan lapsiperheitä. Näistä kotitalouksista jo 22 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. 

Yksinhuoltajien haasteet näkyvät myös Hopen arjessa; asiakkaistamme yli puolet on yksinhuoltajaperheitä. Taloudellisten haasteiden ohella lasten kuljettaminen harrastuksiin työssäkäynnin ohella voi olla ajankäytöllisesti mahdotonta. Eivätkä haasteet rajoitu todellakaan vain harrastuksiin. Monessa perheessä ei ole varaa riittävään, terveelliseen ruokaan, lääkkeisiin ja Suomen sään vaatimaan vaatetukseen. Sellaisiin arjen perustarpeisiin, joiden puuttumista ei voi väheksyä meistä jyrkimminkään ajatteleva.

Me Hopessa autamme taloudellisessa ahdingossa eläviä lapsia, nuoria ja lapsiperheitä konkreettisella, vapaaehtoisvoimin tehtävällä avustustyöllä. Tämän kansalaisauttamisen arvo on arkea helpottavissa avustuksissa, kohtaamisissa ja paikallisen yhteisöllisyyden luomisessa. Sen arvo on myös tässä ajassa kovin tärkeän tulevaisuustoiveikkuuden vahvistamisessa. 

Avustustyön ohessa olemme koonneet ja lähettäneet sekä kunta- että hyvinvointialuepäättäjille vinkkejä siitä, miten vähävaraiset perheet kannattaisi huomioida päätöksenteossa. Erityisesti yksinhuoltaja- ja eroperheiden tilanteeseen on juuri nyt syytä kiinnittää huomiota välittömästi ja pitkäjänteisesti, sillä yksin pärjääminen ja taloudellinen ahdinko on kestämätön yhdistelmä! 

Pelin alkua odottaessani ja nuorten reipasta lämmittelyä seuratessani toivon, ettei kenenkään tarvitsisi olla siinä tilanteessa, jossa lapsen ja nuoren arjesta viedään rahanpuutteen vuoksi pois eniten iloa tuottava tekeminen. Tai tilanteessa, jossa jääkaapin sisältö ei vastaa kasvavan lapsen tarpeita ja talvi pääsee yllättämään, koska ei ole ollut varaa ostaa lapselle tarpeeksi lämmintä takkia. 

Toivon myös, että jokainen perheitä koskevia päätöksiä tekevä lisäisi ymmärrystään päätösten vaikutuksista ja asettuisi perheen asemaan miettien, miltä minusta tällaisissa tilanteissa tuntuisi. Empatialla tavoittaa sellaista viisautta, jota tilastot ja luvut eivät koskaan kerro.

Ja entäpä jos tahtoa, tekoja ja hyviä päätöksiä olisi niin paljon, että toivon kipinä syttyisi jälleen useiden lasten silmiin. Miltä se tuntuisi?



Haluatko mahdollistaa lasten harrastuksia? Hope tukee vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastuksia harrastustuella. Lahjoita nyt.

 

Lue lisää:

Harrastaminen on sekä kallista että arvokasta

Hope auttoi kaikkia harrastustuen hakijoita Tampereella, vapaaehtoinen harrstustuen käsittelijä kertoo

 


Harrastaminen on sekä kallista että arvokasta

Lukuisissa selvityksissä on todettu, että harrastamisen hinnat ovat nousseet nopeasti. Nykyinen bensan, sähkön ja elintarvikkeiden hintojen nousu herättää ansaittua huomiota ja huolta. Harrastamisen, tai lähinnä kilpailullisen urheilun, hinnat ovat nousseet vastaavaa tahtia jo vuosia.Kymmenessä vuodessa se on tarkoittanut hintojen kaksinkertaistumista. 

Harrastuksiin liittyy asioita, jotka erottavat ne tavallisesta tuotteesta – sellaisesta, jota ostetaan ja myydään sovittuun hintaan. Tiukkana aikana voi vaihtaa niin sanotusti Dominon Pirkkaan ilman, että elämä siitä menee aivan raiteiltaan. Harrastuksiin sen sijaan liittyy paljon muutaman siellä vietetyn tunnin lisäksi. Siksi vaihtaminen ei samalla tavalla onnistu.

Osa harrastuksista ei ole erityisen kalliita, osa on. Lisäksi on joukko sikakalliita harrastuksia. Uutta on juuri se, että harrastamisen hinnalle ei tahdo löytyä ylärajaa. Hinta on euroja ja helppo ymmärtää. Mutta harrastukset ovat myös arvokkaita monin erin tavoin, lapsille ja vanhemmille.

Nykymaailmassa mahdollisuus kehittää ja toteuttaa itseään vapaa-ajalla on osa tavanomaista peruslapsuutta. Ja vanhemmat yleensä haluavat tarjota sellaista lapsilleen. Harrastaminen on arvokasta, koska se on ihmisarvokasta.

Monen silmissä harrastus on arvokas, koska sen vaihtoehto olisi epätoivottu. Toiset näkevät vaihtoehtona ostarilla notkumisen, toiset pelikonsolit. Kummin vain, harrastus on arvokas, koska se on ohjattua ja aktiivista toimintaa. 

Harrastamiseen voi liittyä myös unelmia ja tavoitteita. Niistä nähdään ja toivotaan muodostuvan tuleva ura ja ammatti, tai sitten osaamisen kehittyminen on päämäärä itsessään ilman ulkoisia mittareita. Hinnan ei haluta asettuvan lapsen ja hänelle tärkeän asian väliin, mikä on hyvin ymmärrettävää.

Harrastuksesta syntyy joillekin keskeinen osa itseymmärrystä ja -arvoa. Partiolaisen tai futistytön identiteetti määrittävät persoonaa. Harrastusten mukana tulee usein myös toivottu kaveripiiri. Siksi harrastuksia pidetään arvokkaina, vaikka ne olisivat kalliitakin. Matkat ja leirit yhdistävät. Ja maksavat. 

Jotkut voivat vaihtaa Dominon Pirkkaan, jotkut eivät. Ja Pirkkakin maksaa, siihenkin tarvitaan joskus tukea. Hopen harrastustuki mahdollistaa monille sen, että kalleus ei erota lapsia jostain heille arvokkaasta. Se on hyvä. 

Toivottavaa on siitä huolimatta, että harrastusten hinta kääntyisi laskuun. Silloin tukea ja harrastusten tuomaa arvoa riittäisi useammalle. 

 

Kirjoittaja Petri Paju on tehnyt selvityksen ”Kuljeta, kannusta ja konkurssi – Lasten harrastamisen kustannukset ja Hopen harrastustuki’ (Lastensuojelun keskusliitto).

 

Lahjoita Hopen toimintaan ja lue blogi Hopen harrastustuesta.

 

 




Hopen Toivon päivän kampanjalla toteutetaan nuorten haaveita – lahjoittamalla olet mukana tekemässä unelmista totta

Toivon päivän kampanjalla toteutetaan 12–17-vuotiaiden nuorten toiveita. Heinonen kuvailee ikäryhmää väliinputoajiksi lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Kampanjan aikana nuoret saavat tuoda esille omia toiveitaan. Tänä vuonna nuoria on kannustettu itse kirjoittamaan laajemmin toiveistaan ja siitä, miksi ne eivät ole aiemmin voineet toteutua.

Toivon päivän viesti on tasa-arvon viesti. Kaikki ansaitsevat tasa-arvoisen lapsuuden ja nuoruuden ja ovat sen arvoisia.

Tätä Heinonen haluaa korostaa aivan kaikille, sekä lahjoittajille että toiveita esittäville nuorille.

Vähävaraisissa perheissä nuori ei ehkä edes uskalla kertoa toiveitaan, koska uskoo, ettei vanhemmilla olisi kuitenkaan varaa toteuttaa niitä. Tilanne aiheuttaa paineita myös vanhemmille. On raskasta joutua jatkuvasti sanomaan “ei” nuoren toiveille. Toivon päivän lahjoitusten avulla nuoren toiveelle voidaan kuitenkin sanoa ”kyllä”.

“Toivon päivällä Hope haluaa viedä tunnetta sydämiin”, Heinonen muotoilee.

 

Nuori saa toivoa ja haaveilla myös isosti

Poikkeusajan vähittäinen väistyminen näkyy myös toiveissa. Nuoret toivovat taas huvipuistokäyntiä, piknikkiä ja muuta sosiaalista tekemistä.

Lähes kaksi vuotta poikkeustilaa on korostanut yksinäisyyttä ja eristänyt monia vielä tavallista enemmän sosiaalisista piireistä”, Heinonen toteaa ja toivoo, että tällä kertaa korona väistyisi pysyvästi.

Toivon päivässä esitetyt toiveet voivat olla hyvinkin pieniä, eivätkä kaikki uskalla toivoa isosti. Pienikin toteutettu toive voi olla merkittävä askel kohti seuraavan toiveen toteutumista tai tervetullutta vaihtelua arkeen, joka voi olla hyvinkin raskas.

Nuorilla on kuitenkin oikeus toivoa ja haaveilla myös isosti”, Heinonen muistuttaa.

 

Toiveet toteutetaan kasvotusten

Toivon päivänä nuorten aineellisia toiveita toteutetaan uusilla tuotteilla. Nuorelle, joka kenties harvoin on saanut itselleen uutta ja juuri hänelle hankittua tavaraa, uutuuden merkitys voi olla suuri.

Se, että nuori voi sanoa, että ‘Mä oon saanut tän, tämä on mun´, voi olla hyvin merkittävää nuorelle”, Heinonen kuvailee.

Nuorten toiveet toteutetaan aina kasvotusten. Toiveen toteutuksen aikataulu sovitaan nuoren aikataulujen mukaan niin, että hän pääsee itse Hopen toimipisteelle vastaanottamaan esimerkiksi uuden pyöränsä. Joskus toteutunut toive nostaa aivan kyyneleet silmiin.

 

Poika ja mopo

Susanna nostaa esiin tarinan pojasta ja tämän moposta. Poika oli tehnyt kaksi vuotta ahkerasti kesätöitä, jotta sai ostettua oman mopon. Mopo oli pojalle tärkeä sekä sosiaalisesti että käytännön syistä, hänen asuinalueellaan kun ei juuri busseja kulje.

Pian poika kuitenkin joutui kolariin. Vakuutusyhtiö päätti, ettei se korvaa pojan mopolle aiheutuneita vaurioita.

Poika välitti toiveensa uusista varaosista moponsa korjaamista varten Hopen Toivon päivään vuonna 2021. Toive jaettiin Turun Hopen Facebookissa. Pian Turun toimistossa soi puhelin. Langan toisessa päässä oli lahjoittaja, joka halusi kustantaa pojalle kaikki tarvittavat varaosat. Elettiin kuitenkin koronan vuoksi aiheutuneen komponenttipulan huippuhetkiä, eikä osia ollut saatavilla.

Lahjoittaja ei tästä vastoinkäymisestä lannistunut. Hän päätti ostaa kumppaninsa kanssa pojalle kokonaan uuden mopon.

Poika kutsuttiin liikkeeseen. Hän luuli, että saisi lahjoituksena varaosia vaurioituneeseen mopoonsa. Liikkeen takapihalle mennessä pojan silmät osuivat mopoon, joka oli väriä myöten hänen unelmansa.

Äiti, juuri tuosta olen aina haaveillut, mutta tiedän, että se on liian kallis”, hän sanoi. Omistaja kuitenkin kääntyi pojan puoleen ja kertoi, että juuri se mopo on nyt hänen.

Tästä tiedosta seurasi onnen kyyneleitä ja suurta iloa! Pyörän lisäksi poika sai liikkeeltä lahjana uuden kypärän ja ajohanskat.

Jopa Turun Hopen vapaaehtoisille nimettömänä pysynyt lahjoittaja on osallistunut jo etukäteen myös tämän vuoden Toivon päivän keräykseen. Hän tiputti kirjekuoressa postilaatikkoon useamman sadan euron lahjakortin pyöräliikkeeseen. Oma pyörä on monen nuoren toive.

 

Osallistu Toivon päivän kampanjaan tekemällä lahjoitus

Toivon päivässä luodaan yhdessä parempaa tulevaisuutta ja annetaan lapsille ja nuorille tasavertainen arki”, Heinonen tiivistää.

Kaikki lahjoitukset ovat summasta riippumatta arvokkaita ja auttavat toteuttamaan nuorten toiveita!

Tämän vuoden Toivon päivässä toteutamme nuorten toiveita seuraavissa kaupungeissa:
Hyvinkää-Riihimäki, Hämeenlinna, Kajaani, Kokkola, Kouvola, Kuopio, Lappeenranta, Mikkeli, Oulu, pääkaupunkiseutu, Pori, Seinäjoki, Tampere, Turku ja Vaasa.

Katso esimerkkejä nuorten toiveista ja tee oma lahjoituksesi.

Kampanja on käynnissä 21.5.–4.6.

Lämmin kiitos, että olet mukana!


Uimataidon oppiminen on lapsen perusoikeus

Jokaisella Suomessa asuvalla tuleekin vedessä tai veden ääressä liikkuminen vastaan useamman kerran elämässään, halusi sitä tai ei. Osa näistä kohtaamisista päättyy valitettavasti ikävästi:  vuosittain tilastoidaan noin 150 tapaturmaista hukkumista ja moninkertainen määrä erilaisia vaaratilanteita.

Hyvä uimataito on edellytys turvalliselle vesillä ja veden äärellä liikkumiselle

Hyvällä uimataidolla pärjää suurimmassa osassa yllättäviä vaaratilanteita.

Kohti aikuisuutta kasvaessa kesäiset uintiretket kavereiden kanssa onnistuvat turvallisesti ja parhaiten, kun uimataito on kunnossa ja voi jännittämättä lähteä kavereiden kanssa uimaan. Aikuisena liikunta vedessä ja veden äärellä omien tai läheisten lasten kanssa onnistuu parhaiten
uimataitoisena. Ikääntyessämme vedessä liikkuminen on yksi parhaimmista tavoista ylläpitää
päivittäistä toimintakykyä.

Kuinka me mahdollistamme tämän uimataidon oppimisen lapsille?

Uinti kuuluu kansallisen opetussuunnitelman perusteisiin, joten uimataidon oppiminen tulee suurimmalla osalla lapsista ajankohtaiseksi viimeistään alakoulussa. Koulujen uinninopetus onkin tärkeää juuri siksi, että se tavoittaa myös lapset, joilla ei esimerkiksi taloudellisista syistä ole mahdollisuutta käydä säännöllisesti uimahallissa tai osallistua uimakouluun. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) tavoitteena on, että joka kunnassa lapsilla olisi kuusi tuntia uintia jokaisena alakoulun lukuvuotena. Siihen on vielä matkaa. Etenkin nyt pandemian jäljiltä on jäänyt myös uimataidon osalta paljon oppimisvelkaa. Kannustankin jokaista vanhempaa kysymään omassa kunnassaan, että joko meillä järjestetään #Uintia6tuntia.

#Uintia6tuntia on myös tämän kesän haaste vanhemmille. Käykää lapsenne kanssa kesän aikana uimassa vähintään kuusi kertaa ja katsokaa, kuinka lapsi kehittyy näiden kertojen aikana taidoissaan liikkua vedessä. Vanhempien ei tarvitse olla uimaopettajia, ainoastaan mahdollistaa lapselle leikkiminen vedessä ja veden ääressä, toki valvotusti. Tutustu, tutki, touhua. Näillä kolmella sanalla päästään hyvin alkuun:

  • Annetaan lasten tutustua veteen rauhassa. Yhteiset pesuhetket lelujen kanssa tekevät vedestä tutun iholla, kasvoilla ja korvissa.
  • Käydään uimassa. Päästetään lapset tutkimaan vettä rauhassa ja liikkumaan vedessä.
  • Annetaan lasten touhuta vedessä, paljon. Taidot kehittyvät itsestään, huomaamatta.

Osallistu Uimataitoviikkoon – lahjoita lapselle uimataito

Tänä vuonna Uimataitoviikkoa vietetään 16.-22.5.2022. Sen aikana kerätään varoja Hopen asiakasperheiden lasten uimakoulumaksuihin. Jokaisella lapsella on oikeus oppia uimaan. Myös sinä voit lahjoittaa lapselle uimataidon: www.suh.fi/hope

*****

Lisätietoa veteen totuttautumisesta, uimataidosta, uimakouluista ja turvallisesta vesillä ja veden äärellä liikkumisesta löydät:

www.lapsestavedenystava.fi
www.suh.fi/uimaopetus

Kirjoittaja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton koulutussuunnittelija Tero Savolainen


Opinnäytetyö: Hope ry:n asiakasperheet kokevat median antaman kuvan lapsiperheköyhyydestä leimaavana

Tutkimme opinnäytetyössämme Julkinen ja salainen köyhyys – Vertailu median esittämästä köyhyyskuvasta ja Hope ry:n asiakkaiden kokemuksista sitä, miten Hope ry:n asiakasperheet kokevat julkisen keskustelun lapsiperheköyhyydestä ja miten sosiaalinen media vaikuttaa köyhyyden kokemuksiin. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa Hope ry:n asiakasperhettä syksyn 2021 aikana.

Vastausten mukaan moni kokee sosiaalisen median, ja laajemmin koko mediakentän, lapsiperhekuvan puutteelliseksi ja värittyneeksi. Puolet haastateltavista koki mediakeskustelun leimaavana ja lähes kaikki näkivät käytävän keskustelun yksipuolisena. Median, myös sosiaalisen median, suhtautuminen lapsiperheköyhyyteen aiheuttaa monissa perheissä negatiivisia tunteita.

”On ollut monta kertaa esim. Hopen Facebook päivityksissä joku, ehkä trolli, kommentoimassa, että ”miksi tehdä lapsia, kun ei oo kerta varaa”. Tosi kapeakatseista ajattelua. En mä niitä lue, koska ite tiedän, mitä se lapsiperheköyhyys on. Se on iso tabu Suomen maassa.

Nyt korona on tuonut esiin, miten paljon sitä lapsiperheköyhyyttä on ja miten nuoret voivat huonosti. Se johtuu osittain myös siitä, ettei perheissä ole rahaa tehdä kaikkia niitä asioita, joita nuoret tänä päivänä haluaa.”

Perheet haluavat tuoda ilmi, että köyhä voi olla myös ilman omaa syytään. Vanhempia huolettaa se, että lapset joutuvat perheen matalan tulotason vuoksi eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa.

Vanhemmat yrittävät suojata lapsiaan köyhyyden vaikutuksilta

Eriarvoistuminen ja sen pelko vahvistuu lasten kasvaessa. Nuoruuden ikävaiheeseen liittyy vahva tarve kuulua joukkoon. Jos perheellä ei ole varaa antaa nuorelle asioita, joita ikätovereilla on, voi seurauksena olla ongelmia, kuten kiusaamista.

Lähes kaikki vastaajat kertoivat yrittävänsä suojella lapsiaan köyhyyden vaikutuksilta ja syrjinnältä. Osa vastanneista kertoo välttävänsä kokonaan köyhyyden mainitsemista. Vanhemmille köyhyys on ensisijaisesti kestettävä ja siedettävä tila, mutta kaikki haastatteluun vastanneet vanhemmat tiedostivat, että köyhyys voi leimata heidän lapsiaan.

”Meillä vain esikoisella on puhelin. Se on osittain rahakysymys ja osittain… ettei aika menisi puhelimella pelaamiseen. Hommasimme hänelle puhelimen 11-vuotiaana. Sitä ennen oli puhelimen puuttuminen hänelle kova paikka. Koulussa kaikki sanoivat lapselle, että olemme köyhiä, koska hänellä ei ollut puhelinta.

Jossain vaiheessa esikoinen taas kertoi, että hän ei mene kouluun, kun kaikilla muilla on Adidaksen verkkarit, mutta hänellä ei. Minä sanoin, että vitsi, ei tämä Adidaksen verkkareista ole kiinni, ostetaan ne!

Lasten kautta huomaa tuollaisia asioita. Kyllä me yritämme, että lapsia ei vähävaraisen perheen vuoksi kiusattaisi.”

Empatiakyky on taito, jota tarvitaan jokaisessa elämänvaiheessa

Opinnäytetyömme tuloksista nousee suuri tarve empatialle eli myötätunnolle. Kyky tuntea empatiaa on keskeinen taito, jota harjoitellaan jo lapsuudessa. Ihmiselle on luontaisesti helppoa tuntea empatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, joihin he voivat samaistua. Kauempana ja vieraammissa oloissa elävä sen sijaan ei välttämättä vastaavasti herätä empatian tunteita yhtä vahvasti. Sosiaalisessa mediassa ihmisten empatiakyky tuntuu kuitenkin olevan usein aivan erityisen hukassa.

Oikein sovellettuna empatia voi auttaa tuntemaan armoa itseään kohtaan, auttaa ammattilaista kohtaamaan asiakkaansa tai avata päätöksentekijälle uusia näkökantoja.

Toivoisimme, että ihmiset voisivat tuntea yhä syvempää empatiaa toisiaan kohtaan. Empatiaa voi kokea ja näyttää niin lähipiirissään, työelämässä, koulussa, harrastuksissa kuin internetissäkin. Tärkeintä on halu ymmärtää toista.

Tekstissä olevat lainaukset ovat peräisin opinnäytetyötä varten tehdyistä haastatteluista.

Opinnäytetyö: Julkinen ja salainen köyhyys – Vertailu median esittämästä köyhyyskuvasta ja Hope ry:n asiakkaiden kokemuksista