Merkittävä osa Hopen asiakasperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Hopen vuoden 2021 asiakaskyselyssä luku oli 52 %, mikä tarkoittaa lähes viittä tuhatta perhettä ympäri Suomen. 

Yksinhuoltajaperheissä taloudellinen vastuu on yhden vanhemman harteilla. Jos rahat ovat jo valmiiksi tiukilla, voi pienikin muutos elämässä aiheuttaa tilanteen, jossa ulkopuolista apua tarvitaan. Lahjoituksina saadut lastenvaatteet ja -tarvikkeet tai harrastustuki voivat tarjota perheelle tärkeää helpotusta arkeen.

Hintavat ulkoiluasut talouden kipukohtana

Pääkaupunkiseudulla asuva Veera elää kotihoidon tuella. Veeran lisäksi perheeseen kuuluvat 1,5-vuotiaat kaksoset ja 12-vuotias tytär. 

– Kotihoidon tukea maksetaan kaksosista sama summan kuin yhdestä lapsesta. Sitä olen ihmetellyt kovasti, Veera kertoo.

Reilu vuosi sitten Veeran ystävä vinkkasi, että Hopelta saisi lapsille sesonkivaatteita. Vinki oli arvokas, koska ulkoiluasut ovat perheen talouden kipukohta. 

– Talous on senttien pyörittelyä, kun kotihoidon tuki on niin pieni. Kenkien, haalarien ja muiden ulkovaatteiden ostaminen kolmelle lapselle olisi meille liian kallista. Ruoankin hinta on noussut, joten pitää miettiä tarkkaan, mitä voi ostaa. 

Vapaaehtoisten ystävällisyys ja avun nopeus ilahduttavat

Veera on kokenut, että Hopelta saatu tuki on ollut lähestyttävää ja konkreettista.

– Hopen vapaaehtoiset ovat olleet hyvin ystävällisiä ja meidän hakemukset on käsitelty todella nopeasti. Tapaaminen toimipisteellä on onnistunut jopa parissa päivässä.

Ensimmäisellä kerralla Hopen kanssa asioidessa Veera ja tytär saivat mukaansa vaatteiden lisäksi myös rannekkeet Linnanmäelle.

– Tukeen on selkeästi panostettu. Rannekkeetkin ovat nykyisin niin kalliita. Oli tosi kivaa, kun saattoi huoletta mennä Linnanmäelle ja pitää tyttären kanssa hauskaa.

Hope pyrkii vaikuttamaan yksinhuoltajien asemaan

Eduskunnassa, hyvinvointialueilla ja kunnissa tehdään jatkuvasti päätöksiä, jotka vaikuttavat myös lapsiperheiden tilanteisiin. Yksi Hopen keskeisimmistä vaikuttamistyön kärjissä kaikilla päätöksenteon tasoilla on tuen kohdentaminen yksinhuoltajaperheille ja heidän huomioiminen päätöksenteossa erityisen haavoittuvana ryhmänä. 

Vapaaehtoisemme kontaktoivat eduskuntavaalien jälkeen uusia kansanedustajia. Olemme olleet yhteydessä myös aluevaltuustoihin niiden toiminnan alkaessa. Aktiivisella vaikuttamistyöllä Hope pyrkii tuomaan perheiden ääntä sinne, missä heitä koskevia päätöksiä tehdään.

Lisää Hopen vaikuttamistyöstä voit lukea täältä: Hope vaikuttaa.

Kaipaatko apua tai haluatko auttaa?

Kaipaan apua – ota yhteyttä Hopeen

Haluan auttaa – lahjoita tai anna aikaasi

Koronan aiheuttama ahdistus ja epävarmuus saivat jatkoa Ukrainan sodan syttyessä. Nuo tunteet vaikuttavat edelleen lapsiperheiden elämään. Vähävaraisuudessa jo aiemmin eläneet kohtasivat hintojen noustessa entistäkin niukemman arjen. Myös aivan uudet perheet joutuvat miettimään pärjäämistään. 

Ahdistusta ja jopa kestämätöntä puutetta

Kysyimme uusimmassa asiakaskyselyssämme hintojen nousun vaikutuksia perheisiin. Vaikka kaikkiin perheisiin tilanne ei ole radikaalisti vaikuttanut, liian moni on joutunut todella ahtaalle:

”Hintojen nousu on aiheuttanut suurta ahdistusta ja epätoivon tunnetta tulevasta. Niin
paljon, etten meinaa jaksaa kirjoittaa edes tätä palautetta, kun olisi niin paljon sanottavaa.
Tyydyn siis vain sanomaan, että elämä on enää selviytymistä ja miettimistä, miten pärjää
seuraavaan viikkoon”

Osa perheiden tilanteista on täysin kestämättömiä eikä henkistä toiveikkuutta ruokita, jos ruokaa ei ole tarjolla edes pahimpaan nälkään:

  ”On kamalaa estää ja rajoittaa syömisiä ja menemisiä harrastuksiin.”

Viime aikoina keskustelu lapsiperheköyhyydestä on onneksi saanut sävyjä ymmärryksestä ja empatiasta, toivon ainesosista. Ehkäpä jo tiedostamme paremmin, että toiselle sopivat neuvot ja toimenpiteet eivät toimi kaikille. Pienten lasten yksinhuoltajan on mahdotonta lähteä ostamaan punalaputettuja tuotteita illan myöhäisinä tunteina, ja syrjäseudulla töihin kulkeminen ei ole itsestään selvää:

”Elämme lahjoitus- ja aleruuilla. Rahat ei riitä kaikkiin laskuihin. Ennen kävin
osa-aikatyössä, mutta lopetin työt, koska en pystynyt maksamaan auton korjausta.”

Järjestöjen ja päättäjien pitää kannatella hiljaisimpien ääntä 

Elämän myrskyjen keskellä on tärkeää ohjata kanssaihmisiä kohti toivon horisonttia. Yhdelle seuraava askel tarkoittaa leipää ja vaatteita, toiselle tunnekuorman purkamista. Monesti molempia. Yhtä tärkeää on muistaa, että kovimman kuohun keskellä elävällä ei välttämättä riitä voimavaroja oman äänensä esiin tuomiseen ja hätänsä sanoittamiseen. Siksi järjestöjen on konkreettisen avustustyön ohessa kannateltava hiljaisimpien ääntä yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Sillä vaikka haasteet jo paremmin tiedostetaankin, riittävät toimenpiteet uupuvat edelleen. 

Hope tekee töitä muutoksen eteen:

• Lue lisää Hopen vaikuttamistyöstä kunta- ja hyvinvointialuetasolla (hope.fi)
• Lue lisää Anna ääni lapselle -kampanjasta, johon Hope osallistuu (lskl.fi)

Päättäjiltä tarvitaan pikaisia, pitkäjänteisiä ja vaikuttavia toimia lapsiperheköyhyyden kitkemiseksi. Samalla on hyvä muistaa, että jokaisen kansalaisen pienillä teoilla on monesti suurempi merkitys kuin osaamme ajatellakaan:

”Olemme saaneet hyvää mieltä ja tunteen, että yksin ei tarvitse rämpiä hankalana aikana.”

Toivoa ja toiveikkuudesta kiinni saavia lapsia kyllä on, kunhan meillä aikuisilla on riittävästi tahtoa.


*Hopen asiakaskysely toteutettiin kuuden paikallistiimin asiakasperheille 7.-20.11.2022 ja siihen saatiin yhteensä 927 vastausta. 

“Joulu on meidän työssämme vuoden kohokohta, kaikki vapaaehtoiset odottavat joulukeräystä
aina innolla”, kertoo Tiina Saarelainen, toinen tiiminvetäjä Joensuun Hopesta. Vaikka hän ei
itse tunnustaudukaan kovin kovaksi jouluihmiseksi, on toisten auttaminen antoisaa ja
palkitsevaa.

Joensuussa Saarelainen aloittaa keräyksestä keskustelun oman tiiminsä kanssa varovasti jo
kesällä, mutta saa vielä silloin tyrmäyksen kollegoiltaan: liian aikaisin!
Toivepallojen, eli keräyspisteiden joulukuusiin ripustettavien pallojen, joissa lahjatoiveet ovat,
askartelu alkoi jo syksyllä. Lasten ja nuorten lahjatoiveita tiedusteltiin lokakuun lopussa.

Joensuussa jokainen Hopen asiakasperheen lapsi sai toivoa kahta lahjaa. Viime vuonna toivojia
oli noin 600. He saivat kaikki molemmat toivomansa lahjat sekä pientä ekstraa, kuten suklaata.

Pääkaupunkiseudulla joulukeräyksen valmistelu lähti toden teolla käyntiin jo lokakuun
puolivälissä, kun perheille lähetettiin sähköpostilla kyselyä lasten lahjatoiveista, kertoo
puolestaan pääkaupunkiseudun Hopessa “jokapaikanhöylänä” häärivä Johanna Tikkanen.
Toiveita on tullut vuosittain lähemmäs 10 000.

Keräys on vapaaehtoisten, lahjoittajien ja perheiden yhteinenponnistus

Hopen joulukeräykseen liittyvän vapaaehtoistyön voi jakaa kolmeen vaiheeseen: toiveiden
keräämiseen ja käsittelyyn, itse keräykseen sekä lahjojen järjestelyyn ja välittämiseen
asiakasperheille.

Lasten ja nuorten lahjatoiveita välitetään esimerkiksi kauppakeskuksiin pystytettäviin
keräyspisteisiin ja yrityksille, jotka pyytävät toiveita. Kauppakeskuksissa toiveet ripustetaan
toivepalloissa joulukuuseen, josta lahjoittaja voi valita toiveen toteutettavaksi.

Pääkaupunkiseudulla keräyspisteitä on muun muassa Itiksessä 3. – 18.12. ja Lippulaivassa sekä Isossa
Omenassa 19.11. – 16.12. Joensuussa avoimia keräyspisteitä on 14.11.–9.12. EasyFitissä,
LadyLine Joensuussa, Pihlajalinnassa, Elisan liikkeessä, ThermoFisherissä, Abloy:n tiloissa
sekä Terveystalossa. Lastenvaateliike Päivänsäteessä ja Ylämyllyn Tokmannilla keräyspiste on
auki 14.11.–11.12. Prismassa Hopen vapaaehtoiset päivystävät keräyspisteellä 10.12. klo 9–18.

Kun lahjoittajat ovat toteuttaneet lasten ja nuorten toiveita, vapaaehtoiset kuljettavat lahjat
paikallistiimin toimipisteelle, jossa lahjat lajitellaan ja jaetaan asiakasperheille. Tikkanen kertoo,
että heillä lahjoja ei paketoida, jotta perhe pääsee osallistumaan lahjan antamiseen.
Hopen tämän vuoden teema, yhdessä tekeminen, on keskeistä myös joulukeräyksen
toteuttamisessa.

“Yhdessä tekeminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yksin Hopellakaan ei saisi aikaan juuri
mitään, mutta yhdessä voimme tehdä töitä yhteisen päämäärän eteen”, Tikkanen tiivistää.

Lasten toiveet kertovat monenlaisia tarinoita

Millaisia lasten ja nuorten toiveet sitten ovat?

“Lapset ja nuoret saavat toivoa, mitä haluavat. Toiveille ei ole esimerkiksi asetettu hintarajaa.
Useimmat toiveet ovat silti hyvin tavallisia: leluja, pelejä ja vaatteita sekä vapaa-ajan elämyksiä,
kuten leffalippuja tai lahjakortti pikaruokaravintolaan”, Tikkanen luettelee pääkaupunkiseudun
lasten ja nuorten toiveita.

Toisaalta lapset voivat toivoa jouluna myös sellaisia lahjoja, joita he eivät perheen taloudellisen
tilanteen vuoksi muuten saisi, kuten uusia puhelimia tai pelikonsoleita. Tikkanen arvioi, että
samanlainen puhelin kuin kaverilla voi luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Joensuussa lahjojen arvo saa olla korkeintaan 50 euroa. Saarelainen kertoo, että pienemmät
toiveet toteutetaan varmemmin, ja siksi lapset voivat saada molemmat toiveensa toteutettua.
Hän korostaa sitä, että toiveita tehneet lapset ja nuoret voivat olla tyytyväisiä jo pieneen lahjaan;
esimerkiksi teinipojat saattavat toivoa vain suklaata.

Suurien ja pienien toiveiden rinnalla näkyy perheiden hätä. Toiveissa on esimerkiksi
alusvaatteita, tavallisia hygieniatuotteita ja kylpypyyhkeitä. On hälyttävää, jos perustarpeiden
saaminen jää lasten toiveiden varaan.

Toiveita voi toteuttaa myös pikkurahalla, porukalla tai aikaa antamalla

Merkittävä osa lasten ja nuorten toiveista on edullisia: sukkia, herkkuja, lahjakortti millä tahansa
summalla. Suurempia toiveita voi toteuttaa yhdessä esimerkiksi perheen, ystävien tai
työkavereiden kanssa.

Tavaran lisäksi voit lahjoittaa myös rahaa. Rahalahjoituksia käytetään mm. Hopen
harrastustukeen. Tukemalla harrastustoimintaa annat lahjan, josta on iloa pitkään.
Jos taas haluat lahjoittaa aikaasi, Tikkanen kehottaa ottamaan yhteyttä lähimpään Hopen
paikallistoimijaan.

“Ainakin pääkaupunkiseudulla otamme kaiken vapaaehtoisten ajan kiitollisina vastaan.
Esimerkiksi Itiksessä on tarkoitus, että keräyspisteellämme olisi jatkuvasti vapaaehtoisia
auttamassa lahjoittajia. Sinne toivomme lisää porukkaa. Toimipisteellemme kaivataan myös
lisäkäsiä lahjoitusten järjestelyyn ja pakkaamiseen”, hän kertoo.

“Aika on kaikkein tärkein, arvokkain ja kallein lahjoitus”, Tikkanen tiivistää.

Yleinen hankala taloustilanne voi vaikuttaa tämän vuoden keräykseen

Kulunut vuosi on syössyt perheitä ja jopa 30 000 lasta lapsiperheköyhyyteen. Epävakaa
taloustilanne on vaikuttanut lähes kaikkien kulutustottumuksiin, kun kallistunut ruuan ja energian
hinta on pakottanut tarkastelemaan omaa rahankäyttöä.

Tikkanen pelkää, että tilanne vaikuttaa myös lahjoittajiin.

“Lahjojen toivojia voi olla tänä vuonna tavallista enemmän ja lahjoittajia kenties vähemmän. Osa
lahjoittajista on lahjoittanut säännöllisesti jo vuosia, mutta oma taloudellinen tilanne voi vaikuttaa
lahjojen hintaan. Tietenkään kaikkiin kiristynyt taloustilanne ei ole iskenyt yhtä kovaa. Aina on
ihmisiä, jotka pystyvät osallistumaan toisia enemmän”, Tikkanen pohtii.

Joensuussa ollaan toiveikkaampia.

“Ennustimme viime vuotta heikoksi keräysvuodeksi, mutta lahjoittajat olivatkin yllättävän
avokätisiä. Voisi kuvitella, että myös tänä vuonna yllätymme positiivisesti. Toivon ainakin niin”,
Saarelainen sanoo positiivisesti.

Miten voin osallistua keräykseen?

Hopen paikallistoimijoiden keräyspisteet löydät seuraamalla Facebookia marras–joulukuun
aikana. Voit osallistua myös lahjoittamalla rahaa. Rahalla tarjotaan mm. harrastustukea
vähävaraisissa perheissä asuville lapsille ja nuorille.

Lahjoittamisen lisäksi voit osallistua toimintaan vapaaehtoisena. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi
ottamalla yhteyttä lähimpään paikallistoimijaasi.

Löydät paikallistoimijoiden yhteystiedot ja Facebook-tilit Yhteystiedot-sivultamme klikkaamalla
paikallistoimijan nimeä.

Lahjoita Hopen lahjoituslippaaseen

Haluan auttaa ja Lue Hopen ajankohtaisia juttuja

Valitettavasti tällainen tilanne on ollut ja on edelleen edessä monella perheellä, etenkin nyt arjen kallistuessa kiivaasti. 

Hintojen nousu on syössyt yli 30 000 lasta lisää lapsiperheköyhyyteen, noin 120 000:n aiemmin samassa tilanteessa olleen joukkoon. Kurjimmin hintojen nousu on kurittanut yhden huoltajan lapsiperheitä. Näistä kotitalouksista jo 22 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. 

Yksinhuoltajien haasteet näkyvät myös Hopen arjessa; asiakkaistamme yli puolet on yksinhuoltajaperheitä. Taloudellisten haasteiden ohella lasten kuljettaminen harrastuksiin työssäkäynnin ohella voi olla ajankäytöllisesti mahdotonta. Eivätkä haasteet rajoitu todellakaan vain harrastuksiin. Monessa perheessä ei ole varaa riittävään, terveelliseen ruokaan, lääkkeisiin ja Suomen sään vaatimaan vaatetukseen. Sellaisiin arjen perustarpeisiin, joiden puuttumista ei voi väheksyä meistä jyrkimminkään ajatteleva.

Me Hopessa autamme taloudellisessa ahdingossa eläviä lapsia, nuoria ja lapsiperheitä konkreettisella, vapaaehtoisvoimin tehtävällä avustustyöllä. Tämän kansalaisauttamisen arvo on arkea helpottavissa avustuksissa, kohtaamisissa ja paikallisen yhteisöllisyyden luomisessa. Sen arvo on myös tässä ajassa kovin tärkeän tulevaisuustoiveikkuuden vahvistamisessa. 

Avustustyön ohessa olemme koonneet ja lähettäneet sekä kunta- että hyvinvointialuepäättäjille vinkkejä siitä, miten vähävaraiset perheet kannattaisi huomioida päätöksenteossa. Erityisesti yksinhuoltaja- ja eroperheiden tilanteeseen on juuri nyt syytä kiinnittää huomiota välittömästi ja pitkäjänteisesti, sillä yksin pärjääminen ja taloudellinen ahdinko on kestämätön yhdistelmä! 

Pelin alkua odottaessani ja nuorten reipasta lämmittelyä seuratessani toivon, ettei kenenkään tarvitsisi olla siinä tilanteessa, jossa lapsen ja nuoren arjesta viedään rahanpuutteen vuoksi pois eniten iloa tuottava tekeminen. Tai tilanteessa, jossa jääkaapin sisältö ei vastaa kasvavan lapsen tarpeita ja talvi pääsee yllättämään, koska ei ole ollut varaa ostaa lapselle tarpeeksi lämmintä takkia. 

Toivon myös, että jokainen perheitä koskevia päätöksiä tekevä lisäisi ymmärrystään päätösten vaikutuksista ja asettuisi perheen asemaan miettien, miltä minusta tällaisissa tilanteissa tuntuisi. Empatialla tavoittaa sellaista viisautta, jota tilastot ja luvut eivät koskaan kerro.

Ja entäpä jos tahtoa, tekoja ja hyviä päätöksiä olisi niin paljon, että toivon kipinä syttyisi jälleen useiden lasten silmiin. Miltä se tuntuisi?

Haluatko mahdollistaa lasten harrastuksia? Hope tukee vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastuksia harrastustuella. Lahjoita nyt.

Lue lisää:

Harrastaminen on sekä kallista että arvokasta

Hope auttoi kaikkia harrastustuen hakijoita Tampereella, vapaaehtoinen harrstustuen käsittelijä kertoo

Lukuisissa selvityksissä on todettu, että harrastamisen hinnat ovat nousseet nopeasti. Nykyinen bensan, sähkön ja elintarvikkeiden hintojen nousu herättää ansaittua huomiota ja huolta. Harrastamisen, tai lähinnä kilpailullisen urheilun, hinnat ovat nousseet vastaavaa tahtia jo vuosia.Kymmenessä vuodessa se on tarkoittanut hintojen kaksinkertaistumista. 

Harrastuksiin liittyy asioita, jotka erottavat ne tavallisesta tuotteesta – sellaisesta, jota ostetaan ja myydään sovittuun hintaan. Tiukkana aikana voi vaihtaa niin sanotusti Dominon Pirkkaan ilman, että elämä siitä menee aivan raiteiltaan. Harrastuksiin sen sijaan liittyy paljon muutaman siellä vietetyn tunnin lisäksi. Siksi vaihtaminen ei samalla tavalla onnistu.

Osa harrastuksista ei ole erityisen kalliita, osa on. Lisäksi on joukko sikakalliita harrastuksia. Uutta on juuri se, että harrastamisen hinnalle ei tahdo löytyä ylärajaa. Hinta on euroja ja helppo ymmärtää. Mutta harrastukset ovat myös arvokkaita monin erin tavoin, lapsille ja vanhemmille.

Nykymaailmassa mahdollisuus kehittää ja toteuttaa itseään vapaa-ajalla on osa tavanomaista peruslapsuutta. Ja vanhemmat yleensä haluavat tarjota sellaista lapsilleen. Harrastaminen on arvokasta, koska se on ihmisarvokasta.

Monen silmissä harrastus on arvokas, koska sen vaihtoehto olisi epätoivottu. Toiset näkevät vaihtoehtona ostarilla notkumisen, toiset pelikonsolit. Kummin vain, harrastus on arvokas, koska se on ohjattua ja aktiivista toimintaa. 

Harrastamiseen voi liittyä myös unelmia ja tavoitteita. Niistä nähdään ja toivotaan muodostuvan tuleva ura ja ammatti, tai sitten osaamisen kehittyminen on päämäärä itsessään ilman ulkoisia mittareita. Hinnan ei haluta asettuvan lapsen ja hänelle tärkeän asian väliin, mikä on hyvin ymmärrettävää.

Harrastuksesta syntyy joillekin keskeinen osa itseymmärrystä ja -arvoa. Partiolaisen tai futistytön identiteetti määrittävät persoonaa. Harrastusten mukana tulee usein myös toivottu kaveripiiri. Siksi harrastuksia pidetään arvokkaina, vaikka ne olisivat kalliitakin. Matkat ja leirit yhdistävät. Ja maksavat. 

Jotkut voivat vaihtaa Dominon Pirkkaan, jotkut eivät. Ja Pirkkakin maksaa, siihenkin tarvitaan joskus tukea. Hopen harrastustuki mahdollistaa monille sen, että kalleus ei erota lapsia jostain heille arvokkaasta. Se on hyvä. 

Toivottavaa on siitä huolimatta, että harrastusten hinta kääntyisi laskuun. Silloin tukea ja harrastusten tuomaa arvoa riittäisi useammalle. 

Kirjoittaja Petri Paju on tehnyt selvityksen ”Kuljeta, kannusta ja konkurssi – Lasten harrastamisen kustannukset ja Hopen harrastustuki’ (Lastensuojelun keskusliitto).

Lahjoita Hopen toimintaan ja lue blogi Hopen harrastustuesta.

Jokaisella Suomessa asuvalla tuleekin vedessä tai veden ääressä liikkuminen vastaan useamman kerran elämässään, halusi sitä tai ei. Osa näistä kohtaamisista päättyy valitettavasti ikävästi:  vuosittain tilastoidaan noin 150 tapaturmaista hukkumista ja moninkertainen määrä erilaisia vaaratilanteita.

Hyvä uimataito on edellytys turvalliselle vesillä ja veden äärellä liikkumiselle

Hyvällä uimataidolla pärjää suurimmassa osassa yllättäviä vaaratilanteita.

Kohti aikuisuutta kasvaessa kesäiset uintiretket kavereiden kanssa onnistuvat turvallisesti ja parhaiten, kun uimataito on kunnossa ja voi jännittämättä lähteä kavereiden kanssa uimaan. Aikuisena liikunta vedessä ja veden äärellä omien tai läheisten lasten kanssa onnistuu parhaiten
uimataitoisena. Ikääntyessämme vedessä liikkuminen on yksi parhaimmista tavoista ylläpitää
päivittäistä toimintakykyä.

Kuinka me mahdollistamme tämän uimataidon oppimisen lapsille?

Uinti kuuluu kansallisen opetussuunnitelman perusteisiin, joten uimataidon oppiminen tulee suurimmalla osalla lapsista ajankohtaiseksi viimeistään alakoulussa. Koulujen uinninopetus onkin tärkeää juuri siksi, että se tavoittaa myös lapset, joilla ei esimerkiksi taloudellisista syistä ole mahdollisuutta käydä säännöllisesti uimahallissa tai osallistua uimakouluun. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) tavoitteena on, että joka kunnassa lapsilla olisi kuusi tuntia uintia jokaisena alakoulun lukuvuotena. Siihen on vielä matkaa. Etenkin nyt pandemian jäljiltä on jäänyt myös uimataidon osalta paljon oppimisvelkaa. Kannustankin jokaista vanhempaa kysymään omassa kunnassaan, että joko meillä järjestetään #Uintia6tuntia.

#Uintia6tuntia on myös tämän kesän haaste vanhemmille. Käykää lapsenne kanssa kesän aikana uimassa vähintään kuusi kertaa ja katsokaa, kuinka lapsi kehittyy näiden kertojen aikana taidoissaan liikkua vedessä. Vanhempien ei tarvitse olla uimaopettajia, ainoastaan mahdollistaa lapselle leikkiminen vedessä ja veden ääressä, toki valvotusti. Tutustu, tutki, touhua. Näillä kolmella sanalla päästään hyvin alkuun:

• Annetaan lasten tutustua veteen rauhassa. Yhteiset pesuhetket lelujen kanssa tekevät vedestä tutun iholla, kasvoilla ja korvissa.
• Käydään uimassa. Päästetään lapset tutkimaan vettä rauhassa ja liikkumaan vedessä.
• Annetaan lasten touhuta vedessä, paljon. Taidot kehittyvät itsestään, huomaamatta.

Osallistu Uimataitoviikkoon – lahjoita lapselle uimataito

Tänä vuonna Uimataitoviikkoa vietetään 16.-22.5.2022. Sen aikana kerätään varoja Hopen asiakasperheiden lasten uimakoulumaksuihin. Jokaisella lapsella on oikeus oppia uimaan. Myös sinä voit lahjoittaa lapselle uimataidon: www.suh.fi/hope

*****

Lisätietoa veteen totuttautumisesta, uimataidosta, uimakouluista ja turvallisesta vesillä ja veden äärellä liikkumisesta löydät:

www.lapsestavedenystava.fi
www.suh.fi/uimaopetus

Kirjoittaja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton koulutussuunnittelija Tero Savolainen

Tutkimme opinnäytetyössämme Julkinen ja salainen köyhyys – Vertailu median esittämästä köyhyyskuvasta ja Hope ry:n asiakkaiden kokemuksista sitä, miten Hope ry:n asiakasperheet kokevat julkisen keskustelun lapsiperheköyhyydestä ja miten sosiaalinen media vaikuttaa köyhyyden kokemuksiin. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa Hope ry:n asiakasperhettä syksyn 2021 aikana.

Vastausten mukaan moni kokee sosiaalisen median, ja laajemmin koko mediakentän, lapsiperhekuvan puutteelliseksi ja värittyneeksi. Puolet haastateltavista koki mediakeskustelun leimaavana ja lähes kaikki näkivät käytävän keskustelun yksipuolisena. Median, myös sosiaalisen median, suhtautuminen lapsiperheköyhyyteen aiheuttaa monissa perheissä negatiivisia tunteita.

”On ollut monta kertaa esim. Hopen Facebook päivityksissä joku, ehkä trolli, kommentoimassa, että ”miksi tehdä lapsia, kun ei oo kerta varaa”. Tosi kapeakatseista ajattelua. En mä niitä lue, koska ite tiedän, mitä se lapsiperheköyhyys on. Se on iso tabu Suomen maassa.

Nyt korona on tuonut esiin, miten paljon sitä lapsiperheköyhyyttä on ja miten nuoret voivat huonosti. Se johtuu osittain myös siitä, ettei perheissä ole rahaa tehdä kaikkia niitä asioita, joita nuoret tänä päivänä haluaa.”

Perheet haluavat tuoda ilmi, että köyhä voi olla myös ilman omaa syytään. Vanhempia huolettaa se, että lapset joutuvat perheen matalan tulotason vuoksi eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa.

Vanhemmat yrittävät suojata lapsiaan köyhyyden vaikutuksilta

Eriarvoistuminen ja sen pelko vahvistuu lasten kasvaessa. Nuoruuden ikävaiheeseen liittyy vahva tarve kuulua joukkoon. Jos perheellä ei ole varaa antaa nuorelle asioita, joita ikätovereilla on, voi seurauksena olla ongelmia, kuten kiusaamista.

Lähes kaikki vastaajat kertoivat yrittävänsä suojella lapsiaan köyhyyden vaikutuksilta ja syrjinnältä. Osa vastanneista kertoo välttävänsä kokonaan köyhyyden mainitsemista. Vanhemmille köyhyys on ensisijaisesti kestettävä ja siedettävä tila, mutta kaikki haastatteluun vastanneet vanhemmat tiedostivat, että köyhyys voi leimata heidän lapsiaan.

”Meillä vain esikoisella on puhelin. Se on osittain rahakysymys ja osittain… ettei aika menisi puhelimella pelaamiseen. Hommasimme hänelle puhelimen 11-vuotiaana. Sitä ennen oli puhelimen puuttuminen hänelle kova paikka. Koulussa kaikki sanoivat lapselle, että olemme köyhiä, koska hänellä ei ollut puhelinta.

Jossain vaiheessa esikoinen taas kertoi, että hän ei mene kouluun, kun kaikilla muilla on Adidaksen verkkarit, mutta hänellä ei. Minä sanoin, että vitsi, ei tämä Adidaksen verkkareista ole kiinni, ostetaan ne!

Lasten kautta huomaa tuollaisia asioita. Kyllä me yritämme, että lapsia ei vähävaraisen perheen vuoksi kiusattaisi.”

Empatiakyky on taito, jota tarvitaan jokaisessa elämänvaiheessa

Opinnäytetyömme tuloksista nousee suuri tarve empatialle eli myötätunnolle. Kyky tuntea empatiaa on keskeinen taito, jota harjoitellaan jo lapsuudessa. Ihmiselle on luontaisesti helppoa tuntea empatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, joihin he voivat samaistua. Kauempana ja vieraammissa oloissa elävä sen sijaan ei välttämättä vastaavasti herätä empatian tunteita yhtä vahvasti. Sosiaalisessa mediassa ihmisten empatiakyky tuntuu kuitenkin olevan usein aivan erityisen hukassa.

Oikein sovellettuna empatia voi auttaa tuntemaan armoa itseään kohtaan, auttaa ammattilaista kohtaamaan asiakkaansa tai avata päätöksentekijälle uusia näkökantoja.

Toivoisimme, että ihmiset voisivat tuntea yhä syvempää empatiaa toisiaan kohtaan. Empatiaa voi kokea ja näyttää niin lähipiirissään, työelämässä, koulussa, harrastuksissa kuin internetissäkin. Tärkeintä on halu ymmärtää toista.

Tekstissä olevat lainaukset ovat peräisin opinnäytetyötä varten tehdyistä haastatteluista.

Opinnäytetyö: Julkinen ja salainen köyhyys – Vertailu median esittämästä köyhyyskuvasta ja Hope ry:n asiakkaiden kokemuksista

Harrastustukien käsittelijä kohtaa perheiden ilon

Vapaaehtoistöitä voi Hopella tehdä hyvin monella tapaa. Sari Vilmunen tekee vapaaehtoistöitä kotoa käsin. Hän käsittelee Tampereen alueelta Hopelle tulevia harrastustukipäätöksiä sähköpostitse.

Vaikka yhteydenpito perheiden kanssa tapahtuu sähköpostitse, välittyy lasten ja nuorten riemu vapaaehtoisille kirjoitetunkin sanan kautta.

“Useissa viesteissä on mukana lastenkin nimet, he haluavat kiittää harrastustuesta. Vanhemmat voivat kertoa, kuinka tukipäätöksen saatuaan perheissä on hypitty riemusta, kun lapset saavatkin jatkaa harrastustaan”, Vilmunen kertoo.

Vaikka hakemusten käsittelijöitä on saman sähköpostiosoitteen päässä useita, kohdistaa Vilmusen mukaan moni vanhempi viestinsä nimellä juuri sille vapaaehtoiselle, jonka kanssa on aiemminkin ollut tekemisissä. Suhteen jatkuvuus on eduksi sekä käsittelijälle että perheelle.

Tampereella tuettiin yli 360:n lapsen ja nuoren harrastuksia

Vuonna 2021 Hope ry:n Tampereen paikallistiimi tuki kaikkiaan 364 lapsen ja nuoren harrastustoiminnan aloittamista tai rakkaan harrastuksen jatkamista. Harrastustukea myönnetään hakemusten perusteella Hopen asiakasperheiden lapsille. Tukea annettiin liki 100 000 euron edestä.

“Olemme pystyneet vuonna 2021 antamaan taloudellista tukea Tampereella kaikille harrastustukea hakeneille”, Vilmunen iloitsee.

Tampereen alueella myönnettyjen tukien perusteella suosituimpia harrastuksia ovat jalkapallo, jääkiekko ja voimistelu. Tukea voidaan myöntää myös soittoharrastuksiin tai vaikkapa agilityyn.

Harrastustukea Hopelta voi hakea kerran vuodessa 6–17-vuotiaiden lasten ja nuorten harrastuksiin. Tuki on suunnattu vähävaraisissa perheissä asuville lapsille ja nuorille. Mielekäs harrastus vaikuttaa positiivisesti lapsen ja nuoren hyvinvointiin ja kehittää hyödyllisiä taitoja.

Hopen tarjoama harrastustuki kattaa harvoin aivan kaikkia harrastuksen kuluja, mutta se voi mahdollistaa harrastuksen aloittamisen tai vanhan harrastuksen jatkamisen perheissä, joiden taloudellinen tilanne ei sitä muutan sallisi.

Harrastustukea voidaan antaa rahalahjoitusten turvin

Kaikki Hopen myöntämä harrastustuki on saatu lahjoituksina. Pienlahjoittajien lisäksi isot yksittäiset lahjoitukset mahdollistavat harrastustoiminnan rahallisen tukemisen.

Esimerkiksi Vilmunen nostaa nuorten jääkiekkoiljoiden järjestämän hyväntekeväisyystempauksen viime kesältä. Patrik Laineen ja Sasha Barkovin hyväntekeväisyysjärjestö Laine & Barkov Charity keräsi Nokia River Golfissa tapahtumassa suuren potin, joka lahjoitettiin Hope ry:n paikallistiimille.

Joustavasti osana avun ketjua

“Olin ollut vapaaehtoisena mukana omien lasten seuratoiminnassa, kun he pelasivat jalkapalloa. Kun lapset kasvoivat ja seuratoiminta heidän osalta loppui, törmäsin sattumalta Facebookissa Hopeen. Olen yltiöpäinen auttaja. Tunteissa pyörimisen sijaan haluan auttaa tekemällä”, Vilmunen kertoo.

Vilmunen on iloinen voidessaan olla osana avun ketjua, jolla mahdollistetaan lasten ja nuorten harrastaminen tilanteissa, joissa perheet ovat jo uskoneet, ettei jatko ole taloudellisesti mahdollista.

Vilmunen ei kellota Hopelle antamaansa aikaa, vaan tekee töitä omien aikataulujensa puitteissa varmistaen, että maksut lähtevät ajoissa. Hakemusten käsittelemisen lisäksi Vilmunen osallistuu yhtenä sunnuntaina kuussa järjestettäviin talkoisiin, jossa järjestellään Hopen toimitiloihin tuotuja lahjoituksia. Samalla hän perehdyttää uusia vapaaehtoisia, jotka eivät pysty osallistumaan perehdytykseen arkisin.

“Voisin tehdä Hopen juttuja vaikka päätyökseni, jos se olisi mahdollista”, Vilmunen kertoo.

—

Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry syntyi vuonna 2009 halusta luoda konkreettinen hyvän kierre, joka antaisi lapsille tasa-arvoisemmat mahdollisuudet arkeen. 

Vuonna 2021 kauttamme sai tukea yli 9 00 perhettä ja yli 22 000 lasta ympäri Suomen. Harrastetukea saaneita lapsia ja nuoria oli kaikkiaan 2 354. Tukemalla lasten ja nuorten harrastuksia mahdollistetaan harrastusten aloittaminen tai rakkaan harrastuksen jatkaminen. Harrastuksilla on keskeinen rooli paitsi taitojen kartuttamisessa myös lapsen ja nuoren sosiaalisessa elämässä. 

Tässä blogissa teemme näkyväksi, mitä kaikkea ihan tavalliset ihmiset Hopen riveissä tekevät. Avun ketju toimii. Kiitos, että olet mukana! 

Kiinnostuitko? Lue täältä miten voit osallistua! 

Somevapaaehtoisen työ on keskeinen osa Hopen paikallisviestintää

Karppinen toimii Porin paikallistiimissä vapaehtoisena someviestijänä.

“Kerromme somessa mukavista kohtaamisista. Lisäksi jaan someen tietoa siitä, millaisia lahjoituksia erityisesti tarvitsemme”, Karppinen kertoo. Somesta löytyy myös tietoa siitä, milloin lahjoituksia voi tuoda, ja esimerkiksi joulun alla tilit täyttyvät kiitoksista lahjoittajille ja lahjoituksia tehneille paikallisille yrityksille. Vuorovaikutustakin somen kautta on. Varsinaiset yhteydenotot ohjataan kuitenkin sähköpostilla hoidettavaksi.

Hope ry:n Porin paikallistiimi tuki vuonna 2021 lähes 450 lasta ja nuorta

Hope ry:n Porin paikallistiimi on vuonna 2021 tukenut 190:aa perhettä ja lähes 450:aa lasta ja nuorta.

“Meillä on Porissa pieni ja toimiva tiimi”, Karppinen sanoo. Hopen Porin tiimiin on vuosien saatossa kuulunut vajaan kymmenen vapaaehtoisen aktiivinen joukko.

Karppinen toimi Porin Hopen tiiminvetäjänä vuosina 2017–2021. Tiiminvetäjän tehtäviin kuuluu esimerkiksi asiakkaiden yhteydenottoihin vastaaminen. Tehtävässä Karppinen pääsi tutustumaan perheisiin eri kanteilta. Työstä tulee hyvin antoisaa, kun tietää, miten perhettä voi parhaiten tukea, Karppinen tuumii.

Hope ry edistää lasten ja nuorten tasa-arvoisempia mahdollisuuksia hyvään arkeen. Tukea tarjotaan konkreettisina vaate- ja tavaralahjoituksina perheille sekä lapsille ja nuorille suunnatuilla harrastetuilla ja vapaa-ajan elämyksillä.

Hopen paikallistiimejä toimii tällä hetkellä noin 20 paikkakunnalla ympäri Suomen. Tiimit organisoivat Hopen työtä paikallisesti, ottavat vastaan lahjoituksia ja vastaavat perheiden avuntarpeisiin. Kaikki työ tehdään paikallistasolla vapaaehtoisvoimin.

Kohtaamiset nostavat pintaan inhimillisiä tunteita

“Lapset ovat niin aitoja ja vilpittömiä”, Karppinen tiivistää kohtaamisiaan lasten kanssa.  Kerran Porin toimipisteelle tuli isä pienen poikansa kanssa. Poika sai pyörän, eikä pystynyt hillitsemään riemuaan, vaikka perheellä oli muitakin tarpeita.

“Sanoin, että etsitäänpä sinulle ensin kypärä ja sitten menette ajelulle! Ehdimme tutkia ajelun jälkeenkin, mitä muuta tarvitsisitte”, Karppinen muistelee.

Porin toimipisteen tiiviit tilat tiivistävät myös kokemuksia. Eteisen lelulaatikon aarteista alkaa usein leikki heti, kun lapset pääsevät sisään.
“Aikuisia pitää joskus oikein varoittaa, että hei, täällä on leikki kesken!” Karppinen naurahtaa.

Lapset ovat usein erittäin tyytyväisiä saamiinsa leluihin. Ei ole tavatonta, että lapsi käy näyttämässä valitsemaansa lelua kaikille paikalla oleville vapaaehtoisille tai halaa vapaaehtoiset läpi saatuaan suklaamunan.

Karppinen huomauttaa, että kohtaamiset perheiden ja lasten kanssa voivat nostaa vapaaehtoisella tunteita pintaan, ja se on aivan sallittua.

“Kaikki me käydään peränurkissa pyyhkimässä kyyneleitä ja tunteiden mukaan mennään”, Karppinen kertoo.

Mukana toiminnan alusta saakka

Kun Hope aloitti toimintansa Porissa vuonna 2015, Taru Karppinen oli mukana ensimmäisten joukossa. Jo aiemmin itsenäisesti hyväntekeväisyyttä harjoittanutta Karppista ajaa tahto auttaa lapsia. Hope tarjosi tähän mainion väylän.

“Hope on iso nimi ja sen toiminta on hyvin läpinäkyvää”, Karppinen perustelee valintaansa.

—

Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry syntyi vuonna 2009 halusta luoda konkreettinen hyvän kierre, joka antaisi lapsille tasa-arvoisemmat mahdollisuudet arkeen. 

Vuonna 2021 kauttamme sai tukea yli 9 00 perhettä ja yli 22 000 lasta tai nuorta ympäri Suomen. Hope tarjoaa tukea satojen vapaaehtoisten ja tuhansien lahjoittajien voimin 20 paikkakunnalla.

Tässä blogissa teemme näkyväksi, mitä kaikkea ihan tavalliset ihmiset Hopen riveissä tekevät. Avun ketju toimii. Kiitos, että olet mukana! 

Kiinnostuitko? Lue täältä miten voit osallistua! 

Hope ry toimii vapaaehtoisvoimin yhteiseksi hyväksi auttaen vähävaraisissa perheissä asuvia lapsia ja nuoria vaate- ja tavaralahjoituksin sekä mahdollistaen lasten ja nuorten harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa. Tänä vuonna haluamme tuoda näkyviin vapaaehtoisten tekemää työtä.

Tällä hetkellä Hope toimii yli 20 paikkakunnalla ympäri Suomen. Toiminnassa on mukana yli 600 vapaaehtoista. Rahalahjoitusten lisäksi vapaaehtoiset mm. ottavat vastaan ja lajittelevat tavaralahjoituksia ja jakava perheille vaatekasseja.

“Yhdessä tekemisen voima on valtava”, sanoo Hope ry:n toiminnanjohtaja Eveliina Hostila. “Vapaaehtoisillamme on jatkuvasti kädet täynnä työtä avustuspyyntöjen, lahjoitusten vastaanoton ja jakelun kanssa. Perheiden haastavat tilanteet todella näkyvät työmme arjessa”, Hostila sanoo.

Auttamistyötä tehdään vapaaehtoisten voimin

Pirkko Lithen toimii Hope ry:n aktiivina Turun seudulla. Lithen aloitti vapaaehtoistyön Hopella viitisen vuotta sitten, aluksi lahjoitusten käsittelijänä varastolla. Nykyisin hän osallistuu viikottain myös uusien asiakkaiden vastaanottamiseen sekä kampanjoihin, kuten joululahjakeräykseen.

Lithen kertoo uusien asiakkaiden olevan usein varovaisia ja kyselevän arasti, mitä saa ottaa. Varastolla olevat vapaaehtoiset opastavat heitä ja auttavat löytämään sopivia tavaroita.

“Koen vapaaehtoistyön hyvin antoisana. On niin mukava nähdä, kuinka toiset ilahtuvat saadessaan vaikkapa tarvitsemiaan vaatteita”, Lithen sanoo.

Turun seudulla oli vuonna 2021 yli 500 perhettä, jotka saivat tukea Hopelta. Perheissä asui yhteensä 1 274 lasta ja nuorta.

Kampanjoiden teemat ulottuvat perhepiiriin saakka

Aktiivinen eläkeläinen kertoo liikkuvansa paljon ja tapaavansa ystäviään.  “Mutta eihän sitä aina jaksa olla liikkumassa, niin on mukava, että voi tehdä vapaaehtoistyötä. Tiistaina ja torstaina osallistun Hopen toimintaan, se antaa rytmiä viikkoon”, Lithen kertoo.

Viikottaisten vuorojen lisäksi Lithen osallistuu erilaisiin kampanjoihin, kuten joululahjojen keräykseen. Hän on kokenut lahjoituksista kertomisen tärkeänä myös omille lapsenlapsilleen.

“Kerron lapsenlapsilleni, että olen heille varaamistani joululahjarajoista ostanut myös lahjan sellaiselle lapselle, jonka perheellä ei ole varaa antaa lahjoja.  Lapsenlapset ovat sisäistäneet lahjoittamisen ajatuksen hyvin. Nykyisin he antavatkin esimerkiksi vaatteitaan ja sanovat, että ‘mummo, minulla on kassillinen vaatteita, voitko viedä Hopeen!’” Lithen kertoo iloisena.

Avustustavat ovat lähellä myös vapaaehtoisen sydäntä

Litheniä ilahduttaa tapa, jolla Hope mahdollistaa tavaralahjoitusten antamisen ja saamisen. Hänen mukaansa esimerkiksi vaatteet vaihtavat omistajaa kuin suvussa: lapselta toiselle, ilman kaupallisia välikäsiä. Tämä ilahduttaa myös lahjoittajia, jotka ovat kiinnostuneita lahjoitustensa määränpäästä.

Myös lasten harrastusten tukeminen on Lithenistä hyvin tärkeää. Hän tietää omien lastensa ja lastenlastensa kautta, kuinka paljon aikaa ja rahaa harrastuksiin voi mennä. Hänellä itsellään on viisi lastenlasta, jotka kaikki harrastavat eri lajeja.

“On todella hyvä, että lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia tuetaan. Harrastuksista saa aivan oman ystäväpiirin ja järkevää tekemistä”, hän summaa.

Hope tukee harrastustoimintaa, jotta perheen tiukasta taloustilanteesta huolimatta lapsi tai nuori saisi aloittaa uuden tai jatkaa rakkaan harrastuksen parissa. Esimerkiksi vuonna 2021 Hopen kautta tukea harrastuksiinsa sai yli 2 300 lasta ja nuorta.

—-

Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry syntyi vuonna 2009 halusta luoda konkreettinen hyvän kierre, joka antaisi lapsille tasa-arvoisemmat mahdollisuudet arkeen. 

Vuonna 2021 tukemme tavoitti yli 22 000 lasta tai nuorta. Työn voima syntyy yhdessä tekemisestä. Toimimme 20 paikkakunnalla, satojen vapaaehtoisten ja tuhansien ihmisten lahjoitusten voimin. 

Tässä blogissa teemme näkyväksi, mitä kaikkea ihan tavalliset ihmiset Hopen riveissä tekevät. Avun ketju toimii. Kiitos, että olet mukana! 

Kiinnostuitko? Lue täältä miten voit osallistua! 

Aika lasten harrastustoiminnan parissa on ollut mielenkiintoista ja opettavaista. Arvostukseni hyviä ja inspiroivia opettajia kohtaan on todellakin kasvanut. Ei ole helppoa olla selkeä, innostava ja samaan aikaan huomioida kaikkia tasapuolisesti – varsinkin, kun toiset vaativat enemmän huomiota kuin toiset.

Olen oppinut, että hyvässä urheiluseurassa pitäisi aina pyrkiä toimimaan tiettyjen pelisääntöjen mukaan.

1. Ollaan aina kohteliaita ja huomaavaisia – jokaista ainakin pyritään tervehtimään nimeltä. Puhutaan toisia kunnioittavasti.
2. Toiminta on määrätietoista ja suunniteltua. Ollaan ”tosissaan” harrastuksen kanssa mutta samalla pidetään hauskaa ja koetetaan luoda ilmapiiriä, jossa ei pelätä virheiden tekemistä.
3. Pelisäännöt ovat yhteiset ja aina kaikille samat mutta kuitenkin jokaisella yksilöllä tulisi olla mahdollisuus olla oma hurmaava itsensä – plussineen ja miinuksineen.
4. Tasoryhmät ovat tärkeitä, eikä kilpailullisuuttakaan pidä pelätä.
5. Silti pelurin tasosta huolimatta kaikille opetetaan ja heiltä vaaditaan sitoutumista.

Nämä havainnot perustuvat ainoastaan omaan kokemukseeni mutta väitän, että mitä paremmin nuo kohdat toteutuvat, niin sitä kivempaa treeneihin tuleminen on – niin nuorille kuin valmentajillekin.

Miksi sitten kirjoitan tästä asiasta otsikon Toiveikkuus alla?

Näiden vuosien aikana olen alkanut ymmärtää, mitä tarkoittaa, että lasten harrastukset, niin kuin koulukin, valmistavat lasta elämään. Me tarvitsemme yhteisöjä ja turvaverkkoja ja niitä molempia harrastustoiminta voi tuottaa. Elinikäisiä ystävyyssuhteita ja turvallisia aikuisia, apukäsiä vanhemmuuteen, niiden hetkien varalle, jolloin nuoren elämässä tulee vastaan yllättäviä haasteita ja vastoinkäymisiä. Se yhteisöllisyyden ajatus tuo lohtua. Ja toisaalta harrastaminen ylipäätään antaa nuorelle tilaisuuden olla ajattelematta koulun velvollisuuksia tai elämään opettelemisen paineita. Sitähän me aikuisinakin harrastuksiltamme haluamme – tasapainoa arkeen. On siis enemmän kuin tärkeää, että kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus osallistua ohjattuun harrastustoimintaan. Valitettavasti näin ei aina ole.

Ole siis mukana tukemassa vähävaraisten perheiden harrastusmahdollisuuksia esimerkiksi tätä kautta:
https://www.lahjoituslomake.fi/hope-yhdessa-yhteisesti-ry/kohteet/lahjoita/

Niin kuin mainitsin, en ollut koskaan suunnitellut tällaista harrastusta. Että saisin opettaa nuorille futiksen saloja; ja siinä samalla toimia leikkisetänä, nuoriso-ohjaajana ja vuorovaikutuskouluttajana. Ja vaikka helppoa ei aina ole ollut, niin päivääkään en ole katunut.

– Jussi Vatanen

– – –
Hopen syksyn blogisarjassa innostavat ihmiset kertovat ajatuksiaan toivosta ja toiveikkuudesta. Ole mukana työssämme: lue lisää siitä, miten juuri sinä voit auttaa.

Tänään 3.12. vietetään kansainvälistä Vapaaehtoisten päivää, jonka tarkoituksena on huomioida ja kiittää vapaaehtoisia heidän tekemästään tärkeästä työstä. Ilman vapaaehtoisten panosta yli 22 000 vähävaraisen perheen lasta jäisi vuosittain ilman Hopen apua Suomessa. Ja vaikka luvut ovat suuria – lapsiperheköyhyyden näkökulmasta aivan liian suuria – jo Hopen toiminnan alkuvaiheessa syntynyt ajatus ”lapsi kerrallaan”- auttamisesta on säilynyt. Jokainen lapsi ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi omine tarpeineen sekä elää todeksi unelmiaan ja mahdollisuuksien polkujaan – omana itsenään. Monesti myös haastavissa tilanteissa paras ratkaisu on löytynyt lapsen asemaan asettumisesta, vapaaehtoisten välisissä keskusteluissa. Mutta ennen kuin apu löytää perille, paikallistiimien arkeen mahtuu monenlaisia toimia:

Lahjoitusten vastaanottaminen, lajittelu ja hyllyttäminen. Asiakasperheiden kontaktointi ja
kohtaaminen. Sähköpostin perkaaminen ja kysymyksiin vastaaminen. Viestintä, 
yritysyhteistyö, varainhankinta. Harrastustukihakemusten käsittely ja kirjaaminen. Toimipisteen siivous ja järjestyksen ylläpito. Uusien vapaaehtoisten rekrytointi ja perehdytys.  Haastavissa tilanteissa tukeminen ja tiimihengen luominen. Budjetointi, tilastointi ja tietotekninen tuki.

Esimerkkeinä nämä ja monet muut tehtävät, jotka jäävät monesti näkymättömiin, mutta joiden lopullinen vaikutus on hymy lapsen kasvoilla tai perheen kokemus toivosta:

”Monta kertaa on itkettänyt, kun on tuntunut, että Hopessa oikeasti välitetään. Aiemmin oli tunne, että olemme kaiken keskellä yksin. Hopen myötä olen saanut toivoa siitä, että elämäntilanne vielä muuttuu, ja muistutuksen, että hyviä ihmisiä on olemassa. Hopelta saadut vaatteet ja tavarat ovat vain osa saamastamme avusta.”

Vapaaehtoisten päivää vietetään erityisesti tänään, mutta myös huomenna, ylihuomenna ja ihan jokaikinen päivä. Kiitos sinulle, joka annat aikaasi hyvän kierteen kasvattamiseksi. Kiitos, kun välität. Kiitos, kun jaksat. Kiitos, kun teet arjesta meille kaikille merkityksellisempää. Ja vain taivas on rajana!

Eveliina Hostila
toiminnanjohtaja
Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry

”Toivoa on kaikkialla ja kaikessa. Siellä missä on toivoa, on myös toiveikkuutta ja unelmia. Pieniä sekä suuria. Unelmat rikastuttavat meitä joka päivä sekä ohjaavat meitä niitä kohti. Niiden saavuttaminen saa meidät todella onnelliseksi ja vielä toiveikkaammaksi.

Olen toiveikas, että jokainen uskaltaa unelmoida juuri niistä asioista, joista itse haluaa. Olivat ne sitten kuinka ristiriitaisia, epätavallisia tai suuria tahansa! Mikään ei ole mahdotonta – niin kauan kun on toivoa.”

-Emmi

”Toivo tarkoittaa minulle lupausta jostakin paremmasta ja on voimaannuttavaa. Minusta joskus tuntuu siltä, että toivo on rajallista, että on mahdollista, että se joskus loppuisi. En kuitenkaan haluaisi niin käyvän.

Olen luonteeltani pragmaattinen ja siksi ajattelen, että jokainen on vastuussa omasta toivostaan. Jos esimerkiksi työskentelee ahkerasti, on todennäköisempää, että jotain hyvää tapahtuu sen sijaan, että vain toivoo, että jotain hyvää tapahtuu.

Toiveikkuus on kyllä hyvää jaksamisen polttoainetta ja ilmeisesti myös positiivisen mielialan ylläpitämistä. Että kyllä täältä suosta vielä noustaan! Ehkä toivolla ja toiveikkuudella voidaan myös motivoida toisia ihmisiä haastavien hetkien ylitse, ainakin toivon, että näin olisi.”

– Akseli

– – –

Hopen syksyn blogisarjassa innostavat ihmiset kertovat ajatuksiaan toivosta ja toiveikkuudesta. Ole mukana työssämme: lue lisää siitä, miten juuri sinä voit auttaa.

Kirjoittaessani tätä istun junan ravintolavaunussa lohikeittoa ja ruisleipää syöden matkalla kohti kotia ja Tamperetta. Palaan viikon lomalta Kreikanlämmöstä. En ole lomaillut kymmeneen vuoteen, mutta tiesin kaipaavani tätä. Tarvitsin selkeän lopetuksen tähänastisen elämäni haastavimmalle vuodelle.

Kuluneen vuoden aikana kohtasin urani ylivoimaisesti vaikeimmat loukkaantumiset, joihin ajoittain luulin urani päättyvän. Kohtasin omakohtaisesti elämän arvaamattomuuden, vaikka kuinka yritänkin kontrolloida sitä. Kohtasin ihmisten käyttäytyvän pelon ja epävarmuuden vallassa tavalla, joka rikkoi minua. Vajosin syvälle synkkyyteen, jota en ollut valoisassa persoonassani aikaisemmin tunnistanut.

Mieleni valtasivat erilaiset pelot. Pelkäsin sitä, että muut ihmiset ajattelisivat minusta pahaa. Pelkäsin elämän arvaamattomuutta. Silti eniten huomasin pelkääväni sitä, että sisimmästäni katoaa minussa aina niin vahvana ollut valo, toiveikkuus.

Pienen hetken huomasin epätoivon vallanneen ajatukseni täysin, eikä toiveikkuudelle löytynyt tilaa. Tuo hetki lamaannutti minut täysin. Eihän millään enää ole mitään merkitystä, jos asiat eivät enää käänny paremmaksi. Hyvää ei enää ole edessäpäin, joten miksi jaksaisin jatkaa ja yrittää. Olin voimaton ja lyyhistyin toivottomuuden edessä.

Melko nopeasti kuitenkin, vaikka ulkoiset olosuhteet eivät vielä muuttuneet parempaan, sisälläni aina ollut valo alkoi pilkahdella. Huomasin miettiväni mielessäni että, mitä jos asiat menisivätkin noin tai näin, kannaltani paremmin päin. Huomasin luontevasti heittäytyväni sen pienen mahdollisuuden varaan, joka toikin tullessaan jotain hyvää. Huomasin uskaltavani toivoa.

Asteittain valo voimistui. Huomasin pelkojeni olevan itseni luomia, toivottomuudesta kumpuavia. Huomasin ihmisten suhtautuvan minuun lämmöllä ja myötätunnolla, hyvää toivoen. Oivalsin jotain loppuelämääni ajatellen arvokasta ja merkityksellistä.

Emme koskaan voi tietää, kuinka täällä käy, mutta toiveikkuudelle on aina sijaa. Se kannattelee, työntää eteenpäin ja puhaltaa matkaamme myötätuulta.

Toiveikkuus on se voima, joka tulevallakin kaudella ajaa minut tekemään kaikkeni onnistuakseni, saavuttaakseni unelmani. Kuka tietää, ehkä tämä on se kausi, kun palaset loksahtelevat paikoilleen. Uskon, että niin käy. Olen toiveikas. Minulla on siis kaikki, mitä tarvitaan.

—

Hopen syksyn blogisarjassa innostavat ihmiset kertovat ajatuksiaan toivosta ja toiveikkuudesta. Ole mukana työssämme: lue lisää siitä, miten juuri sinä voit auttaa.