”Toivoa on kaikkialla ja kaikessa. Siellä missä on toivoa, on myös toiveikkuutta ja unelmia. Pieniä sekä suuria. Unelmat rikastuttavat meitä joka päivä sekä ohjaavat meitä niitä kohti. Niiden saavuttaminen saa meidät todella onnelliseksi ja vielä toiveikkaammaksi.

Olen toiveikas, että jokainen uskaltaa unelmoida juuri niistä asioista, joista itse haluaa. Olivat ne sitten kuinka ristiriitaisia, epätavallisia tai suuria tahansa! Mikään ei ole mahdotonta – niin kauan kun on toivoa.”

-Emmi

”Toivo tarkoittaa minulle lupausta jostakin paremmasta ja on voimaannuttavaa. Minusta joskus tuntuu siltä, että toivo on rajallista, että on mahdollista, että se joskus loppuisi. En kuitenkaan haluaisi niin käyvän.

Olen luonteeltani pragmaattinen ja siksi ajattelen, että jokainen on vastuussa omasta toivostaan. Jos esimerkiksi työskentelee ahkerasti, on todennäköisempää, että jotain hyvää tapahtuu sen sijaan, että vain toivoo, että jotain hyvää tapahtuu.

Toiveikkuus on kyllä hyvää jaksamisen polttoainetta ja ilmeisesti myös positiivisen mielialan ylläpitämistä. Että kyllä täältä suosta vielä noustaan! Ehkä toivolla ja toiveikkuudella voidaan myös motivoida toisia ihmisiä haastavien hetkien ylitse, ainakin toivon, että näin olisi.”

– Akseli

– – –

Hopen syksyn blogisarjassa innostavat ihmiset kertovat ajatuksiaan toivosta ja toiveikkuudesta. Ole mukana työssämme: lue lisää siitä, miten juuri sinä voit auttaa.

Kirjoittaessani tätä istun junan ravintolavaunussa lohikeittoa ja ruisleipää syöden matkalla kohti kotia ja Tamperetta. Palaan viikon lomalta Kreikanlämmöstä. En ole lomaillut kymmeneen vuoteen, mutta tiesin kaipaavani tätä. Tarvitsin selkeän lopetuksen tähänastisen elämäni haastavimmalle vuodelle.

Kuluneen vuoden aikana kohtasin urani ylivoimaisesti vaikeimmat loukkaantumiset, joihin ajoittain luulin urani päättyvän. Kohtasin omakohtaisesti elämän arvaamattomuuden, vaikka kuinka yritänkin kontrolloida sitä. Kohtasin ihmisten käyttäytyvän pelon ja epävarmuuden vallassa tavalla, joka rikkoi minua. Vajosin syvälle synkkyyteen, jota en ollut valoisassa persoonassani aikaisemmin tunnistanut.

Mieleni valtasivat erilaiset pelot. Pelkäsin sitä, että muut ihmiset ajattelisivat minusta pahaa. Pelkäsin elämän arvaamattomuutta. Silti eniten huomasin pelkääväni sitä, että sisimmästäni katoaa minussa aina niin vahvana ollut valo, toiveikkuus.

Pienen hetken huomasin epätoivon vallanneen ajatukseni täysin, eikä toiveikkuudelle löytynyt tilaa. Tuo hetki lamaannutti minut täysin. Eihän millään enää ole mitään merkitystä, jos asiat eivät enää käänny paremmaksi. Hyvää ei enää ole edessäpäin, joten miksi jaksaisin jatkaa ja yrittää. Olin voimaton ja lyyhistyin toivottomuuden edessä.

Melko nopeasti kuitenkin, vaikka ulkoiset olosuhteet eivät vielä muuttuneet parempaan, sisälläni aina ollut valo alkoi pilkahdella. Huomasin miettiväni mielessäni että, mitä jos asiat menisivätkin noin tai näin, kannaltani paremmin päin. Huomasin luontevasti heittäytyväni sen pienen mahdollisuuden varaan, joka toikin tullessaan jotain hyvää. Huomasin uskaltavani toivoa.

Asteittain valo voimistui. Huomasin pelkojeni olevan itseni luomia, toivottomuudesta kumpuavia. Huomasin ihmisten suhtautuvan minuun lämmöllä ja myötätunnolla, hyvää toivoen. Oivalsin jotain loppuelämääni ajatellen arvokasta ja merkityksellistä.

Emme koskaan voi tietää, kuinka täällä käy, mutta toiveikkuudelle on aina sijaa. Se kannattelee, työntää eteenpäin ja puhaltaa matkaamme myötätuulta.

Toiveikkuus on se voima, joka tulevallakin kaudella ajaa minut tekemään kaikkeni onnistuakseni, saavuttaakseni unelmani. Kuka tietää, ehkä tämä on se kausi, kun palaset loksahtelevat paikoilleen. Uskon, että niin käy. Olen toiveikas. Minulla on siis kaikki, mitä tarvitaan.

—

Hopen syksyn blogisarjassa innostavat ihmiset kertovat ajatuksiaan toivosta ja toiveikkuudesta. Ole mukana työssämme: lue lisää siitä, miten juuri sinä voit auttaa.

Taitava elämän rakentaja on kiinnostunut itsetuntemuksesta, ihmistuntemuksesta ja siitä miten maailma toimii. Ensimmäinen taitavan ajattelun polku liittyy realiteettien hahmottamiseen, pyrkimyksenä nähdä ihmiset kuten he ovat, nähdä maailma kuten se on, ja pyrkimys ymmärtää miten asiat toimivat, miten päätökset syntyvät ja mitä ihmisten välisistä vuorovaikutuksista syntyy. Pyrkimys totuuden virtaan ei välttämättä ole helppoa tässä informaatiotulvan ajassa, mutta samasta syytä se on myös mahdollista.

Optimistinen ja toiveikas ajattelun pohjavire yhdistettynä realiteettien hahmottamiseen ovat hyvän elämän strategian edellytyksiä. Elämän tilaisuudet avautuvat niille, ketkä ovat valppaita ne havaitsemaan. Suhteellisuudentaju on osa taitavaa ajattelua, se on hyvän elämän edellytys. Suhteellisuudentaju on kykyä hahmottaa asioita laajemman kontekstin valossa. Suhteellisuudentaju tarkoittaa itsensä hahmottamista tilanteeseen, jopa joskus niin taitavasti, että näemme itsemme kolmantena persoonana. Kiitollisuus voi syntyä suhteellisuudentajun sivutuotteena.

Syvempi ajattelun taito on ajattelun ajattelu. Ajattelun ajattelu on hiljentymistä omille syville ajattelun prosesseille. Se on eräänlaista meditatiivista tilaa, jossa parhaimmillaan omat mentaaliset mallit, ajattelun syväprosessit ja syväohjaustekijät aukeavat asteittain. Ajattelun ajattelu on siementen istutusta, jolloin emme odota välitöntä vastetta, vaan annamme ajattelun syntyä syvemmällä mielessä ja sallimme näiden syötteiden tulla tietoisen mielen tasolle, kun aika on. Ajattelun ajattelu syntyy vasta kun kehomieli-järjestelmä rauhoittuu pois suorittamisen tilasta, pois rutiinien ohjauksesta. Aivojen neuraaliset radat aktivoituvat eri tavalla suorituksen yhteydessä kuin olemisen yhteydessä. Välttämättömät ajattelun vyöhykkeet toteutuvat joka tapauksessa ja niihin meillä on valta vaikuttaa hyvinkin merkittävästi.

Ihmisyydessä on paljon piilossa olevaa resurssia, älykkyyttä, viisautta ja voimaa. Mieli on supervoimakas ohjelma ja sitä tulisi opetella käyttämään kunnioittavasti.

***

Hopen syksyn blogisarjassa innostavat ihmiset kertovat ajatuksiaan toivosta ja toiveikkuudesta.
Ole mukana työssämme: lue lisää siitä, miten juuri sinä voit auttaa.

Mitä toivo, tai sen lähestyttävämpi pikkuserkku toiveikkuus edes on?

Ajattelen, että se on ytimeltään kykyä kuvitella itselleen parempi tulevaisuus. Vaikka juuri nyt asiat ovat kehnosti, ne voivat muuttua parempaan suuntaan.

Toivo on myös kykyä erottaa menneisyys ja tuleva toisistaan. Se, mitä meille on tapahtunut ja miten asiat ovat, ei kerro mitään siitä miten ne voisivat olla. Toisin sanoen ihminen voi nousta täysin toivottomiltakin tuntuvista tilanteista takaisin – tai ensi kertaa – valoon, vaikka menneessä olisi mitä.

Ylipäätään toivon voi määritellä valoksi, joka ei koskaan sammu.

Toivo on siis sitoutumista näkymättömään; siihen, että uskoo hyviä asioita tapahtuvan, vaikka siitä ei olisi mitään todisteita. Konkreettinen esimerkki tästä voisi olla vaikkapa uuteen ihmissuhteeseen uskaltautuminen.

Ylipäätään toiveikkuus on sidoksissa rakkauteen. Rakkaus itsessään altistaa kolhuille ja menetyksille. Pettymysten karaisema sydän voi siksi valita mieluummin tutun helvetin kuin tuntemattoman riskin – sen, että kaikki sujuisikin aivan hyvin, ja sitten siitä joutuisi joka tapauksessa luopumaan.

Mutta miten ruokkia luottamusta siellä, missä sitä ei olla totuttu odottamaan?

Ensin pitää rauhoittaa ulkoisia olosuhteita. Toivottomuuden kanssa painiva ihminen on stressaantuneessa tilassa, väsymys ja taistelu arjen puutteiden ja uhkien syventää niukkuuden kokemusta. Väsymys ja jokapäiväinen taistelu arjen puutteiden tai muiden uhkien kanssa vie voimat.

Tässä hyväntekeväisyydellä voi joskus olla käänteentekevä rooli. Pieni taloudellinen apu, pieni oikea teko oikeassa paikassa voi olla kokoaan paljon merkittävämpi toivon astinlauta.

Toivo onkin suuri sana, jolla on hyvin arkipäiväiset kasvot. Kiltti ele voi olla ratkaiseva vihje toivottomalle siitä, että maailmassa tapahtuu myös hyviä asioita, myös niille jotka lakkasivat jo uskomasta siihen.

***

Päivän päättyessä toivo on vastuukysymys. Jokainen rakentaa sitä osaltaan: toiminko maailmassa tavalla, joka vahvistaa toiveikkuutta? Käyttäydynkö tavalla, joka antaa itseäni vähäosaisemmille mahdollisuuksia rakentaa mielekästä kuvaa tulevaisuudesta?

Kollektiivisen toivon rakentamisen rinnalla kulkee jokaisen oma vastuu. Vaikka emme ole vastuussa epäoikeudenmukaisuuksista, jotka meille tapahtuivat, olemme vastuussa siitä kuinka suuren tilan annamme menneelle. Miten suhtaudun elämään ja sen mahdollisuuksiin tästä hetkestä eteenpäin?

Toivottomuus ruokkii epätoivoisia tekoja. Toivo taas on rohto, joka vie ongelmilta vaikutusvaltaa. Se on kuin satujen ihmeellinen leivän pala, jonka pimeään metsään eksyvä sankari ottaa repustaan juuri silloin, kun voimat ovat täysin lopussa.

***

Pidän terästyttöä pienen hetken kädestä, kätken sinne toivoa – niin toivon. Sitten hän on poissa.

Anna Perho – muutosvalmentaja, puhuja, kirjoittaja

—-

Hopen syksyn blogisarjassa innostavat ihmiset kertovat ajatuksiaan toivosta ja toiveikkuudesta. Ole mukana työssämme: lue lisää siitä, miten juuri sinä voit auttaa.

Pääkaupunkiseudulla asuva 15-vuotias Rosa on ollut Hopen asiakas jo pitkään.

– Äitini haki apua heiltä, kun olin 6-vuotias. Olemme saaneet paljon iloa ja apua Hopelta vuosien aikana. Viime vuonna Toivon päivän kampanjaan esittämäni toive toteutui, kun pääsimme äidin ja kaverini kanssa mökkeilemään Vierumäelle, Rosa kertoo.

Rosa harrastaa lukemista, kävelyillä käymistä ja pianonsoittoa.

– Tykkään myös leipoa ja kuunnella musiikkia. Minulla on iso suku ja perhe, ja olen lapsesta saakka viettänyt melkein kaikki loma-ajat perheen ja sukulaisten luona, Rosa kertoo.

Viime vuonna hän ei kuitenkaan voinut lähteä tapaamaan sukulaisiaan, koska koronapandemia rajoitti matkustamista kotikaupungin ulkopuolelle.

– Olin tosi allapäin. En tiennyt, mitä tekisin kesäloman aikana, Rosa huokaa.

Hopen Toivon päivän kampanjassa Rosa toivoi mahdollisuutta lähteä mökkeilemään järvenrantaan. Kun hän kuuli toteutuneesta toiveesta, tuntui kuin kesä olisi pelastettu.

– Olin niin iloinen ja innoissani! Soitin heti hyvälle kaverilleni, ja lähdimme hänen kanssaan mökille. Uimme ja soutuveneilimme joka päivä. Vietimme myös kaverini syntymäpäivää mökillä ja kokeilimme sup-lautailua, Rosa kertoo.

Mökkilomasta muodostui kesäloman kohokohta.

– Se oli koko kesäloman paras viikko ja paransi pahaa mieltäni siitä, etten päässytkään matkustamaan lomalla sukulaisten luokse, Rosa kiittää.

Rosan nimi on muutettu.

Myös tänä vuonna 4.6. vietetään Toivon päivää. Sadat 12-17-vuotiaat nuoret ovat esittäneet meille toiveitaan erityisesti harrastamiseen ja vapaa-aikaan liittyen. Olemme saaneet kuulla pieniä ja suuria, aroilla äänillä esitettyjä toiveita.

Katso esimerkkejä nuorten toiveista ja unelmista täältä ja tee oma lahjoituksesi.
Kampanja on käynnissä 21.5.-4.6.2021. Lämmin kiitos, että olet mukana!

Yksinäisyyden ja vaille jäämisen kokemukset toistuvat kokemuksissa ja kertomuksissa, joita kuulemme. ”Välillä lapsi toivoo, että hänelläkin olisi tuollainen kodin ulkopuolinen harrastus, niin kuin joillain kavereillakin on”, kertoo kyselyymme vastannut perhe. Toinen perhe toteaa, että lasta masentaa, kun harrastaminen on taloudellisten esteiden vuoksi jäänyt vain haaveeksi. 

Jokaisen perheen tilanne on omanlainen ja jokainen lapsi on oma upea yksilö. Yksi nauttii kulttuurin kiehtovasta maailmasta, toinen haluaa kanavoida energiaansa urheilun parissa. Joitain viehättää yksin tai pienryhmissä harrastaminen, osa kaipaa joukkuetta ympärilleen. Onkin rikkaus, jos läheltä löytyy mahdollisuuksia kokeilla harrastusten kirjoa ja tunnustella, mikä itselle sopii. Kokeilujen jälkeen on hienoa päästä jatkamaan mieluisan harrastuksen parissa.

Harrastamisen Suomen malli, jossa harrastaminen kytketään koulupäivän yhteyteen, on erinomainen askel kohti tasavertaisempaa mahdollisuutta harrastaa. Se myös mahdollistaa tärkeitä, erilaisia harrastuskokeiluja. Mallista hyötyvät esimerkiksi perheet, joilla ei ole voimavaroja tai varaa kuljettaa lasta harrastuksiin.  Ylipäätään koulun yhteyteen kytketty toiminta madaltaa harrastamisen aloittamisen kynnystä.

Koska kaikki harrastaminen ei kuitenkaan jatkossakaan tapahdu kouluilla, rinnalle tarvitaan polkuja muualle: seuratoimintaan, opistoihin – sinne missä jo nytkin harrastetaan. Muutoin eriarvoistuminen harrastuksissa uhkaa jopa kasvaa. Tarvitaan useita kohdennettuja toimia, jotta kaikki lapset saavat mahdollisuuden nauttia harrastamisesta ja viettää vapaa-aikaansa itselle mielekkäällä tavalla.

Kunnat voivat vaikuttaa konkreettisesti siihen, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harrastaa perheen tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Asian huomioinnilla, yhteistyöllä, suunnitelmallisuudella ja seurannalla sekä riittävillä resursseilla päästään pitkälle.

Raivataan yhdessä esteitä ja luodaan mahdollisuuksia!

Tuleva kuntapäättäjä, varmista, että kunnassasi jokainen lapsi saa harrastaa.

”Kun on tahtoa, on toivoa.”

Eveliina Hostila
toiminnanjohtaja
Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry

”Kymmenisen vuotta sitten olin hetken aikaa Hope ry:n vapaaehtoisena. Olin mukana vastaanottamassa lahjoituksia ja käymässä niitä läpi, mutta sitten jäin pois toiminnasta useammaksi vuodeksi. Muutama vuosi sitten palasin yhdistyksen toimintaan ja itsekin avunsaajaksi.

Olen totaaliyksinhuoltaja ja elänyt pitkään toimeentulotuella. Erityislapset ja masennustaustani rajoittavat työllistymisen mahdollisuuksia, joten rahat ovat olleet todella tiukassa. Jo yksien uusien kenkien ostaminen on toimeentulotuella todella iso ponnistus, mutta kun kasvavia lapsia on neljä, ovat kirpparit olleet osa elämää. Köyhyys leimaa. Lapset saattavat kertoa, että koulukaverit olivat käyneet vanhempien kanssa shoppailemassa ja kysyvät, että äiti milloin me mennään. Se on sydäntäsärkevää. Eivät he ole koskaan päässeet ostamaan mitään uutena.

Hopen apua ei ole koskaan tarvinnut peittää tai pelätä – olen ollut alusta saakka avoin saamastamme avusta. Hope on oikeasti matalan kynnyksen avunantaja, jonka avun pariin olen kannustanut muitakin tuntemiani vähävaraisia. Muiden yhdistysten kohdalla eteen voi nousta paperimuuri, mutta Hopelle ei tarvitse toimittaa tiliotteita tai Kelan papereita. Niiden hankkiminenkin voi tuntua ylivoimaiselta hädän hetkellä.

Hopen tavara-avusta on ollut äärimmäisen iso ilo meille. On ollut ihanaa päästä valitsemaan lapsille juuri niitä vaatteita ja tavaroita, joita he tarvitsevat. Rahatilanteeni on edelleen heikko, ja elämme köyhyysrajan alapuolella. Olemme tavara-avun piirissä edelleen, ja saamme myös Hopen harrastustukea erityislapseni ratsastusharrastukseen. Hänen on ollut vaikea löytää mielekästä harrastusta ja ystäviä, mutta tallilla hän viihtyy. Hopen tuki on ollut meille Luojan lahja: se, että lapsi pääsee kerran viikossa tallille hevosten seuraan, on korvaamattoman arvokasta. ”

Anne, Hope ry:n vapaaehtoinen ja avunsaaja.

Annen nimi on muutettu.

Olen saanut matkani varrella työskennellä lahjoitusten parissa, pakata perheille apukasseja, perehdyttää uusia vapaaehtoisia, valokuvata toimintaamme, vastaanottaa avunpyyntöjä ja vastata Hope Lappeenrannan someviestinnästä. Alusta lähtien on ollut mahdollista tehdä sitä, minkä koen itselleni luontevaksi ja missä minulla on eniten annettavaa. Juuri sellainen hyvätekeväisyysjärjestö Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry on: jokaisen vapaaehtoisen omalla persoonallaan ja panoksellaan auttamista, päämääränä lasten ja nuorten hyvinvointi.

Vapaaehtoiset tekevät Hopella yhteiskunnallisesti tärkeää työtä ja oman ajan ja osaamisen lahjoittamista pidetään arvokkaana ja sitä kunnioitetaan.

Hopen vapaaehtoisena toimiminen on avannut silmiä siitä, miten eriarvoisessa asemassa lapset Suomessa ovat. Lasten hyvinvointi ja auttamisesta tuleva aito ilo ovat parasta vapaaehtoistyössä. Hopen vapaaehtoisena olen ylpeä siitä, miten paljon hyvää saadaan aikaiseksi vapaaehtoisten ja lahjoittajien yhteistyöllä. Lahjoittajien luottamus on tärkeintä ja siinä Hope on onnistunut.

Nyt, lähes kolme vuotta aktiivisena vapaaehtoisena olleena olen saanut nähdä niin perheiden hädän, mutta myös ihmisten auttamishalun. On myös ollut koskettavaa kulkea yhdessä matkaa lasten elämän taipaleella.

Vapaaehtoistyössä voi kokea tekevänsä jotain oikeasti merkityksellistä ja tärkeää. Kaupanpäällisenä siitä tulee aivan mielettömän hyvä mieli! Mikäli olet epäröinyt tai arkaillut vapaaehtoistoimintaan lähtemistä, suosittelen lämpimästi tutustumaan toimintaamme ja ilmoittautumaan mukaan.

Jos sydämessäsi palaa auttamisen liekki, olet oikea ihminen vapaaehtoiseksi.

Yhdessä & yhteisesti,
Hanna-Kaisa Salmi
Hope Lappeenrannan vapaaehtoinen

Tule mukaan joukkoon, jolla on merkitystä!

Tänä ystävänpäivänä Hope etsii riveihinsä lisää vapaaehtoisia auttamaan vähävaraisia perheitä. Avuntarve on nyt suurempi kuin koskaan. Poikkeusvuosi kiristi taloudellista tilannetta monessa perheessä entisestään.

Vapaaehtoisena pääset mukaan tarjoamaan vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille kaivattua apua.  Tutustu vapaaehtoistyöhömme verkkosivuillamme ja ota paikkasi Hopen vapaaehtoisena: https://hopeyhdistys.fi/tervetuloa-vapaaehtoiseksi-hopeen/

Vähävaraisen, taloudellisessa ahdingossa elävän perheen huoli alkaa jo aikaisin syksyllä; miten lapsille tehdään tänä vuonna joulu, kun jo arjestakin selviytyminen on ollut haastavaa ja kaurapuuropäivälliset ovat aina loppukuusta tulleet liiankin tutuiksi. Lapsilisän maksupäiväkin osuu aatonaattoon, ehtiikö silloin vielä jonkun pienen paketin ostaa, vai meneekö sekin raha ruokakauppaan. Vain pienimpien silmät loistavat kiiltäviä lelukuvastoja selaillessa: ja heillä on lapsen luja usko: ”Älä äiti sure, vaikka sinulla ei olekaan rahaa, kyllä se joulupukki tuo lahjat”.

Isommat lapset tietävät jo. Heilläkin olisi haaveita ja toiveita, mutta he ymmärtävät, miten vanhempien rahat riittävät tuskin edes arkiruokaan ja laskupinoon. Kouluikäinen kantaa huolta jo perheen lemmikistäkin; riittääkö raha koiran ruokaan vai onko rakkaasta karvaisesta perheenjäsenestä pakko luopua. Hänen joulupukin kirjeessään lukeekin vain: koiralle ruokaa ja lelu.

Perheiden tarinat ovat erilaisia, silti viesteissä puhutaan  usein työttömyydestä, sairaudesta, yrityksen, työn ja kodin menettämisestä ja koko elämän särkymisestä. Yhteydenotto Hopeen on monelle se viimeinen mahdollisuus saada apua, ja apua on monen vaikea pyytää. Meillä vuoden mittaan asiakkaana olleille lähetämme joulupukin kirjeen, jonka perhe saa täyttää, ja moni vanhempi kokee jo tässä kohtaa ison helpotuksen; yksin ei tarvitse joulusta selviytyä.

Meille hopelaisille joulu on aina valtava ponnistus, mutta samalla melkoinen ihme, niin upea on auttamisen ja antamisen ketju. Ensin ovat ne tuhannet ihmiset, jotka haluavat antaa omastaan ja ostavat lahjan tuntemattomalle lapselle. Juuri sen lahjan, jota lapsi on toivonut. Kymmenien vapaaehtoisten tonttuparaati kuljettaa lahjoja liikkeistä pajalle. He antavat jotain arvokasta jokaiseen pakettiin mukaan – omaa aikaansa. Ja joulupajalla ahkerat tonttuset lukevat lasten toivekirjeitä ja sujauttavat lahjakassiin juuri toivotun lahjan – ajatuksella annetun, sydämellä mietityn.

Perheiden kiitoksissa korostuu vilpitön, ja vähän hämmentynytkin ilo siitä, että sittenkin joku tässä maailmassa välittää siitä, mitä minulle ja perheelleni tapahtuu. Kun saa tuntea välittämistä ja huolenpitoa se auttaa herättelemään toivoa ja uskoa siihen, että asiat järjestyvät. Siihen, että vaikeassakaan tilanteessa ei olekaan yksin, vaan ihan vieraatkin ihmiset välittävät ja haluavat hyvää.

Sairauksien uuvuttama suuren perheen äiti kirjoitti meille muutama päivä sitten:

”Mieheni haki tänään Hopelta kassin, jossa oli lapsille joululahjoja. Kyyneleet silmissä ja hiljaisina ihmetellen sitä tutkimme. Lapset saavat sittenkin toivomiaan lahjoja. Luulimme, että vain yksittäinen pakettitoive toteutuisi. Nyt oli jokaiselle lapselle jotain. Sanattomaksi tunnen itseni. Tämä ihana lahjakassi lohdutti ja teki olon niin kiitolliseksi. Meistä pidetään huolta. Kiitos, koko sydämestä tuleva suuri kiitos!”

Tämä kiitos kuuluu jokaiselle lahjoittajalle. Kiitos kun annoit joulun.

Kirsi Stenvall
tiiminvetäjä
Hope Tampere

Hope on koonnut kunnille suosituslistan toimista, joiden avulla jokainen kunta voi ottaa huomioon myös vähävaraisten perheiden lasten harrastusmahdollisuudet. Erityisesti korona-aikaan moni vähävaraisen perheen lapsi ja nuori on joutunut luopumaan rakkaasta harrastuksestaan.

Porissa kaupunki jakaa lapsille ja nuorille vuosittain nuorisopassit. Passin avulla jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus harrastamiseen ja uusien lajien kokeiluun. Tämä on yksi tapa varmistaa, että myös vähävaraisten perheiden nuoret pääsevät osallistumaan harrastustoimintaan.

”Ajatus nuorisopasseista syntyi kaupungin lapsi- ja nuorisopoliittisessa johtoryhmässä jo kymmenisen vuotta sitten”, kaupungin suunnittelija Mari Korhonen kertoo.

Korhosen mukaan on ollut erityisen tärkeää, että koulut ja vapaa-ajan tilat, kuten nuorisotalot, lähtivät mukaan hankkeen tukemiseen. Näin varmistettiin, että kaikki nuoret varmasti saavat passin. Passilla tavoitellaan erityisesti yläasteikäisiä nuoria, joiden liikuntaharrastusten tiedetään vähenevän merkittävästi murrosiän edetessä.

Harrastusmahdollisuuksien saavutettavuus on ollut järjestäjille tärkeää.

”On tärkeää, että kaikki edut ovat maksuttomia ja että ne ovat koko ikäluokan käytössä. Näin harrastuksen voi aloittaa kaverin kanssa. Passin saa puhelimeen, mutta myös paperisena. Sen hankkimiseksi ei siis tarvita älypuhelinta. Passiin sisältyy myös bussilippuja, jotta harrastaminen ei olisi kiinni kalliista matkoista.”

Kokkikurssille ja kuntosalille

Tällä hetkellä passeja jaetaan 11-15 -vuotiaille nuorille. Liikunnan lisäksi nuorille tarjotaan esimerkiksi rajoittamaton pääsy museoihin, elokuvalippuja ja kansalaisopiston kursseja.

”Erityisesti kokkikurssi on ollut nuorten keskuudessa hyvin suosittu. Moni haaveilee olevansa tuleva Masterchef. Suosittuja ovat olleet myös elokuva- ja kuntosalikäynnit sekä uimahallit, joihin tarjoamme 43 ilmaista käyntiä vuodessa.”

Viime lukuvuoden aikana 84 prosenttia nuorista käytti passia älypuhelinsovelluksella ja muutama kymmenen paperista passia. Kaupunki kerää lapsilta ja nuorilta vuosittain palautetta ja kehittämistoiveita, joiden avulla passin palveluita pyritään parantamaan.

Passijärjestelmän luominen on Korhosen mukaan ollut kaupungilta merkittävä ponnistus. Aluksi yrityksiä ja yhteistyökumppaneita oli houkuteltava mukaan.

”Nykyään me olemme jo tunnettu ja pidetty toimija. Se tarkoittaa, että meidän ei enää tarvitse myydä hanketta yrityksille, vaan he ottavat meihin yhteyttä ja tiedustelevat mahdollisuutta tarjota nuorille ilmaisia käyntikertoja.”

Katso täältä Hopen kokoama lista toimista, joiden avulla kunta voi taata vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastustoiminnan jatkumisen.

Lue lisää aiheesta: Porin nuorisopassit tukevat 11-15 -vuotiaiden harrastamista.

Kun on tahtoa, on toivoa.

Korona-aikana moni perhe tarvitsee aiempaa enemmän tukea, jotta lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus jatkaa rakasta harrastustaan. Taloudellisissa vaikeuksissa olevien perheiden lapset joutuvat usein luopumaan harrastuksistaan perheen taloudellisen tilanteen kiristyessä.

Hope on koonnut kunnille suosituslistan toimista, joiden avulla jokainen kunta voi ottaa huomioon myös vähävaraisten perheiden lasten harrastusmahdollisuudet.

Jotta tuki löytäisi perheet, avun tarjoajalla tulee olla yhteys paitsi perheisiin, myös liikuntamahdollisuuksia tarjoaviin seuroihin ja järjestöihin.

Jyväskylässä tiedonkulkua parantamaan on maaliskuussa palkattu määräaikainen harrastuskoordinaattori Elisa Pursiainen. ”Ajatuksena on toimijoiden yhteistyötä kehittämällä pitää huolta siitä, että lapset ja nuoret eivät syrjäytyisi pois harrastustoiminnasta”, Pursiainen kertoo.

Korona-aikana tukea tarvitaan enemmän

Harrastuskoordinaattorin keskeinen tehtävä on koota yhteen tahoja, jotka tuottavat harrastustoimintaa lapsille ja nuorille ja etsiä mahdollisuuksia tukitoiminnoille. Viimeisen kahdeksan kuukauden aikana opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustuksella rahoitettavia harrastusavustuksia on jo jaettu lähes kahdeksallekymmenelle lapselle ja nuorelle.

”Korona-aika on heikentänyt merkittävästi monen perheen taloudellista tilannetta. Lapselle on iso menetys, jos hän joutuu poikkeusaikana luopumaan harrastuksestaan. Harrastustoiminnalla on valtava merkitys lasten ja nuorten elämässä. Harrastaminen tuottaa elämään mielihyvää ja iloa ja auttaa samalla kehittämään omia taitoja. Samalla harrastus tarjoaa mahdollisuuden nähdä tärkeitä kavereita.”

Pursiaisen mukaan on tärkeää, että perheen omaa kokemusta taloudellisen tuen tarpeesta kuunnellaan. Harrastustukihankkeessa ei edellytetä toimeentulotukipäätöksiä avustettavilta perheiltä. Pursiainen haluaa tuetun ilta-aikaisen harrastustoiminnan lisäksi tuoda enemmän maksuttoman harrastamisen mahdollisuuksia esimerkiksi kouluihin.

”Sekä koulun yhteydessä tapahtuva harrastaminen että ilta-aikainen harrastaminen voivat olla yhtä tärkeitä lapsen tai nuoren hyvinvoinnin kannalta. Oma harrastus tarjoaa nuorelle mahdollisuuden tehdä asioita yhdessä ja luoda loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita. Samalla lapsi tai nuori voi tutustua itseensä ja omiin kiinnostuksen kohteisiinsa.”

Pursiainen on kertonut harrastustuen hakijoille myös muiden tahojen, kuten Hopen, tukimahdollisuuksista.

”Minusta on tärkeää, että me auttavat toimijat olemme tietoisia toisistamme, jotta voimme täydentää perheille tarjoamaamme apua ja tukea.”

Kaikki yhdelle nettisivulle

Pursiaisen työnkuva on Suomessa melko ainutlaatuinen. Jyväskylän lisäksi poikkihallinnollinen harrastuskoordinaattori toimii vain Turussa, Kirkkonummella, Lappeenrannassa ja Naantalissa.

”Jyväskylän kokoisella alueella harrastuskoordinaattoria tarvitaan pitämään harrastustoiminnan ja -tukien langat yksissä käsissä. Toiveenani on, että tulevaisuudessa vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret pääsisivät selaamaan Jyväskylän koottuja harrastus- ja tukimahdollisuuksia yhdeltä nettisivulta.”

Harrastuskoordinaattorin työstä tehtiin valtuustoaloite kesällä 2019. Lisäkannustimena palkkaukselle toimi vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten liikuntaharrastamisen tukemiseksi saatu valtionavustus.

”On ollut tärkeää, että harrastuskoordinaattorina olen saanut keskittyä perheiden auttamiseen ja harrastustoiminnan kehittämiseen. Tulevaisuudessa katsomme, miten harrastamisen kuntatason koordinointia jatketaan.”

Pursiainen on koulutukseltaan luokanopettaja, mutta opiskelee tällä hetkellä liikuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistossa. Pursiainen kertoo, että hän ei olisi itse löytänyt omaa ammattiaan ilman lapsuuden ja nuoruuden rakkaita harrastuksia.

”Olen lukioikäisestä asti ollut aktiivinen urheiluseuroissa. Löysin harrastuksen kautta oman paikkani paitsi kaveriporukassa, myös ympäröivässä yhteiskunnassa.”

Katso täältä Hopen kokoama lista toimista, joiden avulla kunta voi taata vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastustoiminnan jatkumisen.

Lue lisää aiheesta: Lappeenranta tukee harrastamista suorilla avustuksilla.

Kun on tahtoa, on toivoa.

Vähävaraisten perheiden lapsista jopa 80 prosenttia kertoo, että ei voi perheen taloudellisen tilanteen vuoksi osallistua säännöllisiin harrastuksiin kuin rajatusti. Lappeenrannan kaupunki tukee taloudellisesti haastavassa asemassa olevien lasten ja nuorten harrastustoimintaa muun muassa myöntämällä kohdennettuja harrastusavustuksia.

Nuorisotoimen koordinaattori Mona Taipale kertoo, että kaupungin avustukset ohjataan nyt suoraan kumppanuustahoille, kuten urheiluseuroille, jotka sitten jakavat tukea sitä hakeneille.

”Harrastusten järjestäjät tuntevat usein perheet ja tietävät, ketkä saattavat tarvita apua. Poikkeusaika on koetellut monia perheitä, mutta lapsen harrastuksen ei tarvitse päättyä korona-ajan vuoksi. Seuroissa huomataan heti, jos lapset tipahtavat pois harrastuksista.” 

Kaupunki myöntää nyt tukea Lappeenrannassa toimiville sopimusseuroille, -yhdistyksille ja -säätiöille sekä taiteen perusopetusta järjestäville yksiköille. Nämä tahot jakavat tukea alle 18-vuotiaille lappeenrantalaisille lapsille ja nuorille, joiden on vaikeaa aloittaa tai jatkaa harrastusta perheen tiukan talouden vuoksi.

Harrastus ehkäisee syrjäytymistä

Seuraavaksi kaupunki aikoo selvittää uuden toimintamallin vastaanottoa ja toimivuutta. Taipaleen mukaan on kiinnostavaa esimerkiksi tietää, onko jaettu avustus riittänyt taloudellisesti haastavassa asemassa olevien lasten ja nuorten tukemiseen.

Taipale on työskennellyt aikaisemmin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa.

”Minusta on tärkeää ajatella perheiden tukemista kokonaisuutena. Se, että pyrimme kunnan ja yhdistysten kanssa yhdessä tukemaan lapsen harrastuksen jatkamista, on sekä lasten että perheiden parhaaksi. Harrastustoiminta myös ehkäisee vahvasti syrjäytymistä.”

Mona Taipale arvioi, että Lappeenrannassa kaupungin ja Hopen avustustoiminnat täydentävät hyvin toisiaan. Viime keväänä hän ohjasi urheiluvarusteita tarvitsevia vähävaraisia perheitä Hope ry:n avustustoiminnan pariin.

”Olemme tässä yhteisellä asialla. Me tuemme perheitä harrastusten kausimaksujen maksamisessa, Hope taas kustantaa perheille esimerkiksi urheiluvälineitä.”

Hope ry aloitti toimintansa Lappeenrannassa kaksi vuotta sitten. Taipale on huomannut, että kohdennettu auttamistoiminta on otettu kaupungissa innostuneesti vastaan. Lahjoituksia saatiin jo ensimmäisen toimintavuoden aikana valtavasti. Moni kokee auttavansa konkreettisesti naapuriaan tuodessaan lahjoituksen Hopelle.

”Huomasin itsekin, että vaateavun, harrastusvälineiden ja pelien eteenpäin lahjoittaminen tuntui hyvältä, kun tiesin avun kohdentuvan paikallisesti.” 

Hope julkaisee lokakuussa listan toimista, joita kunnassa voidaan tehdä vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien turvaamiseksi. Pysy kuulolla!

Lue lisää aiheesta: Harrastus kannattelee myös korona-aikana.
Voit tukea vähävaraisten perheiden lasten harrastamista kanssamme lahjoittamalla sinulle sopivan summan.

Perheet voivat hakea harrastustukea Hopen paikallistoimijoilta vapaamuotoisella hakemuksella. Paikallistoimijat tekevät tukipäätökset keräysvaratilanteen mukaan. Harrastustuella autetaan alle 18-vuotiaita kouluikäisiä lapsia, joiden ainoa harrastus uhkaa loppua tai jotka ovat aloittamassa harrastamista.

Kun on tahtoa, on toivoa.

Eveliina Hostila
toiminnanjohtaja
Hope – Yhdessä ja yhteisesti ry

Hopen tämän vuoden teemana on ollut harrastaminen. Teema nousi esiin perheiden tarpeesta. Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei Suomessa vieläkään ole taloudellista mahdollisuutta harrastukseen – ei edes yhteen. Siksi Hope tukee lasten ja nuorten harrastamista tänäkin syksynä, kun perheiden talous on erityisen tiukilla.

Kohtaamamme lapset ja nuoret ovat kertoneet harrastuksen olevan paljon kaivattu latautumishetki arjessa. Harrastus on tekemistä, jossa voi onnistua, oppia ja olla juuri sellainen kuin on. Monelle nuorelle harrastus on myös kaverisuhteiden keskittymä, jossa on yhteisen tekemisen lisäksi mahdollisuus jakaa ajatuksia ja tuntemuksia.

”Hopelta saamamme tuki mahdollisti poikani harrastuskauden jatkon. Lapselle ja sitä kautta minulle se oli suuri helpotus ja pelastus. En voi koskaan kiittää tarpeeksi, enkä uskalla edes ajatella, mitkä olisi olleet vaikutukset, jos olisi käynyt toisin”, kertoo eräs vanhempi.

Meillä jokaisella on omat selviytymiskeinomme ja arjen ilot, joista ammennamme voimavaroja. Poikkeuksellisen stressaavissa tilanteissa voimavaroille on erityistä tarvetta. Juuri harrastaminen tuottaa monille lapsille ja nuorille niitä onnistumisen kokemuksia, jotka kannattelevat kohti tulevaisuutta.

Tuen, kannustuksen ja myötätunnon turvin on helpompi selvitä silloin, kun voimavarat ovat ehtyneet. Myös sillä, miten suhtaudumme toisten hätään, on suuri merkitys. Voimme vaikeissa tilanteissa luoda sanoin ja teoin hetkiä, joissa ilon ja toiveikkuuden kokemukset saavat nousta pintaan. Mieluisassa harrastuksessa siihen on säännöllisesti mahdollisuus.

Voit tukea vähävaraisten perheiden lasten harrastamista kanssamme lahjoittamalla sinulle sopivan summan.

1.-21.9.2020 käynnissä on myös Anna mahdollisuus -kampanja.

Perheet voivat hakea harrastustukea Hopen paikallistoimijoilta vapaamuotoisella hakemuksella. Paikallistoimijat tekevät tukipäätökset keräysvaratilanteen mukaan. Harrastustuella autetaan alle 18-vuotiaita kouluikäisiä lapsia, joiden ainoa harrastus uhkaa loppua tai jotka ovat aloittamassa harrastamista.

Kun on tahtoa, on toivoa.

Eveliina Hostila
toiminnanjohtaja
Hope – Yhdessä ja yhteisesti ry

Meidän jokaisen arki on ollut viime aikoina erilaista ja haastavaa. Poikkeuksellinen kevät on saanut monet meistä arvostamaan arjen menetettyjä pieniä iloja. Kaipaamme ravintolaan syömään, kuntosalille treenaamaan, huvipuistoon lasten kanssa tai lomamatkalle rakkaaseen mummolaan. Läheisten tapaamisen ja matkustamisen merkitys on korostunut, kun meitä on kehotettu pysymään kodeissamme. Monen mieltä kaihertaa suloinen ikävä tavalliseen arkeen.

Unelmoinnin avulla saattaa päästä pahan päivän yli tai ainakin puoleen väliin. Minkälaisista pienistä ja tärkeistä asioista sinä juuri nyt unelmoit? Haluaisitko tavata parasta ystävää tai isoäitiä, matkustaisitko ulkomaille, aloittaisitko uuden harrastuksen?

Hope kuuntelee ja toteuttaa joka vuosi vähävaraisten nuorten unelmia. Tämä poikkeuksellinen kevät on pakottanut meidät kaikki kohtaamaan saman tilanteen, jossa lukemattomat suomalaiset lapset ja nuoret ovat eläneet joka päivä, vuodesta toiseen. Elämällä on tiukat rajat, joiden sisään haaveiden toteuttaminen ei mahdu.

Monelle nuorelle viikonloppu mummolassa tai päivä huvipuistossa ei ole mahdollinen siksi, että perheen rahat eivät riitä pääsymaksuihin tai junalippuihin. Nuoren polkupyöräretki ystävän kanssa ei onnistu, sillä perheen varat riittävät vain ruokaan, eivät polkupyörään. Kun poikkeustilanne jatkuu perheessä vuodesta toiseen, pienetkin unelmat voivat jäävät toteutumatta.

Tämä kevät on ollut monelle vähävaraiselle perheelle erityisen raskas. Monen lapsen ja nuoren vapaa-ajan unelmat eivät tule toteutumaan ilman lahjoituksia.

Myös tänä vuonna 4.6. vietetään Toivon päivää. Sadat 12-17 -vuotiaat nuoret ovat esittäneet meille jälleen toiveitaan, tänä vuonna erityisesti harrastamiseen ja vapaa-aikaan liittyen. Olemme saaneet kuulla pieniä ja suuria, aroilla äänillä esitettyjä toiveita. Ne on lausuttu meille luottaen, että juuri nyt nuoren toive tulisi erityisellä lempeydellä kuulluksi.

Toteutunut toive kannattelee. Kuunnellaan nuorten toiveita tänä keväänä lempeydellä ja ymmärryksellä. Olemmehan me kaikki nyt joutuneet kokemaan sen, miltä tuntuu, kun menetämme mahdollisuudet matkustaa rakkaidemme luokse ja nauttia vapaa-ajan harrastuksista. Yhteinen kokemus poikkeusoloista voi muuttua ymmärrykseksi ja välittämiseksi:

Toteutetaan tänä keväänä yhdessä nuorten vapaa-ajan unelmat.

Kun on tahtoa, on toivoa.

Eveliina Hostila
toiminnanjohtaja

Petra Turunen
tiiminvetäjä

Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry

Katso esimerkkejä nuorten toiveista ja unelmista täältä ja tee oma lahjoituksesi. Kampanja on käynnissä 21.5.-4.6.2020. Lämmin kiitos, että olet mukana!

Toteutamme nuorten haaveita tänä vuonna pääkaupunkiseudulla, Hämeenlinnassa, Lahdessa, Kokkolassa, Kuopiossa, Oulussa, Seinäjoella, Tampereella ja Vaasassa. 12-17 -vuotiaiden nuorten vanhemmat ovat hakeneet tukea ja jakaneet nuortensa unelmat Hope ry:n paikallistoimijoille vapailla hakemuksilla.

Lue lisää Toivon päivän kampanjasta: www.hopeyhdistys.fi/toivonpaiva

Ruoka-apu on Hopelle tässä mittakaavassa uutta toimintaa, joka on aloitettu yritysten ja yksityisten ihmisten lahjoitusten turvin. Nyt ruokakassit ja lahjakortit kulkevat sujuvasti taloudellisesti tiukilla oleville lapsiperheille.

Ruoka-apua on annettu kriisin aikana jo 3100 perheelle, noin 250 000 euron arvosta.

Hopen vapaaehtoiset Päivi Ylilehto Oulusta ja Anni Pirnetkoski Lappeenrannasta kertovat, miten Hopen vapaaehtoiset polkaisivat ruoka-avun käyntiin, ja miltä arki näyttää heidän alueidensa lapsiperheissä.

*

Miten Hopen ruoka-apu saatiin käyntiin näin nopeasti?

Päivi: ”Ruoka-avun välittäminen lähti käyntiin nopeasti kriisin alettua. Avun tarjoajia löytyi onneksi valtakunnallisesti, kun yritykset ja yksityiset ihmiset ottivat meihin yhteyttä ja halusivat tehdä lahjoituksia. Tiesimme, että perheillä on iso tarve avulle, mutta aluksi jännitti, saammeko apua järjestettyä. Oli helpottavaa, kun yhteistyökumppaneita löytyi ja voimme auttaa. On hienoa nähdä, että ihmisillä ja yrityksillä on halua auttaa, vaikka on näin poikkeukselliset ajat.”

Anni: ”Kun koulut menivät kiinni, monille perheille tuli lähes paniikki siitä, miten he pärjäävät. Tiesimme, että emme voi auttaa vaatteiden ja tavaroiden muodossa, ja se tuntui itsestäkin pahalta. Ruoka-avun alettua oli hienoa huomata, että pystymme toimimaan aika nopeasti kriisissä ja auttamaan, kun työttömyyskorvaukset ja muut tuet saattavat olla myöhässä.”

*

Minkälaisia yhteydenottoja teille tulee perheiltä?

Anni: ”Yhteydenottoja tulee meille entuudestaan tutuilta perheiltä, joissa esimerkiksi vanhemmat ovat työttöminä ja avun tarve on entistä suurempi. Uusia yhteydenottoja on tullut perheiltä, joissa vanhemmat ovat esimerkiksi ravintola-alalla, ja lomautukset ovat tulleet päälle. Ruokaa ja rahaa kuluu perheissä enemmän, kun lapset ovat kotona. Edullisten vaatteiden ja tavaroiden hankkiminen on vaikeaa, kun esimerkiksi kirpputorit ovat kiinni.”

Päivi: ”Monilla perheillä on nyt tosi tiukkaa. Ruokakassi tai lahjakortti helpottaa arkea. Kun saa ruoka-apua, niin perheellä on ehkä mahdollisuus käyttää rahaa muihin pakollisiin hankintoihin.”

*

Miten ruoka-apu käytännössä toimii ja menee perheille?

Päivi: ”Hopen paikallistoimijat toimivat linkkeinä lahjoittajien ja apua tarvitsevien lapsiperheiden välillä. Käytännössä apu kulkee perheisiin monin tavoin, esimerkiksi lahjakortteina ja ruokakasseina. Koronakriisin alettua teimme Oulussa kyselyn meille tutuille perheille ja selvitimme, ketkä tarvitsevat ruoka-apua. Ne jotka ilmoittivat avun tarpeesta, ovat sitä saaneet. Joillekin olemme pystyneet toimittamaan jo useamman ruokakassin.

Tähän mennessä olemme Oulussa auttaneet lähes 350 perhettä, eli yli puolta meidän asiakkaista. Oulussa ruoka-apua perheille vie ruokakassipalvelu Venner, joka toimittaa ruokakassin suoraan perheen ovelle. Ylijäämäruokaa voi hakea myös muutamista K-kaupoista. Lahjoituksia ovat tehneet monet yritykset, kuten Kesko ja Atria. Meidän vapaaehtoisten työ on nyt vähän erilaista kuin ennen. Myös sähköposteja lähettämällä voi tehdä jotain tosi konkreettista ja auttaa.”

*

Millaisia terveisiä lähetätte heille, jotka haluaisivat auttaa?

Anni: ”Jos itsellä on yhtään ylimääräistä rahaa, niin nyt kannattaa tehdä lahjoitus. Meille on tullut jonkin verran yhteydenottoja vapaaehtoiseksi haluavilta, mutta toistaiseksi emme voi ottaa toimintaan mukaan uusia ihmisiä poikkeustilanteen takia. Käsittelemme hakemukset heti, kun tilanne sen sallii.”

Päivi: ”Tällä hetkellä rahalahjoitukset ovat meille tärkeitä, kun emme voi ottaa tavaraa vastaan. Lahjoituksen voi kohdentaa oman alueen yhdistykselle, ja meille voi laittaa viestiä, jos haluaa vielä tarkentaa, mihin rahat tulee käyttää. Kun tavaralahjoitustoiminta taas alkaa, niin kaikelle tavaralle on erittäin suuri tarve.

Rahalahjoituksilla ostamme muun muassa kesävaatteita ja -leluja, lenkkareita ja hygieniatuotteita sekä tuemme lasten harrastuksia. On tärkeää, että voimme joskus tarjota myös uusia tavaroita perheille. Jos esimerkiksi teinillä on poikkeuksellisen iso jalka, voi olla vaikeaa löytää käytettyjä kenkiä. Myös ensimmäinen uusi takki voi olla lapselle erittäin merkityksellinen.”

*

Voit tehdä lahjoituksen Hopen kautta täällä.
Kiitos, että olet mukana!