Selvitämme parhaillaan toimivimpia tapoja saada ruoka-apu perille suoraan perheisiin turvallisesti, ilman tarvetta noutopisteisiin tai jonottamiseen.
Tavaralahjoitusten vastaanotto on suljettu 13.4. saakka viranomaissuositusten mukaisesti. Tavaran vastaanotto- ja lajittelytyö tehdään meillä vapaaehtoistyönä, emmekä halua vaarantaa vapaaehtoistemme terveyttä tai mahdollistaa viruksen leviämistä.
Samalla varaudumme jo siihen, että perheiden tuen tarve kuluvan vuoden mittaan tulee olemaan aikaisempaa suurempi. Jo nyt tiedetään, että epidemia tulee heikentämään lukemattomien perheiden toimeentuloa.
Kun arjen rytmi palaa normaaliksi, entistä useampi perhe tulee tarvitsemaan tukea esimerkiksi lasten ja nuorten harrastusten turvaamiseen. Siksi kohdennetut lahjoitukset lasten ja nuorten harrastamiseen vähävaraisissa tai kriisin kokeneissa perheissä ovat arvokkaita jo nyt, vaikka harrastuspaikat ovat tilapäisesti kiinni.
Arki kantaa. Tuttu harrastus on lapselle merkki turvasta ja jatkuvuudesta. Vuonna 2019 Hope ry tuki lahjoitusvarojen turvin yli 2000 lapsen tai nuoren harrastamista.
Kiitos, että olet mukana tukemassa työtämme.
Eveliina Hostila
toiminnanjohtaja
Hope – Yhdessä ja yhteisesti ry
Kun lapsiperheissä koetaan vähävaraisuutta, jopa köyhyyttä, se aiheuttaa lapselle häpeää, surua ja ulkopuolisuutta. Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia osallistua yhteiseen tekemiseen tai harrastaa kavereiden kanssa.
Tilanne, jossa lapsi on vailla tasavertaisia mahdollisuuksia suhteessa muihin lapsiin, vaikuttaa kokonaisvaltaisesti lapsen hyvinvointiin, oppimiseen ja mahdollisuuteen ajatella asioista positiivisesti ja toiveikkaasti. Kokemuksesta voi tulla lapselle hyvin kipeä ja se voi vaikuttaa haitallisesti hänen kehitykseensä, muokata ajatusmaailmaansa ja kokemusta itsestään pitkälle aikuisuuteen saakka.
Harrastus on muutakin, kuin olla pelikentän kirkkain tähti tai luottopakki. Se voi olla taiteellinen lahja ja vapaus ilmaista itseään itselleen ominaisimmalla tavalla. Se on vapaus luoda uutta ja purkaa sekä käsitellä tunteita. Se on mahdollisuus kasata kokemusten palikkatornia. Löytää omat vahvuudet ja harjoitella elämää varten. Ikioma harrastus kantaa yli pahan päivän ja opettaa uskomaan hyvään huomiseen.
Oma harrastus. Mahdollisuus harrastaa. Harrastustakuu. Mitä nämä sanat merkitsevät lapselle tai nuorelle?
Ne sanat merkitsevät meidän aikuisten lupausta mahdollistaa jokaiselle lapselle yksi oma harrastus. Ne sanat merkitsevät sitä, että yksikään lapsi tai nuori ei jäisi ilman tätä yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuudentunnetta. Ne sanat tarkoittavat sitä, ettei yksikään lapsi tai nuori katsoisi kentän reunalla, kun toinen kulkee kohti kaveriporukkaa kädet ylhäällä ja silmät innostuksesta suurina.
Tehdään puhumisen sijaan. Tarjotaan jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus ystävyyteen, turvallisiin ja pysyviin ihmissuhteisiin, yhteisöllisyyteen ja hyvään arkeen.
Ole sinä tänään jonkun lapsen huomisen mahdollistaja. Annan Hopen kautta lahjaksi harrastus.
Petra Turunen
Kirjoittaja on Mikkelin vapaaehtoinen & tiiminvetäjä.
Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry:n suosittu joulukeräys keskittyy tänä vuonna lasten ja nuorten harrastusten tukemiseen vähävaraisissa tai kriisin kokeneissa perheissä. Lasten ja nuorten harrastuksia voi tukea tekemällä kohdennetun rahalahjoituksen verkkosivuilla. Yhdistyksen tavoitteena on jakaa harrastustukea 1700 lapselle vuonna 2020.
Jotta meillä on mahdollisuus voida hyvin, täytyy perustarpeemme olla tyydytettyjä. Meillä tulee olla paikka, jossa asua, riittävästi ravintoa, vaatteet (ja usein paksut täällä Suomessa), jotta pysymme lämpimänä. Lisäksi elämällä pitää olla suunta ja tarkoitus, jotta kaikki olisi mielekästä. Emme myöskään pärjää yksin, vaan tarvitsemme muita, jotka voivat jakaa asioita kanssamme ja jotka välittävät meistä. Lähtökohtaisesti meillä kaikilla on nämä samat tarpeet. On hyvin monesta asiasta kiinni, täyttyvätkö tarpeemme ja olemmeko elämäämme tyytyväisiä. Yleensä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Toisinaan väitetään, että ihminen on oman onnensa seppä. Näin tuntuvat uskovan juuri julkaistun tutkimuksen (kts. lähde alla) mukaan osa kaikista rikkaimmista suomalaisista. Heidän (onneksi harvojen) mielestään köyhät ovat itse omalla laiskuudellaan syypäinä tilanteeseensa. Tässä arviossa saattaa unohtua se, mistä lähtökohdista ko. ihmiset ovat itse ponnistaneet menestyneeseen elämäänsä. Aina se ei ole ollut ryysyistä rikkauksiin, amerikkalaista unelmaa, vaan heillä on saattanut olla niin taloudellista kuin henkistäkin tukea yllin kyllin tarjolla elämässään.
Koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että me eri elämäntilanteissa olevat ymmärrämme toisiamme tai ainakin haluamme ymmärtää, ja pysähdymme hetkeksi kuuntelemaan toisiamme. Huono-osaisuudellekin saattaa löytyä muita selityksiä kuin laiskuus tai muu ”oma syy”. Totuus on se, että me kaikki tarvitsemme toisiamme. Se tulee esille tilanteessa, jossa olemme avun tarpeessa. Ahdingossa tulee näkyviin, miten tärkeitä ovat ihmiset ja rakenteet, jotka auttavat hädän hetkellä. Ja kun apua on itse saanut, se kannattaa muistaa. Joskus voi tulla hetki, jolloin voi itse ”maksaa takaisin”, olla itse avuksi muille tavalla tai toisella.
Kiitos Hope työstä, jota teette!
Pekka Puukko
toiminnanjohtaja
OmaKamu ry
Lähde:
Anu Kantola ja Hanna Kuusela: Huipputuloiset – Suomen rikkain promille, Kustannusyhtiö Vastapaino 2019
Digitaalisen yhdenvertaisuuden uusimman tutkimuksemme mukaan yhteiskunnan digitalisoituminen on aiheuttanut yksinäisyyden tunnetta joka kolmannelle 15–24-vuotiaalle. Nuorten osuus on huomattava, sillä koko väestöstä digitaalista yksinäisyyttä on kokenut vain noin joka kuudes.
KAIKILLA ON OIKEUS HYVÄÄN ARKEEN
Yhteydenpidon välineet ja toimivat nettiyhteydet helpottavat jokapäiväistä yhteydenpitoa, tiedon saamista ja asiointia, ja ne luovat myös turvaa. Kuinka hyvin arvioisit itse tai vaikka lastesi pärjäävän, jos olisi tultava kokonainen viikko toimeen ilman omaa puhelinta ja nettiä?
Hope tekee tärkeää työtä tasa-arvoisemman arjen toteuttamiseksi. DNA haluaa osaltaan mahdollistaa tätä työtä lahjoittamalla älypuhelimia, jotta Hope lahjoittaa ne edelleen niitä tarvitseville. Laitteet löytävät perille Hopen vapaaehtoisten kautta. Haluamme DNA:lla pitää huolta ihmisistä digitaalisessa maailmassa, joka ei aina ole kaikille tasa-arvoinen, kuten Hopen saamat Toivon päivän toiveet osoittavat.
Jokainen voi joskus tarvita apua. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että yhteiskunnassa on hyväntekijöitä, vapaaehtoisia ja muita auttajia. He auttavat, kun kriisi iskee päälle tai pitkään jatkaneet vaikeudet uuvuttavat.
Huomaako kukaan tänäänkään, kun minun on aina mentävä kotiin silloin, kun muut jatkavat yhdessä?
Hidastettava kulkua, jättäydyttävä pois. Käärittävä oma unelma taskuun odottamaan. Ainaista huomista.
Unelma on oma yksityinen kupla, jonka voi tehdä todeksi rohkeus. Rohkeus sanoa se lapsen lailla ääneen ja tulla tasavertaiseksi toiveensa kanssa. Omassa unelmakuplassa voi olla ihan yksin tai yhdessä toisen kanssa. Se voi olla pieni tai suuri. Arkinen tai maailmoja syleilevä. Se voi olla unelma parhaasta ystävästä tai että kouluun ei pelottaisi mennä. Että tänään olisi pelissä mukana eikä vain kentän laidalla. Ettei hiekka narskuisi hampaissa vaan nappiksen alla. Kyynel olisikin otsalta putoava hikipisara. Tänään.
Tärkeintä on uskaltaa unelmoida ja uskaltaa toivoa, että joku puhaltaa tuulta sen kuplan alle. Auttaa kuplaa nousemaan ja lähtemään lentoon. Pitää sitä ilmassa silloinkin, kun ei itse jaksa. Tärkeintä olisi, että se saisi leijailla kevyenä ja sopivan hetken tullen tulla kuulluksi ja nähdyksi, tulla todeksi. Sellaisena kuin sinä sen meille haluat kertoa.
Kenenkään unelmien kuplan ei tulisi antaa pudota maahan vailla mahdollisuutta. Sen ei saisi antaa särkyä asvalttiin, vaan meidän tulisi yhdessä sitä kannatella. Me kyllä näemme, jos katsomme ja me kuulemme, jos kuuntelemme.
Annetaan yhdessä ilmassa leijuville kuplille mahdollisuus ja tehdään nuorten unelmista totta.
Turun Hope löytyy teollisuusalueelta Itäharjulta, leipomon aidan takaa, joten meillä on aina pullantuoksua. Tervetuloa! Näin iloisesti toivottavat Hope Turun tiimi toimipisteelleen ja jatkavat itse toiminnastaan kertomista:
Toiminta alkoi yhdeksän vuotta sitten. Turussa Voimakadulla ahkeroi arkisin vapaaehtoisia, työllistettyjä, kuntoutujia sekä TET:iläisiä. Vapaaehtoisia on 25, arkisin paikalla 5-9. Hiljakkoin saimme lisää tilaa, mutta äkkiäkös se täyttyi taas tavarasta. Lahjoituksia tulee todella runsaasti ja avun tarvitsijoita on myös aina vain enemmän. Viime vuonna perheitä oli 500 ja lapsia 1200. Tänä vuonna on käynyt perheitä 283 ja lapsia perheissä 640. Yhdessä yritämme toteuttaa sitä ajatusta, että vähävaraisenkin perheen lapsella on oltava kivat vaatteet ja jotain tekemistä kesälomalla.
Turun Hopessa on hyvä olla töissä, äänet välillä nousee, mutta kaikella rakkaudella asiat aina selviää.
Tiiminvetäjänä on toiminut Arja jo viiden vuoden ajan. Arjan ansiosta yhteistyö yrityksiin, lahjoittajiin, erilaisten tempausten järjestäjiin ja myös asiakkaisiin toimii. Ritva aloitti viime syksynä toisena tiiminvetäjänä ja Arjan oikeana kätenä.
Asiakkailta saatu kiitos on paras palkkamme ja tuntuu todella hyvältä, kun voi olla avuksi, kun toisella menee huonosti.
Erilaiset kampanjat värittävät vuoden kulkua. Joululahjat tietenkin, sitten hiihtolomalle tapahtumalippuja, leffalippuja, onpa meillä ollut pääsiäismuna- ja vappupallo -kampanjatkin. On valittu saattajia jalkapallomatsiin, yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa. Kesäksi uimalippuja, lippuja HopLopiin ja Mehukattimaahan, jalkapallo- ja jääkiekko -lippuja, kampaajakäyntejä, laivareissuja, mökkimatkoja, yritysesittelyihin osallistumista, hyväntekeväisyyshuutokauppaa ja syksyllä tietysti reppukampanja. .
Turussa voi Hopen asiakas hakea kouluista ylijäänyttä ruokaa omiin astioihinsa. Tämä on kaikkien mielestä erinomainen avun muoto.
Parhaillaan on menossa polkupyöräkampanja: saamme lahjoituksina käytettyjä polkupyöriä ja kypäriä ja voi sitä riemua, kun lapsi saa oman polkupyörän! On upeaa nähdä lapsen ilo ihan livenä.
Sokerina pohjalla ovat viime vuonna järjestetyt reissut Linnanmäelle ja Särkänniemeen. Näistä asiakkaat ovat useaan otteeseen muistaneet kiitellä.
Tänä vuonna erityisesti harrastustukien määrä on noussut rajusti. Harrastustuen saaminen on monessa lapsiperheessä ollut kullanarvoista.
Joten:
Meil Turuus o kaikki hyvi. Meilo lahjottajii, meilo asiakkait, meilo vapaaehtosii ja meilo tiimivetäjii. Mitä muuta sitä Hope oikee tarttis? Tavarii? Ommeil niitäkii.
Numeroit? ommeil niitäkii, asiakkai ol viime vua 500 ja lapsii 1200, tänä vua o käyny jo asiakkai 300 ja lapsiiki 500, ainaski. Lahjoittajii o runsaasti ja kaikenlaist hääräämist kans.
Hopen pääkaupunkiseudun toimipiste käynnistyi jo vuonna 2009. Toiminta ja asiakasmäärät ovat tietysti 10 vuodessa kasvaneet merkittävästi ja nykyisessä Pitäjänmäen valoisassa, avarassa ja hyvin organisoidussa n. 300m2 tilassa perheiden on helppo asioida muun muassa erillisten urheilu- ja astiahuoneiden ansiosta.
Toiminnassa on aktiivisesti mukana viikottain kymmenkunta vapaaehtoista, torstai-illan iltatiimi (5-10 hlöä) sekä kuljetuksia hoitava muutama vapaaehtoinen. Näiden lisäksi osa osallistuu toimintaan esim. olemalla mukana tapahtumissa tai kuljettamalla lahjoituksia omalta asuinalueeltaan. Pääkaupunkiseudulla perheet asioivat ajanvarauksella käyntivälin ollessa 5kk, ja saavat valita rajoitetun määrän tavaraa perheensä tarpeisiin.
Lahjoitusmäärät ovat runsaita, vaikka valitettavan paljon lahjotusten joukossa on myös käyttöön kelpaamatonta tavaraa. Yritykset tarjoavat Hopen toimintaan mukaan ilahduttavan paljon erilaisia palveluitaan (esim. pakuovelle.com – pakettiauton vuokraus tarpeen mukaan), henkilökunnan työaikaa vapaaehtoistyöhön toimipisteessämme tai kampanjoita muun muassa joulukeräysten tiimoilta.
Pääkaupunkiseudun toimipisteellä Heli Nyholm vastaa tiimin ulkoisista asioista (yhteistyötahot, viestintä ja edustaminen paikallisella tasolla) ja hän on ollut mukana vuodesta 2017. Heli on iloinen ja reipas 36-vuotias, pienen Veeti-pojan äiti. Eeva Jäntin, joka on tullut mukaan toimintaan v 2014, vastuualueeseen kuuluu taas tiimin sisäiset asiat (vapaaehtoisten hyvinvointi, harjoittelijoiden sopimukset yms) sekä harrastusasiat. Eeva on kolmen koululaisen äiti ja hoitaa tehtävät taidolla ja suurella sydämellä.
”Vaikka päivät ovat välillä kiireisiä ja haastavia, iloa ja jaksamista tuovat upea vapaaehtoisporukka, meidän tehotiimi, sekä mieleenpainuvat asiakaskohtaamiset”, kiteyttävät Eeve ja Heli pääkaupunkiseudun toiminnan tehokkuuden.
Vuonna 2018 avustettuja perheitä oli 2505, lapsia 6012 ja harrastustukea jaettiin hieman yli 500 lapselle ja nuorelle,
”Tärkeitä hetkiä, kauneimpia muistoja ovat hetket, jolloin perheiden toiveet toteutuvat – niin ne suuret kuin pienetkin <3 Viime vuoden hauskin ja mieleenpainuvin muisto on toimipisteemme pihassa vieraillut hodarifillari” mainitsevat Eeva ja Heli vielä loppuun.
Joensuussa toiminta on käynnistynyt vuonna 2011 ja uusiin avariin ja valoisiin tiloihin päästiin muuttamaan aivan vastikään – vuoden 2018 lopussa. 80 neliön tiloissa perheet saavat kerätä avustukset itse.
Joensuun Hopen toiminnassa on vapaaehtoisia mukana kaikkiaan 20, joista puolet on enemmän aktiivisia. Joensuun tiimissä on mukana erilaisia ihmisiä – työssäkäyviä, opiskelijoita, eläkeläisiä – joilla kaikilla on yhteinen tavoite auttaa vahävaraisia pohjoiskarjalaisia lapsiperheitä.
“Lahjoituksia otetaan vastaan kaksi kertaa kuukaudessa ja perheitä tavataan varastolla kerran viikossa. Perheitä avustetaan vaatteilla, kengillä, leluilla/peleillä, harrastustarvikkeilla ja kodintarvikkeilla. Lisäksi meiltä voi hakea harrastustukea. Lahjoitusvaroilla hankitaan elämyslippuja ja lahjakortteja” kertovat tiiminvetäjät Sanna Saastamoinen ja Tiina Saarelainen.
Sanna on ollut mukana toiminnassa 2,5 vuotta joista 2 vuotta tiiminvetäjänä. Tiina on ollut mukana toiminnassa 4,5 vuotta ja hän aloitti tiiminvetäjänä syksyllä 2018. Työtehtäviä on jaettu ja Sannan vastuulla onkin sähköposti ja toiminnan organisointi ja Tiina vastaa taas juoksevista asioista.
“Hopen toiminta on vienyt molemmat mukaansa kokonaan ja toiminnasta on tullut tärkeä ja rakas harrastus, jota kautta on tutustuttu uusiin ihmisiin ja saatu jopa ystäviä. Hopen arvot ovat lähellä molempien sydäntä ja lasten nauru ja ilo palkitsee ja antaa voimia jatkaa vapaaehtoistyötä” kertoo Tiina.
Sanna nostaa esiin yhden tärkeimmän kampanjan ja sen merkityksen toimintaan “Joulukampanja on vuosi vuodelta kasvanut esim. yritysten tullessa mukaan ja tämä kampanja on vuoden kohokohta mikä työllistää meitä vapaaehtoisia todella paljon. Kampanja on todella tärkeä asiakasperheillemme ja joulukampanjasta ollaan saatu paljon kiitosta.”
Joensuussakin asiakasmäärät on kasvussa ja v. 2018 on avustettu 255 perhettä joissa 649 lasta – ja tänä vuonna avustettu jo 86 perhettä joissa 220 lasta.
Hope Mikkeli ponnisti toimintansa käyntiin vuonna 2013 historiallisissa Karjaportin tiloissa tiimivetäjä Petra Turusen sekä poikansa vaatekaapin turvin. Mikkeliläiset ottivat Hopen avosylin vastaan ja toimintamme onkin kasvanut maltillisesti vuosi vuodelta. Kumppanina tällä kasvun matkalla on ollut koko ajan Mikkelin kaupunki. Muuttoja meidän matkaamme mahtuu monia ja kokemuksia kasapäin. Tätä nykyä toimme tyytyväisinä meille täydellisissä tiloissa Launialassa, osoitteessa Poronkatu 6, hyvien kulkuyhteyksien päässä vain muutama kilometri keskustasta.
Toimitilamme mahdollistaa monenlaista yhteistyötä, jota teemmekin mielellämme niin paikallisten toimijoiden kuin vierailevien tähtienkin kanssa. Vähän Rokimpi Rekry oli vain yksi loistava esimerkki innovaatiosta vapaaehtoistyössä. Lapsiperheverkostossa toimimme aktiivisesti ja näin edistämme kuntamme lapsiperheiden mahdollisuuksia tasavertaiseen ja hyvään arkeen.
Vapaaehtoisia meillä on pieni mutta pippurinen porukka. Alusta saakka toiminnassa mukana olleita muutama, ja vuosien varrella olemme iloksemme saaneet monipuolisia ja sitoutuneita vapaaehtoisia tiimiimme mukaan uutta toimintaa ideoimaan. Tiiminvetäjä Petra on ollut mukana alusta saakka ja luotsaa tiimiään avoimella asenteella ja kannustaa rohkeuteen sekä aktiivisuuteen toiminnan kehittämisessä. Tärkeintä on, että jokainen näkyy ja kuuluu. Vapaaehtoistoimintamme rakentuu pitkälti kokeilukulttuurin kautta. Jokaisella on mahdollisuus tuoda virkistävät uudistukset toisten tietoon ja kannustamme toisistamme luovuuden esiin. Vapaaehtoisia toivomme toimintaamme koko ajan lisää meidän noin 15 eri tasolla aktiivisen vapaaehtoisen lisäksi. Pyrimme pitämään toimintamme raikkaana, ja pidämme yhteisesti huolta siitä, että jokaisella on hyvä olla ja sen lisäksi vielä hauskaakin.
Perustoimintamme käsittää lahjoitusten vastaanoton, lajittelun sekä asiakaspäivystysten pitämisen perheille. Tähän toimintaan osallistuvat kaikki vapaaehtoisemme mahdollisuuksiensa mukaan. Toimintamme yksi muoto on talkootyö, jolloin saamme viettää aikaa toistemme seurassa samalla tärkeää työtä tehden. Panostamme myös siihen, että lapsilla olisi mahdollista harrastaa sekä saada elämyksiä joskus hyvinkin raskaaseen arkeen. Hope Mikkeli on myös saanut isännöitäväkseen mökin lähiseudulta, josta pidetään huolta vapaaehtoisten ja muiden innokkaiden talkoolaisten kanssa. Mökillä aikaa on viettänyt jo muutama sata asiakasta niin kesällä kuin talvellakin.
Voimme toimia mikkeliläisten lahjoittajien turvin hyvällä tasolla. Asiakkaita meillä on vuositasolla kolmisensataa perhettä ja reilu 600 lasta. Tarve avustuksille on valtava. Huutavaa pulaa vaatteista ja leluista jaamme aktiivisesti Facebookissa, ja huutoomme vastataan yleensä pian. Saamme kuntalaisia mukaan kertaluonteiseen vapaaehtoistyöhän, kun kutsumme heitä toisinaan kanssamme lahjoituksia hyllyttämään. Samoin joulun rakentamiseen haastamme kuntalaisia aktiivisesti mukaan.
Osallisuus ja osallistuminen konkreettisesti tuo toimintamme lähemmäksi ja lämpimän tunteen sydämen sopukkaan. Välittäminen ja vapaaehtoistyö kuuluvat kaikille ja kaikkialle.
Tuon ensimmäisen kerran jälkeen olemme käyneet porukalla säännöllisesti vähintään kolme kertaa vuodessaauttamassa varastolla. Työ itsessään on helppoa ja kädenjälki näkyy samantien. Samalla tulee juteltua muiden vapaaehtoisten ja omien työkavereidenkin kanssa ihan eri tavalla kuin yleensä. Tulee mietittyä Hopen asiakkaiden elämää. Teemme pussukoista löytöjä ja olemme iloisia, että joku teinipoika saa tästä täydelliset Niken tennarit, pikkuprinsessa ihanan kesämekon, äiti uuden toppatakin ja isä merkkifarkut. Välillä järkytymme tavaroiden huonosta laadusta, miten joku kehtaa laittaa rikkinäisiä, likaisia ja käyttökelvottomia tavaroita kiertoon?
Tallink Siljan ja Hopen yhteistyö alkoi vuonna 2017, kun halusimme antaa 100-vuotiaalle Suomelle lahjaksi 50 000 euroa lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen Hopen kautta. Yhteistyö on jatkunut ja olemme rahalahjoitusten lisäksi järjestäneet henkilökunnallemme vaate- ja tavarakeräyksiä, viettäneet vastuullisuusiltapäiviä Hopen varastolla, keränneet joululahjoja ja järjestäneet vähävaraisille perheille irtiottoja arjesta risteilyjen muodossa.
Yhteistyö on ollut erittäin monitasoista ja monipuolista. Meillä on alusta asti ollut tavoitteena ilahduttaa ja auttaa useita lapsiperheitä, vaikka sitten pienemmälläkin panoksella. Joku on saanut leffaelämyksen toinen uimalippuja, kolmas on päässyt risteilylle ja neljäs toiveidensa joululahjan. Kaikki on tehty ja suunniteltu sujuvasti yhteistyössä Hopen kanssa.
Vuoden 2018 aikana meidän varoilla tuettiin noin 750 lasta ja nuorta ympäri Suomea.
Jokaisella on erilainen tausta ja tarina. Olemme kuulleet muutamien perheiden tarinoita, ja joka kerta kyyneleet on noussut silmiin. Siksi tuntuu entistä paremmalta, että saamme auttaa niin yrityksenä kuin työntekijöinäkin. Olemme myös aktivoineet yhteistyökumppaneitamme ja risteilymatkustajiamme auttamaan. Vapaaehtoisista on huutava pula. Jos tätä kautta saamme edes kourallisen uusia, on tehtävämme onnistunut.
Se jätesäkkihuone, se ei enää ole niin täynnä. Pussi kerrallaan sitä on tyhjennetty. Meidän porukka on setvinyt kymmeniä ja kymmeniä pusseja. Lisää pusseja tulee kuitenkin joka päivä. Apua tarvitaan jatkuvasti.
Kuvassa on Tarun (vas.) kanssa vapaaehtoinen Katri Oksa.
Hopen toi Poriin marraskuussa 2015 tiiminvetäjä Susanna Suominen. Ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa tyhjää toimitilaa oli katsomassa myös Taru Karppinen, joka aloittikin toisena tiiminvetäjänä 2017. Tiiminvetäjän vastuualueet on tänä päivänä hyvin jaettu.
Porissa toimitaan pienellä, mutta hyvin toimivalla tiimillä. Tiimiin kuuluu seitsemän henkilöä, joilla jokaisella on vastuualue toimitiloissa. Asiakasmäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta ja viime vuonna apua sai 143 perhettä, joissa lapsia/ nuoria 328. Tänä vuonna apua on saanut 32 perhettä, joissa 69 lasta/ nuorta. Porissa autetaan 0-17 vuotiaita vaate-, lelu- ja harrastusvälinelahjoituksin.
”Pieniä arjen/ loman ilahdutuksia pyrimme lahjoittamaan kaikille perheille. Lause ”me ei olla koskaan oltu/ meillä ei ole varaa”….on hyvinkin tuttu ja siksi on erittäin mukava saada lahjoituksina pieniä lahjakortteja (leffa, Leos -leikkimaa jne), joita voimme perheille jakaa.” kertoo Taru.
Toimipiste sijaitsee osoitteessa Ratakatu 2, neliöitä on noin 100 ja myös Porin pienten tilojen vuoksi vastaanottotarpeet ilmoitetaan erikseen Facebookissa.
”Viime vuonna järjestetty hygieniatarvikekeräys sai suuren suosion ja tieto levisi muuallekin Suomeen. Saimme kerättyä yhteensä noin 7000 hygieniatarviketta, joita jaamme perheille edelleen. Tänä vuonna on tulossa muutama uusi keräys, joten olethan kuulolla. Ja Kiitokset vielä kerran teille keräyksiin osallistujille! Tänä vuonna järjestämme myös asiakasperheillemme yhteisiä perhehetkiä, niistä perheet kuulevat myöhemmin lisää. ” mainitsee Taru.
”Olin jo aikaisemmin päättänyt, että jos Hope joskus tulee Poriin, sinne menen vapaaehtoiseksi, sillä tiesin, että tää on mun juttu!” kertoo Taru Hope Porin alkumetreistä.
Ja Susanna jatkaa: ”Olin pitkään seurannut Hopen toimintaa muualla ja muistan, että minua ärsytti ettei toimintaa ollut Porissa. Niinpä ajattelin syksyllä 2014, että miksipä en sitten itse laittaisi rattaita pyörimään? Meni runsas vuosi ennenkuin toiminta saatiin käyntiin sillä prosessia hidasti toimivan tilan löytäminen. Marraskuussa 2015 saimme sitten vihdoin ovet auki. Muistan ikuisesti sen, kun seisoimme jännittäen tyhjässä toimitilassa odottaen, mahtaako lahjoittajia tulla lainkaan. Innostuneita lahjoittajia ja yhteistyökumppaneita on onneksemme riittänyt ja heidän sekä meidän uskomattoman tiimin ansiosta toimintamme kukoistaa.”
Tampereen Hopetiimi löytyy sinisen oven takaa Lielahdesta. Monta kertaa koko kahdeksanvuotisen olemassaolonsa aikana Hope on pakattu muuttolaatikoihin, ja nyt Hope on kotiutunut yli 500 neliön tilaan. Arkipäivisin Lielahdessa ahertavat yhdessä vapaaehtoiset, työkokeilijat, harjoittelijat ja kuntoutujat järjestötyöntekijän ja tiiminvetäjän johdolla. ”Meidän vahvuutemme on mutkaton yhdessä tekeminen, positiivisuus ja ilo; haluamme, että Hopessa on kaikkien hyvä olla.” kertovat Tampereen Hopen vapaaehtoiset.
Asiakkaita on joka vuosi enemmän. Viime vuonna perheitä oli 1338 ja näissä lapsia 3004. Sininen ovi avautuu tiuhaan, sillä asiakaskäyntejä on kuukausittain noin 300. Perheet saavat arkisen vaate- ja varusteavun lisäksi tukea harrastuksiin ja lippulahjoituksia leffasta lätkään. Asiakkaat asioivat ajanvaruksella ja voivat itse valita hyllyistä ja rekeistä tarvitsemansa. Vaikka asiakasmäärät kasvavat koko ajan, Tampereen Hope pystyy auttamaan nopeasti, ja asiakasajan saa vaikka jo seuraavalle päivälle. Pienikin apu on suurta silloin, kun se tulee isoon tarpeeseen ja oikealla hetkellä.
Vapaaehtoisia Tampereella on noin 80. Osa ehtii mukaan arkipäivisin, osa käy kerran viikossa iltasella, osa talkoilee kuukausittain, ja osa hoitelee Hopen asioita omiensa ohessa aina kaupungilla liikkuessaan ja loput tekevät hopetuntejaan kotikoneen äärellä. Kirsi Stenvall aloitti tiiminvetäjänä vuoden 2012 alussa. ” Hopen idea oli niin hienon yksinkertainen, että se vei minut kokonaan. Minulle tiiminvetäjyys on elämäntapa, arvovalinta ja harrastus – kaikki yhdessä! Tärkeintä on se, mitä teemme, mutta melkein yhtä tärkeää on se, miten sen teemme! Olen saanut olla rakentamassa tamperelaista Hopea, vaikka en sen syntyhetkiin ihan mukaan ehtinytkään. Alkuvuosina työtunteja kertyi melkoisesti, kun rakennettiin tunnettavuutta ja luotiin tärkeitä kontakteja esimerkiksi kaupunkiin ja yrityksiin. Nyt voimme jo luottaa siihen, että tehty työ kertoo meistä sen tärkeimmän.” Valaisee Kirsi Tampereen Hopen toiminnan kasvusta.
”Hopeen on aina mukava tulla, olokin paranee. Näin totesi joskus joku asiakkaistamme, ja se on täyttä totta myös meille, joilla on Hopen nimikyltti rinnassa.” Kirsi jatkaa.
Hämeenlinnassa toiminta käynnistettiin vuonna 2011. Tänä vuonna avun piirissä arvioidaan olevan noin 550 perhettä ja 1200 lasta. Hope on toiminut reilun vuoden ajan Hämeenlinnan rautatieasemalla. Sijainniltaan tila onkin erinomainen ja rakennus on kaunis. Vaikka toimitila on suurempi kuin edellinen, ovat neliöt myös Hämeenlinnassa hieman tiukoilla.
Hämeenlinnassa jaetaan apua lapsille ja nuorille – vaatteille on eniten kysyntää. Lahjoittajat ovat löytäneet Hope Hämeenlinnan hienosti ja lahjoituksia tulee mukavasti. Yhteistyötä tehdään mm. vaateliike Viola&Maxin sekä Parolan ja Kaurialan Kotipizzojen kanssa, jotka ottavat myös lahjoituksia vastaan. Lahjoittajien on helppo viedä yhteistyökumppaneille lahjoituksia ja vapaaehtoiset voivat hakea ja purkaa lniitä omaan tahtiin. Nämä keräyspisteet auttavat myös joululahjojen ja tälläkin hetkellä pian lähestyvän Pääsiäisen vuoksi esim. pääsiäismunien keräämisessä.
Toimintaa pyörittää noin viitisenkymmentä vapaaehtoista, joista aktiivisia on noin 10. Vapaaehtoistiimi koostuu erilaisista ja eritaustaisista ihmisistä, joilla on halua auttaa muita. ”Meidän vapaaehtoisista löytyy eläkeläisiä, opiskelijoita, työttömiä, yrittäjiä jne. Vapaaehtoishommia tehdään hyvällä mielellä ja uusi pääsee ryhmään helposti mukaan.”, kertoo tiiminvetäjä Kati Sipilä.
Kati on ollut Hopen toiminnassa mukana jo 2,5 vuotta. Kati tuumii, että viralliselta titteliltään hän on päivästä ja mielialasta riippuen yrittäjä, ravintolapäällikkö, kotiäiti tai opiskelija. Kotoa löytyy mies, 2 lasta ja 3 kissaa. Kati tiivisti ajatuksiaan Hopen vapaaehtoistyöstä näin: ”On ihanaa tehdä vapaaehtoistyötä, jossa konkreettisesti näkee sen arvon, mitä omalla tekemisellä on. Ilo ja innostus lasten silmissä on jotain korvaamatonta.”
Lappeenrannan Hope on aloittanut toimintansa marraskuussa 2017 ja vapaaehtoisia on yli 50 ja viikoittain heistä hommissa käy 15-20. Hyvien kulkuyhteyksien päässä Kaukaalla sijaitsevalla pienellä varastolla pakataan aina lahjoitukset valmiiksi perheiden toiveiden mukaan ja järjestetään lisäksi erilaisia penkojaisia ja teemailtoja muutaman kerran vuodessa. Esimerkiksi urheiluvälineillassa perheet pääsivät itse sovittamaan luistimia ja monoja.
Vuoden 2018 tilastoa:
– Perheitä 210
– Lapsia 433
– Apukasseja noudettu yhteensä 312 kertaa
– Keskimäärin perheille pakattiin 5 kassia, joten kokonaismäärä on noin 1560 apukassia.
”2019 vuoden puolella olemme pakanneet jo 78:lle perheelle yhteensä yli 270 apukassia. 2018 loppuvuodesta aloitimme myös harrastustukien maksamisen. Olemmekin hyvin aktiivinen ja aikaansaava porukka eri ikäisiä, nuoresta opiskelijasta eläkeläisiin. Hyvän asian parissa viihtyy hyvinkin erilaisissa elämäntilanteissa olevat eri-ikäiset naiset. Samanlaiset arvot ohjaavat toimintaamme ja moni on saanutkin Hopelta uusia ystäviä. Meillä on viikossa kolmena päivänä sekä aamu-, että iltavuoro ja jokainen osallistuu niihin kuten haluaa ja pystyy. Monet ”hopeilu” on vienyt täysin mennessään ja Hopen ovi aukeaa lähes joka vuorolla!” mainitsevat Lappeenrannan Hopen tiimiläiset.
Hope Lappeenranta auttaa vähävaraisia lapsiperheitä koko Etelä-Karjalan alueella, Parikkalasta Luumäelle. Apua perheet voivat pyytää neljä kertaa vuodessa. Myös lahjoittajat ovat löytäneet Hope Lappeenrannan hyvin. Ruoka-avusta oli suuri apu perheille ja ruokaa onkin jaettu säännöllisesti ajalla 01/2018-02/2019. Jouluksi on kerätty,pääosin yksityisten lahjoittajien avulla, perheille kuiva-ainekassit. Positiivista on ollut myös yhteistyö paikallisen ammattiopiston kanssa. Äidit ja isät ovat päässeet hiustenleikkuuseen ja värjäyspäivään. Tällä hetkellä kaksi opiskelijaa Saimialta ovat tekemässä mm. hygieniatarvikekeräyksiä.
Anni Pirnetkoski on toiminut tiiminvetäjänä syksystä 2018 ja Riitta Tamminen aloitti helmikuussa 2019 Tiina Kervisen siirryttyä Hopen viestintään. Riitta vastaa enemmän varastosta ja vapaaehtoisista paikan päällä ja Anni hoitelee sähköpostia ja toimistopuolen hommia.
Riitta kiteyttää matalankynnyksen toimintaa: ”Hienoa Hopen toiminnassa on sen konkreettisuus. Näkee hyvin miten apu menee perille. Yhteiskunnan auttamisjärjestelmä on hyvin byrokraattinen ja hidas. Täällä apua voidaan kohdistaa joustavasti ja nopeasti.”
”Olen hyvin ylpeä meijän tiimistä! Lyhyessä ajassa on tehty isoja asioita. Ollaan rakennettu varasto, muutettu sitä moneen kertaan, löydetty perheet, saatu luottamus lahjoittajilta, pystymme maksamaan jo harrastuksiakin ja ennen kaikkea meillä on hieno ryhmä naisia täydellä sydämellään mukana. Paras muisto viime vuodelta on ehdottomasti joulun järjestäminen asiakasperheille. Emme voineet kuvitellakaan työmäärää ja etenkään pakettimäärää, minkä saimme. Lahjojen ja ruokien organisoiminen ahtaissa tiloissa oli todella haastavaa, mutta se ehdottomasti kannatti. Perheet olivat kiitollisia kaikesta ja moni oli helpottunut, lapsille tuli joulu sittenkin. Kiireestä huolimatta myös vapaaehtoisille tuli hyvä joulumieli.” Anni kertoo.
Vapaaehtoiset panottavat aina, että parasta työssä on perheiltä tullut palaute ja lasten vilpitön ilo. Tässä vielä loppuun erään Hope Lappeenrannan perheen kommentti apukassin noutamisen jälkeen:
”Haluaisin vielä antaa palautetta niin lahjoittajille, kuin teille vapaaehtoisillekin. Apukassin saannin jälkeen Hope on luonut todella paljon toivoa epätoivoiseen elämänvaiheeseen, jossa ennen itsestään selvät asiat ovat muuttuneet jokapäiväiseksi selviytymistaisteluksi. Keskiviikkoisista ruoka-avuista olemme todella kiitollisia. Lapset kyselevät usein, että montako yötä on vielä siihen, kun päästään käymään Hopella. Apukassien sisältö sai meidät kaikki hihkumaan riemusta, ja lapset kiljahtelivat innoissaan aina lelun tai vaatekappaleen otettuaan kassista ja huusivat ”Olen aina toivonut tällaista”. Lelut ja vaatteet ovat tarpeellisia ja meillä jokapäiväisessä käytössä.
Jouluinen apu loi meille erityisen paljon toivoa. Ajatus siitä, että on olemassa taho, josta saa apua, auttaa jaksamaan ja antaa voimaa tehdä lapsille näissä mittapuissa paras mahdollinen lapsuus. He ovat sen ansainneet.
En onnenkyyneliltäni löydä edes sanoja, kuinka voisin riittävästi kiittää kaikkia teitä, niin lahjoittajia kuin Hopen väkeäkin, jotka haluatte auttaa. SYDÄMELLINEN KIITOS.”
Hopen pohjoisin paikallistoimija, Hope Rovaniemi vastaa koko Lapin alueesta 25 vapaaehtoisen voimin. Toimipiste sijaitsee Korkalovaarassa, noin 2,5 kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta.
”Vapaaehtoisina tiimissä toimii monta rautaista naista, jotka antavat omaa aikaansa pyyteettömästi. He pitävät huolen siitä, että varastossa pysyy järjestys, kausivaatteet vaihtuvat hyllyyn ajallaan, mahdollistavat perheiden avun saannin varastolla ja postittavat toiveiden mukaiset apupaketit niille perheille, jotka eivät varastolle pääse pitkien välimatkojen vuoksi. Toki vapaaehtoisilla on myös lukuisia muitakin tehtäviä. Rovaniemen vapaaehtoiset ovat hienoja, hymyileviä ihmisiä, joilla on suuri sydän” sanoo tiiminvetäjä Kati Jokelainen.
Kati on toiminut Hopen vapaaehtoisena vuodesta 2016 lähtien ja tiiminvetäjänä viime vuodesta lähtien; “Lasten pitäisi saada elää lapsuutensa vailla aikuisten murheita ja kuitenkin perheen taloudelliset huolet heijastuvat juuri lapseen. Usein vähävaraisen perheen lapsella ei ole mahdollisuutta harrastaa tai saada uusia vaatteita. Jos voin jotenkin omalla toiminnalla vaikuttaa siihen, että edes yhdellä lapsella on parempi olla, niin vapaaehtoistyöllä on tarkoitus.”.
Vuonna 2018 Rovaniemen Hopella avustettiin 169 perhettä.
Tämän vuoden puolella apua on saanut jo 49 perhettä.
Rovaniemen toimipisteen jakama apu koostuu pääasiassa kierrätetyistä vaatteista, leluista sekä harrastusvälineistä. Asiakasperheet ovat saaneet myös jonkin verran muun muassa lastenvaunuja, turvakaukaloita ja polkupyöriä. Isojen tavarat liikkuvat kuitenkin pääosin lahjoittajalta suoraan asiakasperheille, sillä kuten monella muullakin Hope paikkakunnalla, pienet tilat asettavat rajoituksia tavaramäärän varastoinnille.
Rovaniemellä pyritään myös järjestämään perheille erilaisia elämyksiä mahdollisuuksien mukaan ja esimerkiksi joulunaikaan ruoka-apua on tarjottu yhteistyökumppaneiden ansioista. Joulunajan ulkopuolella paikallinen K-Market on taas tarjonnut mahdollisuuden perheille hävikkiruoan noutamiseen.
Seinäjoella toimii tehokas Hopen paikallistiimi, joka avustaa alueen perheitä laajamittaisesti 29 vapaaehtoisen voimin. Toimipiste sijaitsee Seinäjoen Välkkilänkadulla. Hyvien kulkuyhteyksin vuoksi asiakasperheiden on helppo tulla hakemaan apua, mutta hieman syrjäinen sijainti toisaalta takaa myös yksityisyyden.
Seinäjoen Hopen tiiminvetäjä on Marjut Koivumäki, joka on ollut Hopessa vapaaehtoisena vuodesta 2011 lähtien ja tiiminvetäjänä heinäkuusta 2013 alkaen. “Tiimissä on 29 erilaista, tasavertaista toimijaa; runsaasti erilaisia persoonia vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kaikilla heillä on aito auttamisen halu sekä sydän puhdasta kultaa. Näiden toimijoiden ominaisuuksien avulla teemme Seinäjoen näköistä Hopea.”, kertoo Koivumäki ja mainitsee, että auttamisesta tullut hyvä mieli on vapaaehtoisen paras palkka.
“Lähdin mukaan Hopen toimintaan ollessani hoitovapaalla ja halusin tehdä jotain hyödyllistä. Olen nähnyt ja kokenut Seinäjoen Hopen toiminnan kasvun. Muistan, miten toiminnan alussa etsimme lahjoittajia ja asiakkaita. Ilokseni molemmat tahot ovat löytäneet meidät. Vuosien kuluessa toimintamme on laajentunut ja ihanat lahjoittajat ovat löytäneet meidät. Olen erittäin kiitollinen kaikille meitä tukeneille, jotka lahjoituksillaan mahdollistavat toimintaamme. Osa asiakkaista on kulkenut matkaa kanssamme alusta saakka ja aina toisinaan jokin perhe ilmoittaa ettei enää tarvitse apuamme. Olen saanut seurata osan asiakasperheiden lasten kasvua ja elämää viereltä, auttaa ja olla läsnä. Tämä Hope on minulla niin rakas harrastus, jossa pääsen toteuttamaan itseäni. Parasta on se, kun pienin teoin pystyy auttamaan ja helpottamaan perheen arkea. Osasta Hopen toimijoita tulee myös kavereita.”
Vuonna 2018 Seinäjoella avustettiin 263 perhettä, joissa on yhteensä 705 lasta.
Tämän vuoden puolella apua on saanut jo nyt 142 perhettä.
Suurin osa Seinäjoen Hopen jakamasta avusta koostuu kierrätetystä vaate- ja tavara-avusta; lasten, nuorten ja aikuisten vaatteista, liinavaatteista, astioista sekä huonekaluista. Toisinaan asiakasperheille on voitu lahjoittaa myös urheiluvälineitä ja polkupyöriä sekä lapsia on tuettu myös harrastuksiin. Lisäksi Seinäjoella on jaettu lahjoituksina saatuja kuntosalikortteja asiakasperheille ja Hope myös tekee tiivistä yhteistyötä Seinäjoen alueen ja Alavuden K-markettien kanssa, jolloin Hope perheet saavat hävikkiruoka-apua. Ruoka-apua on toisinaan myös mahdollistettu asiakkaille mm. ruokakassien toimituksella kotiin saakka ja ruokalahjakortein.
Koska yhteinen tekeminen on tärkeää kaikille perheille, on myös Seinäjoella järjestetty asiakasperheille virkistysretkiä ja mahdollistetaan erilaisia perheiden yhteisiä elämyksiä. Hope on matalan kynnyksen paikka, johon on helppo tulla ja tarvittaessa Seinäjoella pystytään reagoimaan nopeastikin.
Oulun Hopen vapaaehtoisjoukko koostuu 40 eri-ikäisestä naisesta ja miehestä, jotka tekevät pyyteettömästi ja hartiavoimin töitä alueen lapsiperheiden hyväksi. Tähän iloiseen oululaiseen joukkoon luonnollisesti mahtuu vielä, joten kaikki uudet vapaaehtoiset ovat lämpimästi tervetulleita mukaan. Hopelaiset ovat vastikään päässeet muuttamaan uuteen yli 200 neliön viihtyisään toimitilaan, jota kutsutaankin tuttavammin nimellä Hopela.
Oulun alueen avustustyö koostuu vaatteiden ja tavaroiden tarjoamisesta perheille, harrastusten mahdollistamisesta kouluikäisille lapsille ja nuorille sekä ilon ja elämysten tarjoamisesta. Oulun vapaaehtoiset toivovat voivansa antaa jokaiselle perheelle tarvitsemansa avun sekä mahdollistaa perheiden lapsille ja nuorille tasavartaisemmat mahdollisuudet harrastuksiin ja elämyksiin. Perheille tarjotaan vapaa-ajan elämyksiä joko jakamalla lippuja tai perheet pääsevät Hopen kautta järjestettävään tapahtumaan mukaan – kuten sisäleikkipuistoihin, elokuviin, urheilutapahtumiin sekä näytelmiin. Vuosittain järjestetään perheille Perhepäivä ja perheretki. Oulussa koetaankin, että kokonaisvaltaisen avun antaminen on erittäin tärkeää.
Teija Hanhela on tullut toimintaan mukaan vuonna 2011 ja hän on toiminut tiiminvetäjänä jo vuodesta 2012 alkaen. Päivi on ollut mukana Hopen toiminnassa vuoden 2016 loppupuolelta ja tiiminvetäjänä 2018 marraskulta. ”Hopessa molempia tiimivetäjiä viehättää ekologinen ajatusmaailma ja konkreettinen tapa auttaa. On ihana nähdä kuinka apu menee oikeasti perille ja perheiden, varsinkin lasten, ilo, kun he löytävät jotain itselleen mieleistä ja tarpeellista.”, kertoo Hanhela.
Oulun Hopella on tällä hetkellä yli 200 avustettavaa perhettä ja näissä perheissä on lapsia lähes 600.
Vuonna 2018 Oulussa avustettiin yhteensä 569 perhettä, joissa on 1593 lasta.
Hope Vaasa tekee ahkerasti avustustyötä Kauppapuistikko 35:n toimipisteessään. Alueen lapsiperheille jaetaan vaate ja tavara-apua, myönnetään harrastus- ja oppikirjatukea, järjestetään retkiä ja käyntejä esim. huvipuistossa, HopLopissa ja eläintilalla. Kesäisin ympäri Suomen näkyvä Toivon päivän -kampanja aktivoituu myös Vaasassa ja jouluna jaetaan joulupusseja.
Vaasassa Hope on toiminut pian kaksi vuotta. Tiiminvetäjät Kristiina Brisk-Mosander ja Sanna Bondas ovat olleet vapaaehtoisina melkein alusta alkaen ja heistä tuli tiiminvetäjiä syksyllä 2018. Työnjako on hoidettu niin, että Kristiina vastaa asiakasperheistä ja Sanna vapaaehtoisista ja yhdessä he pohtivat myös muita toimintaan liittyviä asioita. Sanna kertoo, että yhteistiiminvetäjyys on toimivaa, koska tehtävät ovat jakautuneet eikä asioiden kanssa tarvitse olla yksin. Lisäksi vapaaehtoiset ovat muodostaneet toimivia tiimejä, joten eri vastuuhenkilöt vastaavat lajittelusta, harrastustuesta ja viestinnästä.
”Olemme saavuttaneet kaupungissa tietyn tietoisuuden ja aseman. Asiakasperheet osaavat olla meihin hyvin yhteydessä. Teemme yhteistyötä mm. kaupungin ja oppilaitos Edu Vamian kanssa ja myös tätä kautta meille tulee uusia asiakasperheitä. Asiakasmäärä näyttää olevan nousussa koko ajan, mikä on surullista. Toisaalta tämä osoittaa myös sen, että meidät tunnetaan alueella ja matalan kynnyksen vuoksi apua uskalletaan hakea herkästi.”, kertoo Sanna Bondas.
Viime vuonna sai Hopen Vaasan paikallistiimin kautta apua 137 perhettä, joissa on yhteensä n. 350 lasta.
Hope Kokkolan 10 vapaaehtoisen joukko tekee aktiivista avustustyötä Tehtaankatu 47:n varastolla. Vapaaehtoisten ikäjakauma on suuri, sillä nuorin on vasta 17-vuotias ja vanhimmat vapaaehtoiset ovat jo eläkkeellä. Tämä on tietysti hienoa, sillä myös tiimin sisällä mahdollistuu sukupolvien väliset kohtaamiset ja erilaisten ja eri-ikäisten persoonien myötä tiimin toiminta rikastuu.
Varastolla otetaan vastaan lahjoitustavaraa ja jaetaan lahjoituksia perheille avoimien ovien periaatteella. Keräysvarat käytetään pääasiassa harrastustukeen ja alueella onkin tuettu erityisesti ratsastusharrastusta hyvin laajasti. Lisäksi lahjoitettuja sisäleikkipuisto- ja uimahallilippuja on voitu lahjoittaa asiakasperheille.
Karita Hartikainen on toiminut tiiminvetäjänä vuodesta 2016 alkaen. Reilu vuosi sitten Karita sai avukseen Satu Ikolan ja nykyään tiiminvetäjäkaksikko luotsaakin vapaaehtoistiimiä varmoin ottein alueen lapsiperheiden hyväksi.
Hopen varastolla Kokkolassa avustetaan vuosittain n. 150 – 200 perhettä ja avun piirissä olevia lapsia on yhteensä noin 600.
Myös Hope Kajaanin toimintaa pyörittävät Hopen vapaaehtoiset ja heitä on tällä hetkellä 24. Kahden kerroksen toimipiste sijaitsee aivan Kajaanin keskustassa osoitteessa Kirkkokatu 20, jonka alakerrassa kootaan ja lajitellaan uudet lahjoitukset, yläkerrassa tavara on esillä ja asiakkaiden valittavissa.
Kajaanista jaettava apu on pääsääntöisesti kierrätettyä vaate- ja tavara-apua sekä lasten harrastusten ja vapaa-ajan elämysten tukemista.
Tiiminvetäjinä Kajaanissa toimivat Anne Huotari ja Marjo Heinonen. Anne kertoo: ”Olen ollut alusta asti Kajaanin toiminnassa mukana ja alusta alkaen myös tiiminvetäjänä. Parasta Hopen vapaaehtoisuudessa on mielestäni se, että antamalla omaa aikaa ja osaamista voi tehdä konkreettisia, itselle melko pieniä, mutta asiakasperheille suuria asioita. Haluan olla vaikuttamassa alueen lasten ja perheiden hyvinvointiin ja Hope antaa siihen mainion ruohonjuuritason mahdollisuuden.”
Kajaanin Hopella on autettu tämän vuoden aikana 72 perhettä, yhteensä 171 lasta.
Perheet asuvat Kajaanin lisäksi myös Kainuun kunnissa, sekä Kainuun rajamaakunnissa. Pitkien etäisyyksien vuoksi kauempana asuvia perheitä autetaan usein postittamalla tarvittava apu kotiin.
Ensimmäinen yhteys Hopeen syntyi, kun lahjoitin vaatteita hallituksen puheenjohtajan, Tiinan aiemmin kirjoittamassa blogissa mainittuun ”rekka-ralliin”. Samalla Hopen nimi jäi mieleeni. Tuohon aikaan kaipailin jotain ”omaa” kotiäitiyden lisäksi ja Hopen päivittäiseen toimintaan lähdinkin mukaan 21.10.2010 pidetystä info-illasta.
Vapaaehtoistyö imaisi nopeasti mukaansa ja olin pian Hopen arjessa kiinni hyvin aktiivisesti: hoidin sähköpostia, järkkäilin varastoa, pakkailin ja kuskasin vaateapua perheisiin, järjestelin virkistyksiä lapsille ja nuorille. Tein kaikkea mitä eteen tarjoutui.
Alkuaikoina se omankin kodin alakerta täyttyi lajiteltavista lahjoituksista… joka tietysti tuntuu nyt niin kaukaiselta ja mahdottomalta ajatukselta! Näistä kotona lajitelluista vaatteista ja tavaroista pakkasin avustuskasseja, joita kuljetin perheille kotiin hakemalla silloiselta Herttoniemen varastolta täydennystä.
Perheiden huolet & murheet ovat tulleet tutuiksi jo aivan ensi metreiltä alkaen, samoin myös onneksi ilonhetket ja helpotukset. Alkuaikoina silloisen toiminnanjohtajan Kirsi Salon kanssa vietimme monet illat sähköpostien ääressä. Opin kuinka suuri merkitys on, että ihminen kokee, että häntä kuullaan. Vaikkei aina konkreettista ratkaisua tilanteeseen löytyisikään, jo pelkästään tunne siitä, että joku välittää, merkitsee valtavan paljon!
Työ joka antaa valtavasti
Puhtaan auttamistyön antaman hyvän mielen lisäksi olen saanut arvokkaita kohtaamisia ihmisten kanssa, tuttavuuksia ja aitoja ystävyyksiä oman elinpiirin ulkopuolelta ja kokemuksen, että ”ihan tavallinen ihminen” voi kuin voikin vaikuttaa mittavastikin asioihin. Hope on toiminut myös tavallaan turvasatamana, kun omassa elämässä on ollut vaikeaa.
Se mikä Hopesta tekee erityisen on, että kaikki ovat samanarvoisia titteleistä & taustoista välittämättä. Myös omat lapseni ovat omaksuneet kuin itsestään tämän saman välittämisen kulttuurin.
Hope on siis vahvasti osa elämääni ja edelleen otan myös lahjoituksia vastaan kotiini – tosin huomattavasti pienemmissä määrin.
Lahjoitukset kulkevat mukanani, kun käyn Pitäjänmäen toimipisteellämme keskimäärin neljänä arkipäivänä viikossa. Pääasiassa lajittelen tulleita lahjoituksia, mutta olen myös läsnä toimiston väelle, kontaktoin laitoksia lähinnä virkistysten merkeissä ja olen mukana tiimissä, joka jakaa harrastustukea. Lisäksi saan olla mukana kehittämässä Hopen toimintaa hallituksessa.
Olen todella kiitollinen omasta tilanteestani, kun olen voinut luoda ”uraputkeni” Hopessa ja saan olla edelleen mukana tässä tärkeässä työssä.
– Hanna Ahlblad Hopen vapaaehtoinen Hopen hallituksen jäsen
Me pääsemme parempaan hammaslääkäriin, kuin kuninkaat sata vuotta sitten. Olen siitä iloinen, mutta myönnetään, että tämän faktan avulla en ihan koko aikaa jaksa olla tyytyväinen.
Eivät jaksa olla lapsetkaan siitä, että joskus leikit olivat käpylehmien varassa.
Miten tuntea itsensä tarpeeksi tavalliseksi
Ei riitä, että keskimäärin menee hyvin, niin kuin esimerkiksi Esa Iivonen on todennut . Tähän lisään, että perheitä on kuitenkin taloudellisesti paremmat mahdollisuudet auttaa, jos edes keskimäärin menee hyvin. Lasten sosiaaliset suhteet tekevät auttamisen käytännöistä mutkikkaita. Ei riitä, että saa jotain mikä on tavallista. Pitäisi myös tuntea itsensä kyllin tavalliseksi, siinä on haastetta kylliksi. Ne, jotka aikanaan saivat koulussa saappaat köyhäinapuna, saivat kyllä saappaat, mutta myös koko lailla kestävän kokemuksen erikoisuudestaan. Tavallisissa saappaissa oli jotain syvästi tavallisuudesta poikkeavaa.
Tämän päivän normit – ulkona syömistä ja matkailua
Mikä sitten nykyisin on niin tavallista, että suurimmalla osalla perheistä on siihen varaa, mutta merkittävälle osalle harvinaista ylellisyyttä tai saavuttamatonta. Esitän seuraavassa muutamia havaintoja tällaisista asioista, tai hyödykkeistä. Kaikki luvut perustuvat teettämäämme tuoreeseen tutkimukseen, jossa haastateltiin 1000 lapsiperheen vanhempaa. Äärimmäisen rikkauden ja niukkuuden sijasta etsin siis asioita, jotka jakavat perheet ja lapset niin, että molemmille puolille linjaa jää suurehko osa ja jotka samalla ovat helposti havaittavia erityisesti lapsille.
Tällaisia asioita ovat ulkona syöminen ja matkailu lähelle ja kauas. Kyselyn perusteella ulkona syöminen on mahdollista 85% perheistä. Huvipuistossa tai kylpylässä käyminen on 76% ulottuvilla ja lomailu ulkomailla sekin mahdollista kahdelle kolmasosalle.
Vastaavasti vähemmistölle, mutta suurelle osalle ne ovat taloudellisista syistä tavoittamattomissa.
Nämä ovat asioita, jotka ovat näkyviä ja helppoja ymmärtää. Ne ovat myös hyödykkeitä, joissa eri perhemuotojen väliset erot ovat suurimmillaan. Se tarkoittanee käytännössä sitä, että näistä asioista tingitään ensimmäisenä ja sitä mukaa ne tekevät elintasoerot näkyviksi. Ne vanhemmat, jotka kertovat, että heillä ei ole varaa matkustella, syödä ulkona tai käydä kylpylöissä, ovat myös niitä vanhempia, jotka eniten kertovat tinkineensä omasta kulutuksestaan lasten hyväksi.
Tässä esitetyt hyödykkeet ovat esimerkkejä, joita satuimme kysymään ja joiden kaltaisia on varmasti paljon. Ne ovat siinä mielessä hankalia, että niissä eriarvoisuuden kokemus ottaa hahmonsa, mutta ne eivät ole perusoikeuksien ytimessä. Nämä hyödykkeet ovat jossain mielessä ja jonkun mielestä ylellisyyksiä, mutta niihin liittyvä eriarvoisuus suhteessa toisiin on lapsille todellista. Tämän päivän lapset eivät tunne aikaa, jolloin ruotsinlaiva oli tunnetun maailman raja. Minullakin oli aikanaan, vuonna hevonen ja heinäseiväs, kaikki syy olettaa, että tuhkarokkoa sairastavat luokkakaverit palaavat kouluun, vaikka aiemmilla sukupolvilla tilanne oli olennaisesti toinen.
Lapset elävät tätä päivää ja niin on elettävä auttajienkin, jos mielivät todella olla avuksi.
Onnea kymmenvuotiaalle!
Onnea juhlavuonna HOPE. Kymmenen vuotta ei ole sinällään pitkä aika, mutta tässä sarjassa todistaa sen puolesta, että olette onnistuneet vaikeassa tehtävässä tavallisuudesta poikkeavalla tavalla.
Lukiessani jouluna 2008 lapsiperheiden ahdingosta, en millään kestänyt pienen tytön äitinä ajatusta, että jossain lähellä on lapsi, jonka hätää ei kukaan aikuinen huomaa. Tommy Tabermannin sanoin:
”Ihmeitä ei pidä odotella. Ihmeitä pitää tehdä.”
En halunnut jäädä vain toteamaan ja murehtimaan asiaa. Enkä ollut onneksi ainoa, joka näin ajatteli. Pienen joukon kanssa lähdimmekin rakentamaan toimintaa lapsiperheiden hyväksi, tavoitteenamme mahdollistaa niitä ihmeitä – yksi lapsi kerrallaan.
Kuinka Hopen toiminta sitten rakentui?
Minkä tahansa uuden toiminnan rakentaminen voi olla haastavaa – ja näin se oli myös Hopella. Päättäväisesti lähdimme kuitenkin toteuttamaan asioita ja yhdistys rekisteröitiin huhtikuussa vuonna 2009. Alkumetreillä keräsimme pääkaupunkiseudulla mm. satoja kumisaappaita lahjoitettavaksi lastenkotien lapsille, viikkasimme vaatteita olohuoneissa ja kuskasimme autoillamme lahjoituksia eteenpäin perheisiin. Saattoipa väärään kuormaan joskus sujahtaa eläinten hyväntekeväisyyteen tarkoitetut nuhjaantuneet pyyhkeetkin…
Työtä kerääntyi pian valtavasti. Toisinaan murehdimme byrokratian hitautta ja varojen puutetta, olisimme tietysti halunneet tehdä enemmän; oli selvää, että avuntarvitsijoiden määrä vain kasvoi. Täysin tyhjästä rakennetun toiminnan kanssa oli paljon myös opittavaa, mutta kykenimme toimimaan ketterästi kevyellä organisaatiolla ja toteuttamaan matalankynnyksen avustustoimintaa ihmiseltä ihmiselle. Vaikka sana toiminnastamme kiirikin vauhdilla eteenpäin, ei esimerkiksi sosiaalinen media vielä tuossa vaiheessa ollut niin vahvasti apuna tietoisuuden levittämisessä.
Toteutimmekin erilaisia hankkeita tätä jouduttamaan, kuten:
hyväntekeväisyystapahtuma Ravintola Kaarle XII:ssa (esiintymässä mm. Pete Parkkonen / 2010)
hyväntekeväisyyskalenterit (yhteistyössä kuvaaja Nana Simelius ja Pauliina Vesterinen, malleina mm. Karita Tykkä, Lasse Virén, Teemu Selänne, Kiira Korpi / kalenterit 2011 ja 2012)
Avustettavia perheitä ja lapsia Hope tavoitti mm. lastenkotien, muiden järjestöjen, sosiaalitoimen ja pikkuhiljaa suorien pyyntöjenkin kautta.
Riittäisivätkö voimavaramme?
Ehkä Hopen alkuvaiheen pysäyttävin, ja toisaalta myös voimaannuttavin hetki, tapahtui vuonna 2010. Pienrekka oli kiertänyt ympäri pääkaupunkiseutua keräten lahjoituksia useammalta keräyspisteeltä, ns. rekkarallina. Yömyöhään, 3:n naisen voimin, seisoimme tuon saadun lahjoitusvuoren edessä työhanskat kädessä… kieltämättä väsyneinä. Pohdimme, noinkohan voimavaramme riittäisivätkään niin laajaan toimintaan; apua tarvitsevia oli yhä enemmän ja lahjoitusmäärät vain kasvoivat. Ehkä kuorma oli vain kasvanut liian suureksi ja mehän olimme kuitenkin ”vain” tavallisia pienten lasten äitejä…
Mutta – työhanskat eivät pudonneet.
Siitä hetkestä Hopen joukko vahvistui naisilla, miehillä, nuorilla, eläkeläisillä, äideillä ja isillä, jotka halusivat lähteä mukaan yhteiseen työhön. Hopen toiminta vakuutti matalalla kynnyksellään ja aidolla tekemisellään. Hope kunnioitti niitä raameja, joita yhdistystoiminnalle oli asetettu ja luotimme siihen, että voimamme ja resurssimme kasvavat kyllä.
Toiminnan kasvu
Ensimmäinen yhdistyksen toimisto ja varasto asettui Herttoniemeen Helsinkiin hopelaisten jatkaessa nöyrää ja päättäväistä työtään. Tietoisuus toiminnastamme levisi ja yhteistyö tiivistyi yritysten, kaupunkien ja mm. sosiaalitoimen kanssa. Alusta alkaen oli selvää laajentaa toimintaa ympäri Suomen. Ensimmäiset paikallistoiminnat käynnistyivätkin Jyväskylän ja Turun alueella. Uusia vapaaehtoisia liittyi mukaan, joku oli matkassamme pienen hetken, osa taas on vielä tänä päivänäkin mukana toiminnassamme. Yhdistyksen nopeasta kasvusta kertonee myös se, että muutamassa vuodessa toimintaa oli jo 10:llä eri paikkakunnalla.
Lapset pääsivät Hopen kautta myös mm. konsertteihin, huvipuistoihin, skeittikursseille, tanssin pariin. Tietoisuus tavallisten ihmisten mahdollisuudesta auttaa vähävaraisia perheitä kasvoi. Sosiaalisen median kasvu avasi myös vastaavanlaisille toimijoille mahdollisuuksia tätä valtaisaa työkuormaa jakamaan.
Työtä yhteisellä tavoitteella
Hopen nykyinen toiminnanjohtaja Eveliina Hostila aloitti paikallistoiminnan ensin Hämeenlinnassa, ja hän tarttui Hopen toiminnanjohtajan tehtäviin vuonna 2011. Hän on siitä alkaen sydämellisin ja varmoin ottein johdattanut Hopen toimintaa eteenpäin.
Itselleni henkilökohtaisesti on ollut tärkeää alusta alkaen, että työtä Hopessa tehdään yhdessä ja yhteisellä tavoitteella.” Yhdessä & Yhteisesti ” sanat muistuttavatkin yhä tänä päivänä Hopen toiminnan sydämestä: yhdessä tehden – yhteisellä missiolla. Jokaisella meistä on myös elämässään hetkiä, jolloin omat voimavarat voivat olla vähissä, mutta kun teemme asioita yhdessä, toisiamme kannatellen, toimintakin voi jatkua – tilanteista riippumatta.
10 toimintavuotta
Aihe, jonka parissa Hope tekee työtä, ei tietenkään ole millään tavoin juhlittava, vaikka meillä onkin nyt 10 toimintavuotta takana. Meidän hartain toiveemme kuitenkin on, että jonain päivänä Hopea ei enää tarvita.
Toimintamme kivijalat seisovat näiden toimintavuosien jälkeen edelleen tukevasti: tuemme perheitä paitsi tavaralahjoituksin, myös mahdollistamalla lapsille ja nuorille harrastuksia sekä elämyksiä läpi vuoden. Se ajatus, että on olemassa lapsia, joiden hätää ei kukaan huomaa, nostaa edelleen kyyneleet silmiin ja muistuttaa siitä, miksi tätä työtä tehdään.
Hopea ei olisi tietenkään ilman heitä, jotka antavat aikaansa ja sydäntään auttamistyölle. Tänä päivänä Hopen yli 600 vapaaehtoista tekeekin ympäri Suomen hartiavoimin töitä auttaakseen oman paikkakuntansa perheitä. Täydestä sydämestään mukana olevien vapaaehtoisten ansiosta voimme suunnata lähes kaiken meille kohdistetun tuen suoraan apua tarvitsevien tukemiseen.
Vuonna 2018 Hopen tuen piirissä on ollut 8311 perhettä ja
apua saaneiden lasten määrä kohosi 19 894:n – kasvua on ollut jopa 30% vuodesta 2017.
Lapsi aina kaiken keskiössä
Se arjessa ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyvä ymmärrys, ettei elämäntilanteemme ja lompakkomme paksuus määritä arvoamme, on se tasa-arvo, jota me vaalimme toiminnassamme. Lapsi tulisi aina asettaa kaiken keskiöön, eikä empatiakuilulle saisi antaa mahdollisuutta kasvaa; lapsiperheiden tilanteet kun on niin monitahoisia. Se perheiden kohtaama köyhyys kaventaa lapsen mahdollisuuksia tässä hetkessä, ja pahimmillaan myös pitkällä tulevaisuudessa, altistaen samalla syrjäytymiselle ja eriarvoisuudelle. Me muutamme puheen todeksi ja tuomme tasa-arvoa Suomeen sinnikkäästi – ja aina alkuperäistä tavoitettamme palvellen: jotta lapsilla olisi tasa-arvoisemmat mahdollisuudet hyvään arkeen.
On ollut luonnollisesti hienoa saada olla mukana toiminnassa kaikki nämä vuodet ja nähdä, kuinka valtavan hienoa työtä ihmiset ovat valmiita tekemään lasten hyväksi. Lahjoittaapa Hopelle vaatteita, levittää tietoisuutta somessa, tekee vapaaehtoisena töitä meillä, on kumppaninamme erilaisissa hankkeissa tai on ollut vaikkapa vain pienen hetken toiminnassamme jollakin tavoin mukana – on jokaisella hetkellä ollut valtavan suuri merkitys siinä, millaisia ihmeitä lapsille on kauttamme tehty. Ja myös siinä, millainen yhdistys Hope ylipäätään tänä päivänä on.
Me olemme valmiit laittamaan kädet saveen myös seuraavien vuosien ajan, jotta jokainen lapsi Suomessa saisi tasa-arvoisemmat mahdollisuudet ja eväät elämänsä rakentamiseen.
Haluan vielä lopuksi omasta, toiminnanjohtamme Eveliinan ja koko yhdistyksen hallituksen puolesta lausua kiitoksen jokaiselle Hopen matkaan vaikuttaneelle – te kaikki olette juuri niitä ihmeidentekijöitä, kiitos!
”Ei millään muulla ole lopultakaan mitään merkitystä – ei millään – ei yhtään mitään – kuin sillä, että lapsia rakastetaan.”
(Tuntematon nuori. Suomalaisen lapsuuden haavat 1997)
Hyvää Ystävänpäivää toivottaen,
– Tiina Hope yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja
Ps. Haluaisitko mukaan toimintaamme? Yhteystiedot löydät sivun alareunassa klikkaamalla alueesi omaa paikallistoimijaa!
